Tiesääasematiedot Pirkanmaan aluerajauksella. Aineisto on pistemuotoista ja ETRS-GK24 (EPSG:3878) tasokoordinaattijärjestelmässä. Tiedot päivittyvät yleensä 5 min välein. Asemista kerrotaan tien nimi ja alue (esim kaupunginosa), yleensä tienpinnan ja ilman lämpötilat, sanallinen kuvaus kelistä ja sateen olomuodosta (tai pouta, jollei sada), ja tietojen aikaleima sekunnin tarkkuudella. Karttataso tulee Arctic Machine Oy / Infotripla GeoServer-rajapinnalta. Aineisto on katsottavissa julkisesti Oskari-karttapalvelussa sekä Tampereenliikenne.fi-sivustolla. Karttatasojen tuottamisessa on hyödynnetty Fintraffic / Digitraffic-rajapintaa. Karttatason näkyvyydestä Oskari-karttapalvelussa vastaa Tampereen kaupunki, Paikkatietoyksikkö, paikkatieto_tuki@tampere.fi Karttatason palaute ja kehitysideat: asiakaspalvelu@aebi-schmidt.com

Varsinais-Suomen venesatamat, kiinnittymispaikat ja yhteysaluslaiturit. Aineisto perustuu eri lähteistä kerättyihin venesatamatietoihin ja sitä on täydennetty maakuntakaavan tiedoilla. Niihin kohteisiin, joissa on toimiva nettisivu, on lisätty ominaisuustietoihin linkki.

Kauniaisten WMS-palvelu (Trimble Locus WMS Server) on WMS-rajapintapalvelu, jonka kautta on saatavilla seuraavat karttatasot (suluissa tekninen nimi): Kauniaisten opaskartta (Kauniaisten opaskartta), Kauniaisten ortokuva (Kauniaisten ortokuva), Kauniaisten osoitekartta (Kauniaisten kiinteistökartta),Kauniaisten ajantasa-asemakaava (Kauniaisten ajantasa-asemakaava), Kauniaisten karsittu kantakartta (Kauniaisten karsittu kantakartta). Palvelu perustuu Kauniaisten opaskartta-, ortokuva-, osoitekartta- ja ajantasa-asemakaavakartta-aineistoihin. Opaskartta- ja ortokuva-aineistoja hallinnoi Espoon kaupungin kaupunkimittausyksikkö, muita Kauniaisten kaupungin maankäyttöyksikkö. Palvelun käyttö on maksutonta eikä vaadi autentikointia eli tunnistautumista käyttäjätunnuksen ja salasanan avulla.

Turun kaupunkiseudun työpaikkasaavutettavuus polkupyörällä kevyen liikenteen verkkoa sekä tie- ja katuverkkoa pitkin. Saavutettavuus on laskettu eksponenttimuotoisena etäisyysfunktiona keskimääräisestä matkan pituudesta painotettuna työpaikkojen määrällä. Analyysi on tehty OpenStreetMap-tieverkkoa ja yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmän (YKR) vuoden 2011 ruutuaineistoa hyväksikäyttäen. Tieverkolle on määritelty väylätyyppikohtaiset nopeudet ja ruutuaineistosta on haettu työpaikkojen määrä.

Nurmeksen ajantasa-asemakaava on yhdistelmäkartta hyväksytyistä ja lainvoiman saaneista asemakaavoista. Aineistoa ylläpidetään Autocad/dwg-muodossa. Kaavayhdistelmä on myös ladattavissa pdf-muodossa Lieksan ja Nurmeksen teknisen viraston verkkosivuilta. Nurmeksen kaupungin käyttämä aineistojen koordinaattijärjestelmä on EUREF-FIN (ETRS-GK29) ja korkeusjärjestelmä N2000. Aineistoa päivitetään mahdollisten kaavamuutosten mukaan.

Lieksan ranta-asemakaavat ohjaavat rakentamista ranta-alueilla. Aineisto sisältää noin 50 erillistä ranta-asemakaavaa kunnan alueelta. Kaavojen sijainnit on nähtävillä erillisestä hakukartasta. Aineistoa ylläpidetään AutoCAD dwg-muodossa. Lieksan kaupungin käyttämä aineistojen koordinaattijärjestelmä on EUREF-FIN (ETRS-GK30) ja korkeusjärjestelmä N2000. Aineistoa päivitetään mahdollisten kaavamuutosten mukaan.

