Metsäkeskuksen metsävaratietoa on saatavissa kahdessa eri muodossa: hila-aineistona ja metsävarakuvioina. Metsävaratiedon keruu perustuu laserkeilaukseen, ilmakuvaukseen, referenssikoealojen mittaukseen sekä näiden aineistojen perusteella tehtävään puustotulkintaan. Kaukokartoitusperusteinen puustotulkintahila kattaa kaikki metsät vuoden 2013 inventoinnista lähtien, mutta kuvioittainen metsävaratieto tuotetaan ensisijaisesti yksityismetsille. Kuviotietoja voidaan prosessoida myös julkisyhteisöjen, kuten kuntien tai seurakuntien maille, jos ne ovat metsänomistajina Metsään.fi-palvelussa. Julkisyhteisöjen mailla ei tehdä kuitenkaan metsävaratiedon keruuseen liittyvää maastoinventointia. Vuosittain inventoidaan noin 10–12 aluetta eri puolilta Suomea, tavoitteen mukaisesti yhteensä noin 1,5 miljoonaa hehtaaria yksityismetsiä. Inventointikierto on tällöin kymmenen vuotta. Lisää tietoa metsävaratiedon keruusta ja aineistojen ominaisuuksista Metsäkeskuksen sivuilta. Metsävaratiedon keruu: https://www.metsakeskus.fi/metsatiedon-keruu Metsävaratiedon laatu: https://www.metsakeskus.fi/metsatiedon-laatu Metsävaratiedon laatuseloste_https://www.metsakeskus.fi/sites/default/files/metsavaratiedon_laatuseloste.pdf

Maanomistajan tai valtuuttamansa on tehtävä metsänkäyttöilmoitus myyntihakkuusta tai puunkorjuusta vähintään 10 päivää ennen hakkuun aloittamista. Ilmoitus on voimassa kolme vuotta. Metsänkäyttöilmoitus ei velvoita hakkuun toteuttamiseen, vaan hakkuut voivat jäädä osittain tai kokonaan toteuttamatta. Ilmoituksen tekijä vastaa ilmoituksen tietojen oikeellisuudesta. Aineistossa esiintyvissä tiedoissa voi olla päällekkäisyyksiä mm. siksi, että samasta alueesta on tehty useampi metsänkäyttöilmoitus. Uudempi ilmoitus on viimeisimmäksi voimassa. Uudemmalla ilmoituksella on myös voitu ilmoittaa hakkuutavan muuttumisesta esim. kasvatushakkuusta uudistushakkuuksi tai päinvastoin. Uudempi ilmoitus voi myös koskea vain osaa aiemman ilmoituksen alueista. Metsänkäyttöilmoituksella maanomistaja ilmoittaa ne alueet, joilla hakkuita suunnitellaan tehtäväksi. Yleensä ilmoitus koostuu useasta pienalueesta, kuviosta, joiden rajaukset vaihtelevat puuston iän, puulajin ja hakkuutavan perusteella. Hakkuutapoja on kaksi: kasvatushakkuu ja uudistushakkuu. Kasvatushakkuussa alueen puustoa harvennetaan ja jätetään kuitenkin lain mukainen riittävä puusto jatkamaan kasvamistaan. Uudistushakkuun jälkeen maanomistajan on huolehdittava, että alueelle syntyy uusi metsä, taimikko, pois hakatun tilalle. Yleisimmin uusi metsä syntyy istuttamalla taimia, kylvämällä tai käyttämällä hyväksi alueen yhteyteen jätettyä siementävää puustoa. Metsänkäyttöilmoitusmenettelyssä on erityissäännöksiä niihin tapauksiin, kun hakkuita suunnitellaan tärkeiden luontokohteiden läheisyyteen tai koskemaan erityisen tärkeitä luontokohteita. Metsänkäyttöilmoituksesta löydät tarkempaa tietoa Metsäkeskuksen nettisivuilta: https://www.metsakeskus.fi/oikeudet-ja-velvollisuudet

Kemera-aineisto sisältää valtion Kemera-rahoitustukea saaneita alueita. Tukea voi saada yksityismetsien tiettyihin metsänhoitotöihin. Kunnat, valtio, seurakunnat ja pääosa yhtiöistä eivät voi saada tukea. ”Kemera”-sana on lyhenne sanoista ”kestävän metsätalouden rahoituslaki”. Kemera-tukea on haettava ennen työn aloittamista. Töiden valmistumisesta ilmoitetaan erillisellä toteutusilmoituksella. Hakemukset ja toteutusilmoitukset käsitellään Metsäkeskuksessa ja tallennetaan tietojärjestelmiin karttarajausten mukaisesti. Kemera-tukea saaneet taimikonhoidon-, terveyslannoitus- ja nuorten metsien hoitokohteet näkyvät kartalla yleensä erilaisina aluerajauksina, kuvioina. Metsätiekohteet ja suometsien kunnostusojitukset on merkitty viivasymboleilla. Tietyissä tapauksissa kartalle merkityissä tukialueissa voi olla päällekkäisyyksiä. Pääsääntöisesti samalle alueelle ei voi saada uudestaan tukea, mutta on mahdollista, että edellisestä tuen saannista on kulut tietty määräaika, jolloin uusi tuki onkin ollut mahdollista. On myös alueita, joilla hakemuksen mukainen työ on jäänyt tekemättä ja uusi tukihakemus on näin tullut mahdolliseksi. Karttatiedot on tallennettu varsin yhtenevästi ja kattavasti vuodesta 2012 alkaen. Tätä vanhemmissa tiedoissa on vaihtelua eri maakuntien välillä siinä, miten kauaksi taaksepäin karttatietoja on olemassa ja mistä työlajeista tiedot löytyvät. Tuettavia Kemera-töitä ovat taimikon varhaishoito, varttuneiden taimikoiden hoito, tietyt nuorten metsien hoitotyöt, terveyslannoitus sekä suometsän hoito ja metsätietyöt. Valtion tuki kattaa työn kokonaiskustannuksista yleensä 30 – 60 prosenttia. Yksityiskohtaista Kemera-tietoa on Metsäkeskuksen nettisivuilla: https://www.metsakeskus.fi/kemera-tuet

