Aineisto kattaa Väyläviraston omistamat rautatiet. Aineiston lähdejärjestelmä on Ratainfratietojen hallintajärjestelmän ratakohteiden hallintasovellus (RATKO). Pehmeiköiden sijainti ilmoitetaan rekisterissä raidenumeron sekä alku- ja loppukohdan (km+m) avulla. Sijaintiraiteina ilmoitetaan ratatiedon rekisterijärjestelmän mukaiset raidetunnukset, joilla pehmeikkö sijaitsee. Pehmeikkörekisterin kilometrijärjestelmä on ratasuunnittelussa käytetty km-järjestelmä, joka perustuu maastossa mitattuihin km-pylväiden paikkoihin. Km+m-tieto liittyy aina pituusmittausraiteeseen. Tämä ilmaisee, minkä pituusmittausjärjestelmän mukainen lukema on. Pehmeikön alku- ja loppupisteen määrittelee geotekniikan asiantuntija. Pehmeikön alku- ja loppupään kilometritiedot ilmoitetaan muodossa 0123+0456. Aineisto päivittyy kerran viikossa.

Helsingin kaupungin WFS-palvelu on standardin mukainen WFS-rajapintapalvelu, jonka kautta voi käyttää kaupungin ylläpitämiä kartta -ja paikkatietoaineistoja vektorimuodossa. Aineistoja hallinnoi ja palvelua ylläpitää Helsingin kaupungin kaupunkimittauspalvelut. Helsingin kaupungin avoimen datan WFS-palvelun osoite on https://kartta.hel.fi/ws/geoserver/avoindata/wfs. WFS-rajapinta sisältää seuraavat Inspire-aineistot ja niitä vastaavat karttatasot Inspire-aineisto WFS-tasonimi Ajantasa-asemakaava Kaavahakemisto_kaava_voimassa Ajantasa-asemakaava Kaavahakemisto_KHn_nimenmuutoskaava_voimassa Ajantasa-asemakaava Kaavahakemisto_maanalainenkaava_voimassa Ajantasa-asemakaava Kaavahakemisto_nimenmuutoskaava_voimassa Osoitteet Helsinki_osoiteluettelo Rakennukset Rakennukset_alue Rakennukset Rakennukset_alue_rekisteritiedot Rakennukset Rakennukset_piste_rekisteritiedot Rakennuskieltokartta Rakennuskieltoalue_asemakaavan_laatimiseksi Rakennuskieltokartta Rakennuskieltoalue_yleiskaavan_laatimiseksi Yleiskaavat Osayleiskaavahakemisto_alueet

Vesityspisteistä ilmoitetaan sijaintiin liittyen sijaintiraidetunnus ja ratakilometrisijainti. Vesityspisteet kuuluvat ratapihan palveluihin ja varusteisiin. Aineisto kattaa Väyläviraston omistamat rautatiet. Aineiston lähdejärjestelmä on Ratainfratietojen hallintajärjestelmän ratakohteiden hallintasovellus (RATKO).

Vuoden 2012 virkistys- ja viheralueet -teema sisältää seuraavat aineistot: Lähivirkistykseen soveltuvat alueet, joiden pinta-ala on vähintään 1.5 hehtaaria. Mitä suurempi pinta-ala on, sitä paremmin virkistysmahdollisuuksia on tarjolla. Aineisto sisältää Corinen 3-tason luokat 311 lehtimetsät; 312 havumetsät; 313 sekametsät; 321 luonnonniityt; 322 varvikot ja nummet; 324 harvapuustoiset alueet; 3321 rantahietikot ja dyynialueet; 332 kalliomaat; 333 niukkakasvustoiset kangasmaat, sekä 4-tason luokat 4111 sisämaan kosteikot maalla; 4121 avosuot; 4211 merenrantakosteikot maalla, sekä luokan 1422 muut urheilu- ja vapaa-ajan toiminta –alueet. Laajemmat, virkistykseen soveltuvat alueet, joiden pinta-ala on vähintään 20 hehtaaria. Mitä suurempi pinta-ala on, sitä paremmin virkistysmahdollisuuksia on tarjolla. Aineisto sisältää Corinen 3-tason luokat 311 lehtimetsät; 312 havumetsät; 313 sekametsät; 321 luonnonniityt; 322 varvikot ja nummet; 324 harvapuustoiset alueet; 3321 rantahietikot ja dyynialueet; 332 kalliomaat; 333 niukkakasvustoiset kangasmaat, sekä 4-tason luokat 4111 sisämaan kosteikot maalla; 4121 avosuot; 4211 merenrantakosteikot maalla, sekä luokan 1422 muut urheilu- ja vapaa-ajan toiminta –alueet. Laajat yli 10 000 hehtaarin kokoiset yhtenäiset luontoalueet, jotka ovat merkittäviä toimivan ekologisen verkoston ja luonnon monimuotoisuuden kannalta juuri laaja-alaisuutensa ja yhtenäisyytensä takia. Aineisto sisältää Corinen maankäyttöluokat 231 laidunmaat; 243 pienipiirteinen maatalousmosaiikki; 244 Puustoiset pelto- ja laidunmaat; 311 lehtimetsät; 312 havumetsät; 313 sekametsät; 321 luonnonniityt; 322 varvikot ja nummet; 324 harvapuustoiset alueet; 332 kalliomaat; 333 niukkakasvustoiset kangasmaat, sekä 4-tason luokat 4111 sisämaan kosteikot maalla; 4112 sisämaan kosteikot vedessä; 4121 avosuot; 4211 merenrantakosteikot maalla; 511 joet. Vähintään 1 hehtaarin kokoiset metsät ja suot, jotka kertovat alueen hiilinielupotentiaalista: mitä suurempi pinta-ala on, sitä enemmän hiilinielupotentiaalia alueella on. Aineisto sisältää Corinen maankäyttöluokat 311 lehtimetsät; 312 havumetsät; 313 sekametsät; 4121 avosuot. Luonnon ydinalueet, joiden ytimen pinta-ala on vähintään 100 ha, kun niiden 250 m leveä reunavyöhyke on poistettu. Aineisto sisältää Corinen maankäyttöluokat 231 laidunmaat; 243 pienipiirteinen maatalousmosaiikki; 244 Puustoiset pelto- ja laidunmaat; 311 lehtimetsät; 312 havumetsät; 313 sekametsät; 321 luonnonniityt; 322 varvikot ja nummet; 324 harvapuustoiset alueet; 332 kalliomaat; 333 niukkakasvustoiset kangasmaat, sekä 4-tason luokat 4111 sisämaan kosteikot maalla; 4112 sisämaan kosteikot vedessä; 4121 avosuot; 4211 merenrantakosteikot maalla; 511 joet. Vähintään 1 hehtaarin kokoisten luontoalueiden reunavyöhykkeet. Aineisto kertoo luontoalueiden pirstoutuneisuudesta ekologisen yhtenäisyyden, ekologisen verkoston ja luonnon monimuotoisuuden turvaamisen kannalta: mitä pienempi pinta-ala ja mitä vähemmän reunavyöhykettä on, sitä yhtenäisempiä luontoalueet ovat. Aineisto sisältää Corinen maankäyttöluokat 231 laidunmaat; 243 pienipiirteinen maatalousmosaiikki; 244 Puustoiset pelto- ja laidunmaat; 311 lehtimetsät; 312 havumetsät; 313 sekametsät; 321 luonnonniityt; 322 varvikot ja nummet; 324 harvapuustoiset alueet; 332 kalliomaat; 333 niukkakasvustoiset kangasmaat, sekä 4-tason luokat 4111 sisämaan kosteikot maalla; 4112 sisämaan kosteikot vedessä; 4121 avosuot; 4211 merenrantakosteikot maalla; 511 joet. Virkistys- ja viheralueteeman -aineistot perustuvat Corine maanpeiteaineistoihin Corine-aineisto on tuotettu yhdistämällä satelliittikuvatulkintatuloksia, olemassa olevia paikkatietoaineistoja sekä maastossa mitattua tietoa. Eri vuosien aineistojen erot eivät ole kaikki todellisia maankäytön muutoksia, vaan osa johtuu menetelmällisistä muutoksista ja aineistojen laadun parantumisesta. Corinen resoluutio vuoden 2012 on 20 m. Lisätietoa aineistoista: Kopperoinen ym. 2012. Kriteereitä ja mittareita kestävien kaupunkiseutujen suunnittelun työvälineiksi–paikkatietomenetelmien kuvaukset. Suomen Ympäristökeskuksen raportteja 28. Suomen ympäristökeskus ympäristökeskus. Aineisto kuuluu SYKEn avoimiin aineistoihin (CC BY 4.0). Käyttötarkoitus: Maankäytön suunnittelun tueksi Lisätietoja: http://hdl.handle.net/10138/39843 https://geoportal.ymparisto.fi/meta/julkinen/dokumentit/VirkistysViheralueet2012.pdf