Metsähakkeen korjuupotentiaali kuvaa metsähakkeen raaka-aineiden teknistä hankintamahdollisuutta. Raaka-aineina tässä aineistossa on huomioitu 1) uudistushakkuilta korjattavat hakkuutähteet eli latvusmassa ja kannot sekä 2) nuorten metsien pienpuu. Tekninen potentiaali tarkoittaa sitä osaa latvusmassasta, kannoista ja pienpuusta, joka on erilaisten rajoitteiden aiheuttamien vähennysten jälkeen korjattavissa. Tällaisia rajoitteita ovat mm. korjuukohteen hehtaarikohtainen energiapuun vähimmäiskertymä, poistettavan rungon keskimääräinen vähimmäiskoko, kasvupaikka ja talteensaantoaste. Tekninen potentiaali ei kuvaa metsähakkeen saatavuutta, joka riippuu mm. metsänomistajan myyntihalukkuudesta ja kilpailutilanteesta. Aineistot on kuvattu suppeasti alla ja tarkemmin Anttilan ym. (2013, 2014) raporteissa. Pienpuupotentiaalit perustuvat valtakunnan metsien 10. inventoinnin (VMI10) koealatietoihin (Korhonen ym. 2013). Koealat on mitattu vuosina 2004-2008, ja kattavat koko maan poislukien Ylä-Lapin. Pienpuuta korjataan energiaksi lähinnä varttuneista taimikoista sekä nuorten kasvatusmetsien ensiharvennuksilta, joten tarkastelu rajoitettiin näiden kehitysluokkien koealoihin. Koealoista valittiin ne, joille oli maastoinventoinnissa ehdotettu taimikonhoitoa tai ensiharvennusta seuraavan viiden vuoden kuluessa. Koealoille simuloitiin alaharvennus Tapion metsänhoitosuositusten (Hyvän metsähoidon suositukset 2006) mukaisesti. Joka koealalle laskettiin runkopuun poistuma ja ainespuun kertymä puulajeittain (mänty, kuusi ja koivu) rinnankorkeusläpimitaltaan yli neljä senttimetriä paksuista puista. Kuitupuupölkyn lyhin sallittu pituus oli kaksi metriä ja minimilatvaläpimitta 6 cm. Rinnankorkeusläpimitaltaan 4-9,5 cm:n puut laskettiin puulajista riippumatta kokonaan energiapuuksi. Pienpuulle laskettiin potentiaalit kuntakohtaisesti olettaen kolme eri korjuumenetelmää. Kaikissa menetelmissä energiapuun minimikertymän koealalla tuli olla vähintään 25 m3/ha. Puhtaissa energiapuuvaihtoehdoissa (menetelmät Ranka ja Kokopuu) ainespuun kertymälle asetettiin enimmäisrajaksi 45 m3/ha, jonka ylittävät koealat katsottiin ainespuukohteiksi. Nimensä mukaisesti vaihtoehdossa Ranka laskettiin pelkän rangan potentiaali ja vaihtoehdossa Kokopuu mukaan laskettiin myös elävät oksat. Aines- ja energiapuun integroituun korjuuseen (menetelmä Integroitu) soveltuviksi taas katsottiin puhtaat havupuu- ja koivukoealat, joilla pääpuulajin ainespuun kertymä oli suurempi kuin 20 m3/ha, kertymän keskirunkokoko suurempi kuin 30 dm3 ja energiajakeen kertymä suurempi kuin 25 m3/ha. Energiajae oletettiin korjattavaksi rankana, koska ainespuu korjataan karsittuna ja energiapuu korjataan samalla kalustolla. Tavaralajipuhtaaksi koeala luettiin, mikäli havupuiden tai koivun ainespuukertymä oli yli 80 % koealan ainespuukertymästä. Jos ainespuun kertymä oli pienempi tai yhtä suuri kuin 20 m3/ha, kohde oletettiin korjattavaksi energiakäyttöön kokopuuna. Kaikissa vaihtoehdoissa runkopuun ja elävän latvuksen tekniseksi talteensaannoksi olettiin 100 %. Kokopuukorjuussa kuolleiden oksien sen sijaan oletettiin varisevan korjuun ja kuljetuksen aikana. Uudistushakkuilta kertyvän latvus- ja kantobiomassan potentiaalit riippuvat uudistushakkuiden määrästä, joka puolestaan riippuu puunjalostusteollisuuden kotimaisen puun tarpeesta. Uudistushakkuille syntyvän latvus- ja kantobiomassan määrän arviot perustuvat kahteen eri ainespuun hakkuumahdollisuusarvioon: Suurin kestävä aines- ja energiapuun hakkuukertymä (SK) ja Toteutunut hakkuukertymä (TH). Arviot tuotettiin MELA-mallilla (Redsven ym. 2013). Hakkuumahdollisuusarviot perustuivat vuosien 2008–2012 aikana mitattuihin valtakunnan metsien inventoinnin maastokoealoihin (http://www.metla.fi/metinfo/vmi/). Kunkin metsäkeskuksen alueelle suurin puuntuotannollisesti ja taloudellisesti jatkuvasti hakattavissa oleva puumäärä on laskettu maksimoimalla nettotulojen nykyarvoa neljän prosentin laskentakorolla siten, että kausittaiset nettotulot ja aines- ja energiapuun hakkuukertymät pysyvät vähintään