Metsäkeskuksen metsävaratiedon keruu perustuu kaukokartoitukseen, jossa hyödynnetään laserkeilausta, ilmakuvausta sekä maasto- eli kaukokartoituskoealoja. Vuotuinen inventointitavoite on vähintään 1,5 milj. ha ja alueita on yleensä noin 10-12 kpl eri puolilla maata. Yksittäisillä inventointialueilla metsää on tyypillisesti 100 000 - 200 000 ha, mutta yhteishankkeissa voi olla laajempiakin aluekokonaisuuksia. Kaukokartoitusperusteisen puustotulkinnan mallinnus- ja referenssiaineistoksi mitataan maastossa tarkkaan paikannettuja koealoja. Kullekin inventointialueelle sijoitetaan noin 600–800 referenssikoealaa niin, että ne kattavat mahdollisimman hyvin alueen metsien vaihtelun (erilaiset kasvupaikat, puulajit, puuston koko ja tiheys). Koealoja mitataan puustotulkinnan mallinnuksen tarpeisiin. Mittauksessa käytettävän kiinteäsäteisen ympyräkoealan säde on yhdeksän metriä. Koealalta mitataan tarkasti kaikki puustotulkinnan kannalta merkittävät puut (varttuneempi puusto) tai sille sijoitetaan ja mitataan pienempiä alikoealoja (taimikko). Harvapuustoisissa metsissä käytetään säteeltään 12,62 metrin koealaa. Koealan keskipiste paikannetaan vähintään metrin sijaintitarkkuudella (tavoite 0,5 m). Kaukokartoituskoealat ovat ladattavissa GeoPackage-formaatissa ja ETRS-TM35FIN-koordinaattijärjestelmässä. Aineiston aluerajauksena on käytetty maakunta-, kunta- sekä karttalehtitasoa. Kaukokartoitus GeoPackage-tiedostot ovat tietokantarakenteisia ja ne sisältävät seuraavat taulut: - Sampleplot (Koeala tiedot) - Sampletree (Koepuu tiedot) - Tallytree (Lukupuu tiedot) - Spatialcorrection (Sijainnin korjaus tiedot) - Saplingstratum (Taimikko-ositteen tiedot) - Stratum (Laskentapuusto-ositteen tiedot) - Summary (Summapuuston tiedot) Tauluissa on viittaukset toisiinsa kentän "sampleplotid" avulla. Lisää tietoa metsävaratiedon keruusta ja aineistojen ominaisuuksista Metsäkeskuksen sivuilta. Metsävaratiedon keruu: https://www.metsakeskus.fi/metsatiedon-keruu Metsävaratiedon laatu: https://www.metsakeskus.fi/metsatiedon-laatu Metsävaratiedon laatuseloste https://www.metsakeskus.fi/sites/default/files/metsavaratiedon_laatuseloste.pdf

Erityisen tärkeitä elinympäristöjä koskeva sääntely lisättiin metsälakiin vuonna 1997 ja tietoja on kerätty siitä lähtien muun muassa erillisessä metsälakikohteiden kartoitusprojektissa ja metsäsuunnittelun yhteydessä. Kohteiden pienialaisuudesta johtuen kaikkia kohteita ei ole maastotyön aikana pystytty havaitsemaan ja vaikka aineisto kaiken aikaa täydentyykin, puuttuu osa kohteista edelleen metsävaratiedoista. Vuoden 1997 jälkeen metsälakiin on tehty muutoksia, jotka ovat vaikuttaneet erityisen tärkeiden elinympäristöjen tulkintaan. Myös tutkimustiedon lisääntyminen ja muutamat lakitapaukset ovat vaikuttaneet erityisen tärkeitä elinympäristöjä koskevan lainsäädännön tulkintaan. Metsävaratiedoissa olevaa erityisen tärkeiden elinympäristöjen aineistoa ei ole tänä ajanjaksona käyty systemaattisesti läpi ja etenkin vanhemmassa aineistossa on epätarkkuuksia. Metsäkeskuksessa aloitettiin vuoden 2017 lopulla työ erityisen tärkeitä elinympäristöjä koskevan aineiston laadun parantamiseksi sekä karttarajausten, että kohteiden kuvausten osalta. Vuonna 2017 alkanut työ on edelleen kesken ja aineiston käytössä tuleekin ottaa huomioon sen puutteet ja käydä toimenpiteiden yhteydessä tarvittaessa varmistamassa kohteiden ominaisuudet maastossa.