Helsingin kaupungin kiinteistökartta (aikaisemmalta nimeltään Virastokartta) on rasterikartta jossa on kuvattu kaupungin alueella sijaitsevat kiinteistöt ja tontit, niiden rajat ja numerotunnukset. Aineisto on tuotettu ilmakuvauksien, maastomittauksien ja kiinteistötoimitusten sekä rakennuslupakäsittelyn toimenpiteiden kautta. Aineistoa ylläpidetään jatkuvasti. Aineisto sisältää mm. kiinteistörajat, kiinteistötunnukset, rakennukset, tiet ja kadut, nimet, korkeuskäyrät ja maastokohteet. Aineisto on saatavilla WMS ja WMTS-rajapintapalvelusta tasonimillä Kiinteistokartta (myös WMTS) Kiinteistokartan_maastotiedot (myös WMTS) Kiinteistokartta_pohja Kiinteistokartta_paakohteet

Vuoden 2018 virkistys- ja viheralueet -teema sisältää seuraavat aineistot: Lähivirkistykseen soveltuvat alueet, joiden pinta-ala on vähintään 1.5 hehtaaria. Mitä suurempi pinta-ala on, sitä paremmin virkistysmahdollisuuksia on tarjolla. Aineisto sisältää Corinen 3-tason luokat 311 lehtimetsät; 312 havumetsät; 313 sekametsät; 321 luonnonniityt; 322 varvikot ja nummet; 324 harvapuustoiset alueet; 3321 rantahietikot ja dyynialueet; 332 kalliomaat; 333 niukkakasvustoiset kangasmaat, sekä 4-tason luokat 1411 puistot; 4111 sisämaan kosteikot maalla; 4121 avosuot; 4211 merenrantakosteikot maalla, sekä luokan 1422 muut urheilu- ja vapaa-ajan toiminta –alueet. Laajemmat, virkistykseen soveltuvat alueet, joiden pinta-ala on vähintään 20 hehtaaria. Mitä suurempi pinta-ala on, sitä paremmin virkistysmahdollisuuksia on tarjolla. Aineisto sisältää Corinen 3-tason luokat 311 lehtimetsät; 312 havumetsät; 313 sekametsät; 321 luonnonniityt; 322 varvikot ja nummet; 324 harvapuustoiset alueet; 3321 rantahietikot ja dyynialueet; 332 kalliomaat; 333 niukkakasvustoiset kangasmaat, sekä 4-tason luokat 1411 puistot; 4111 sisämaan kosteikot maalla; 4121 avosuot; 4211 merenrantakosteikot maalla, sekä luokan 1422 muut urheilu- ja vapaa-ajan toiminta –alueet. Laajat yli 10 000 hehtaarin kokoiset yhtenäiset luontoalueet, jotka ovat merkittäviä toimivan ekologisen verkoston ja luonnon monimuotoisuuden kannalta juuri laaja-alaisuutensa ja yhtenäisyytensä takia. Aineisto sisältää Corinen maankäyttöluokat 231 laidunmaat; 243 pienipiirteinen maatalousmosaiikki; 244 Puustoiset pelto- ja laidunmaat; 311 lehtimetsät; 312 havumetsät; 313 sekametsät; 321 luonnonniityt; 322 varvikot ja nummet; 324 harvapuustoiset alueet; 332 kalliomaat; 333 niukkakasvustoiset kangasmaat, sekä 4-tason luokat 1411 puistot; 4111 sisämaan kosteikot maalla; 4112 sisämaan kosteikot vedessä; 4121 avosuot; 4211 merenrantakosteikot maalla; 511 joet. Vähintään 1 hehtaarin kokoiset metsät ja suot, jotka kertovat alueen hiilinielupotentiaalista: mitä suurempi pinta-ala on, sitä enemmän hiilinielupotentiaalia alueella on. Aineisto sisältää Corinen maankäyttöluokat 311 lehtimetsät; 312 havumetsät; 313 sekametsät; 4121 avosuot. Luonnon ydinalueet, joiden ytimen pinta-ala on vähintään 100 ha, kun niiden 250 m leveä reunavyöhyke on poistettu. Aineisto sisältää Corinen maankäyttöluokat 231 laidunmaat; 243 pienipiirteinen maatalousmosaiikki; 244 Puustoiset pelto- ja laidunmaat; 311 lehtimetsät; 312 havumetsät; 313 sekametsät; 321 luonnonniityt; 322 varvikot ja nummet; 324 harvapuustoiset alueet; 332 kalliomaat; 333 niukkakasvustoiset kangasmaat, sekä 4-tason luokat 1411 puistot; 4111 sisämaan kosteikot maalla; 4112 sisämaan kosteikot vedessä; 4121 avosuot; 4211 merenrantakosteikot maalla; 511 joet. Vähintään 1 hehtaarin kokoisten luontoalueiden reunavyöhykkeet. Aineisto kertoo luontoalueiden pirstoutuneisuudesta ekologisen yhtenäisyyden, ekologisen verkoston ja luonnon monimuotoisuuden turvaamisen kannalta: mitä pienempi pinta-ala ja mitä vähemmän reunavyöhykettä on, sitä yhtenäisempiä luontoalueet ovat. Aineisto sisältää Corinen maankäyttöluokat 231 laidunmaat; 243 pienipiirteinen maatalousmosaiikki; 244 Puustoiset pelto- ja laidunmaat; 311 lehtimetsät; 312 havumetsät; 313 sekametsät; 321 luonnonniityt; 322 varvikot ja nummet; 324 harvapuustoiset alueet; 332 kalliomaat; 333 niukkakasvustoiset kangasmaat, sekä 4-tason luokat 1411 puistot; 4111 sisämaan kosteikot maalla; 4112 sisämaan kosteikot vedessä; 4121 avosuot; 4211 merenrantakosteikot maalla; 511 joet. Virkistys- ja viheralueteeman -aineistot perustuvat Corine maanpeiteaineistoihin Corine-aineisto on tuotettu yhdistämällä satelliittikuvatulkintatuloksia, olemassa olevia paikkatietoaineistoja sekä maastossa mitattua tietoa. Eri vuosien aineistojen erot eivät ole kaikki todellisia maankäytön muutoksia, vaan osa johtuu menetelmällisistä muutoksista ja aineistojen laadun parantumisesta. Corinen resoluutio vuoden 2012 ja 2018 aineistossa on 20 m. Lisätietoa aineistoista: Kopperoinen ym. 2012. Kriteereitä ja mittareita kestävien kaupunkiseutujen suunnittelun työvälineiksi–paikkatietomenetelmien kuvaukset. Suomen Ympäristökeskuksen raportteja 28. Suomen ympäristökeskus. Aineisto kuuluu SYKEn avoimiin aineistoihin (CC BY 4.0). Käyttötarkoitus: Maankäytön suunnittelun tueksi Lisätietoja: http://hdl.handle.net/10138/39843 https://geoportal.ymparisto.fi/meta/julkinen/dokumentit/VirkistysViheralueet2018.pdf

The raw materials of forest chips are small-diameter trees from thinning fellings and logging residues and stumps from final fellings. The harvesting potential consists of biomass that would be available after technical and economic constraints. Such constraints include, e.g., minimum removal of energywood per hectare, site fertility and recovery rate. Note that the techno-economic potential is usually higher than the actual availability, which depends on forest owners’ willingness to sell and competitive situation. The harvesting potentials were estimated using the sample plots of the 12th national forest inventory (NFI12) measured in the years 2014–2018. First, a large number of sound and sustainable management schedules for five consecutive ten-year periods were simulated for each sample plot using a large-scale Finnish forest planning system known as MELA (Siitonen et al. 1996; Hirvelä et al. 2017; http://mela2.metla.fi/mela/tupa/index-en.php). MELA simulations consisted of natural processes and human actions. The ingrowth, growth, and mortality of trees were predicted based on a set of distance-independent tree-level statistical models (e.g. Hynynen et al. 2002) included in MELA and the simulation of the stand (sample plot)-level management actions was based on the current Finnish silvicultural guidelines (Äijälä et al. 2014) and the guidelines for harvesting of energy wood (Koistinen et al. 2016). Future potentials were assumed to materialize when the industrial roundwood fellings followed the level of maximum sustained yield (79 mill. m3 in this calculation). The maximum sustained yield was defined such that the net present value calculated with a 4% discount rate was maximized subject to non-declining periodic industrial roundwood and energy wood removals and net incomes, and subject to the saw log removal remaining at least at the level of the first period. There were no constraints concerning tree species selection, cutting methods, age classes, or the growth/drain ratio in order to efficiently utilize the dynamics of forest structure. The potential for energywood from thinnings was calculated separately for all the energywood from thinnings (Stemwood for energy from thinnings) and for material that does not fulfill the size-requirements for pulpwood (Stemwood for energy from thinnings (smaller than pulpwood-sized trees)). Note that the decision whether pulpwood-sized thinning wood is directed to energy or industrial use, is based on the optimisation by MELA. The minimum top diameter of pulpwood in the calculation was 6.3 cm for pine (Pinus sylvestris) and 6.5 cm for spruce (Picea abies) and broadleaved species (mainly Betula pendula, B. pubescens, Populus tremula, Alnus incana, A. glutinosa and Salix spp.). The minimum length of a pulpwood log was assumed at 2.0 m. Energywood could be harvested as whole trees or as delimbed. The dry-matter loss in the supply chain was assumed at 5%. The potentials for logging residues and stumps were calculated as follows: The crown biomass removals of clear fellings were obtained from MELA. According to harvesting guidelines for energywood (Koistinen et al. 2016) mineral soils classified as sub-xeric (or weaker) and peatlands with corresponding low nutrient levels were left out from the potentials. Next, technical recovery rates were applied (70% for logging residues and 82-84% for stumps) (Koistinen et al. 2016; Muinonen et al. 2013). Finally, a dry-matter loss of 20% and 5% was assumed for residues and stumps, respectively. The techno-economical harvesting potentials were first calculated for nineteen Finnish regions and then distributed on a raster grid at 1 km × 1 km resolution by weighting with Multi-Source NFI biomasses as described by Anttila et al. (2018). The potentials represent time period 2026-2035 and are presented as average annual potentials in solid cubic metres over bark. References Äijälä O, Koistinen A, Sved J, Vanhatalo K, Väisänen P. 2014. Metsänhoidon suositukset. [Guidelines for sustainable forest management]. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion julkaisuja. Anttila P., Nivala V., Salminen O., Hurskainen M., Kärki J., Lindroos T.J. & Asikainen A. 2018. Regional balance of forest chip supply and demand in Finland in 2030. Silva Fennica vol. 52 no. 2 article id 9902. 20 s. https://doi.org/10.14214/sf.9902 Hirvelä, H., Härkönen, K., Lempinen, R., Salminen, O. 2017. MELA2016 Reference Manual. Natural Resources Institute Finland (Luke). 547 p. Hynynen J, Ojansuu R, Hökkä H, Salminen H, Siipilehto J, Haapala P. 2002. Models for predicting the stand development – description of biological processes in MELA system. The Finnish Forest Research Institute Research Papers. 835. Koistinen A, Luiro J, Vanhatalo K. 2016. Metsänhoidon suositukset energiapuun korjuuseen, työopas. [Guidelines for sustainable harvesting of energy wood]. Tapion julkaisuja. Muinonen E., Anttila P., Heinonen J., Mustonen J. 2013. Estimating the bioenergy potential of forest chips from final fellings in Central Finland based on biomass maps and spatially explicit constraints. Silva Fennica 47(4) article 1022. https://doi.org/10.14214/sf.1022. Siitonen M, Härkönen K, Hirvelä H, Jämsä J, Kilpeläinen H, Salminen O et al. 1996. MELA Handbook. 622. 951-40-1543-6.

The raw materials of forest chips in Biomass Atlas are small-diameter trees from first thinning fellings and logging residues and stumps from final fellings. The harvesting potential consists of biomass that would be available after technical and economic constraints. Such constraints include, e.g., minimum removal of energywood per hectare, site fertility and recovery rate. Note that the techno-economic potential is usually higher than the actual availability, which depends on forest owners’ willingness to sell and competitive situation. The harvesting potentials were estimated using the sample plots of the 11th and 12th national forest inventory (NFI11 and NFI12) measured in the years 2013–2017. First, a large number of sound and sustainable management schedules for five consecutive ten-year periods were simulated for each sample plot using a large-scale Finnish forest planning system known as MELA (Siitonen et al. 1996; Hirvelä et al. 2017). MELA simulations consisted of natural processes and human actions. The ingrowth, growth, and mortality of trees were predicted based on a set of distance-independent tree-level statistical models (e.g. Hynynen et al. 2002) included in MELA and the simulation of the stand (sample plot)-level management actions was based on the current Finnish silvicultural guidelines (Äijälä et al. 2014) and the guidelines for harvesting of energy wood (Koistinen et al. 2016). Future potentials were assumed to materialize when the industrial roundwood fellings followed the level of maximum sustainable removals (80.7 mill. m3 in this calculation). The maximum sustainable removals were defined such that the net present value calculated with a 4% discount rate was maximized subject to non-declining periodic industrial roundwood and energy wood removals and net incomes, and subject to the saw log removal remaining at least at the level of the first period. There were no constraints concerning tree species selection, cutting methods, age classes, or the growth/drain ratio in order to efficiently utilize the dynamics of forest structure. The potential for energywood from first thinnings was calculated separately for all the wood from first thinnings (Small-diameter trees from first thinnings) and for material that does not fulfill the size-requirements for pulpwood (Small-diameter trees from first thinnings, smaller than pulpwood). The minimum top diameter of pulpwood in the calculation was 6.3 cm for pine (Pinus sylvestris) and 6.5 cm for spruce (Picea abies) and broadleaved species (mainly Betula pendula, B. pubescens, Populus tremula, Alnus incana, A. glutinosa and Salix spp.). The minimum length of a pulpwood log was assumed at 2.0 m. The potentials do not include branches. The potentials for logging residues and stumps were calculated as follows: The biomass removals of clear fellings were obtained from MELA. According to harvesting guidelines for energywood (Koistinen et al. 2016) mineral soils classified as sub-xeric (or weaker) and peatlands with corresponding low nutrient levels were left out from the potentials. Finally, technical recovery rates were applied (70% for logging residues and 82-84% for stumps) (Koistinen et al. 2016; Muinonen et al. 2013) The techno-economical harvesting potentials were first calculated for nineteen Finnish regions and then distributed on a raster grid at 1 km × 1 km resolution by weighting with Multi-Source NFI biomasses as described by Anttila et al. (2018). The potentials represent time period 2025-2034 and are presented as average annual potentials in solid cubic metres over bark. References Äijälä O, Koistinen A, Sved J, Vanhatalo K, Väisänen P. 2014. Metsänhoidon suositukset. [Guidelines for sustainable forest management]. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion julkaisuja. Anttila P., Nivala V., Salminen O., Hurskainen M., Kärki J., Lindroos T.J. & Asikainen A. 2018. Regional balance of forest chip supply and demand in Finland in 2030. Silva Fennica vol. 52 no. 2 article id 9902. 20 s. https://doi.org/10.14214/sf.9902 Hirvelä, H., Härkönen, K., Lempinen, R., Salminen, O. 2017. MELA2016 Reference Manual. Natural Resources Institute Finland (Luke). 547 p. Hynynen J, Ojansuu R, Hökkä H, Salminen H, Siipilehto J, Haapala P. 2002. Models for predicting the stand development – description of biological processes in MELA system. The Finnish Forest Research Institute Research Papers. 835. Koistinen A, Luiro J, Vanhatalo K. 2016. Metsänhoidon suositukset energiapuun korjuuseen, työopas. [Guidelines for sustainable harvesting of energy wood]. Tapion julkaisuja. Muinonen E., Anttila P., Heinonen J., Mustonen J. 2013. Estimating the bioenergy potential of forest chips from final fellings in Central Finland based on biomass maps and spatially explicit constraints. Silva Fennica 47(4) article 1022. https://doi.org/10.14214/sf.1022. Siitonen M, Härkönen K, Hirvelä H, Jämsä J, Kilpeläinen H, Salminen O et al. 1996. MELA Handbook. 622. 951-40-1543-6.

Lämmitysliitäntä on 1500 V sähköliitäntä, jonka avulla voidaan lämmittää henkilömatkustajavaunuja. 1500 V:n lämmitysliitännästä ilmoitetaan tunnus, omistaja, käyttöönottopäivämäärä, kuntotieto/lisätietoa ja käytössä olon tila (käytössä, ei käytössä, ei tiedossa) sekä sijaintiin liittyen sijaintiraidetunnus, ratakilometrisijainti ja sijainti arvio. 1500 V:n lämmitysliitännät kuuluvat ratapihan palveluihin ja varusteisiin. Aineisto kattaa Väyläviraston omistamat rautatiet. Aineiston lähdejärjestelmä on Ratainfratietojen hallintajärjestelmän ratakohteiden hallintasovellus (RATKO).