edellisen kymmenvuotiskauden tasolla, tukkipuukertymä säilyy koko laskelma-ajan vähintään ensimmäisen kauden tasolla, ja puuston tuottoarvo neljän prosentin korkokannalla laskettuna on laskelma-ajan lopussa vähintään alkuhetken tasolla (laskelma SK). Laskelmassa ei rajoitettu kasvun ja poistuman suhdetta, metsien ikäluokkarakennetta tai uudistushakkuiden määrää eikä kestävyyttä edellytetty puulajeittain. Toteutuneet hakkuut (TH) -laskelmassa ainespuun kertymä puulajeittain ja uudistushakkuupinta-ala säilyivät vuoteen 2050 asti vuosien 2008–2012 keskimääräisellä tasolla. Laskelmista TH ja SK poimittiin hakkuupoistuman biomassat avohakkuilta runkopuulle, oksille ja kannoille. Mukaan luettiin korjuuohjeiden mukaisesti vain kuivahkot kankaat ja niitä viljavammat kivennäismaat sekä vastaavat turvemaat (Äijälä ym. 2010). Latvusmassan poistuma arvioitiin lisäämällä oksabiomassaan runkopuun hukkaosuus. Latvus- ja kantobiomassa muunnettiin kiintotilavuudeksi jakamalla kunkin jakeen biomassa vastaavalla kuivatuoretiheydellä. Lopulta tekninen korjuupotentiaali saatiin vähentämällä edellisestä palstalle suositusten mukaan jätettävä osuus (latvusmassalla 30 % ja kannoilla 16-18 %). Metsäkeskustason potentiaalit jaettiin edelleen kunnille niiden uudistuskypsien metsien pinta-alaosuuden mukaan (MetINFO 2014). Kuntatason potentiaalit levitettiin tasan vuoden 2013 maaluokkatulkinnan mukaiselle metsämaalle (Avoimien aineistojen tiedostopalvelu 2015), josta oli poistettu luonnonsuojelualueet (Avoin tieto 2016). Viitteet Anttila, P., Nivala, M., Laitila, J. & Korhonen, K.T. 2013. Metsähakkeen alueellinen korjuupotentiaali ja käyttö. Metlan työraportteja / Working Papers of the Finnish Forest Research Institute 267. 24 s. Saatavissa: http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2013/mwp267.htm. Anttila, P., Nivala, M., Laitila, J., Flyktman, M., Salminen, O. & Nivala, J. 2014. Metsähakkeen alueellinen korjuupotentiaali ja käyttö vuonna 2020. Metlan työraportteja / Working Papers of the Finnish Forest Research Institute 313. 55 s. Saatavissa: http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2014/mwp313.htm. Avoin tieto. 2016. Internet-portaali. Suomen ympäristökeskus. Saatavissa: http://www.syke.fi/avointieto. Avoimien aineistojen tiedostopalvelu. 2015. Internet-portaali. Luonnonvarakeskus. Saatavissa: http://kartta.metla.fi/. Hyvän metsänhoidon suositukset. 2006. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio. ISBN 13-978-952-5118-84-1. Korhonen, K.T., Ihalainen, A., Viiri, H., Heikkinen, J., Henttonen, H.M., Hotanen, J.-P., Mäkelä, H., Nevalainen, S. & Pitkänen, J. 2013. Suomen metsät 2004–2008 ja niiden kehitys 1921–2008. Metsätieteen aikakauskirja 3/2013: 269–608. MetINFO. 2014. MetINFO – Metsätietopalvelut. Saatavissa: http://www.metla.fi/metinfo. Redsven, V., Hirvelä, H., Härkönen, K., Salminen, O., Siitonen, M. 2013. MELA2012 Reference Manual (2nd edition). Finnish Forest Research Institute. 666 p. (Saatavilla: http://mela2.metla.fi/mela/julkaisut/oppaat/mela2012_2nd_ed.pdf). Äijälä, O., Kuusinen, M. & Koistinen, A. 2010. Hyvän metsänhoidon suositukset energiapuun korjuuseen ja kasvatukseen. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio. 31 s. Saatavissa: http://www.tapio.fi/files/tapio/Aineistopankki/Energiapuusuositukset_verkkoon.pdf.

The technical harvesting potential of logging residues and stumps from final fellings can be defined as the maximum potential procurement volume of these available from the Finnish forests based on the prevailing guidelines for harvesting of energy wood. The potentials of logging residues and stumps have been calculated for fifteen NUTS3-based Finnish regions covering the whole country (Koljonen et al. 2017). The technical harvesting potentials were estimated using the sample plots of the eleventh national forest inventory (NFI11) measured in the years 2009–2013. First, a large number of sound and sustainable management schedules for five consecutive ten-year periods were simulated for each sample plot using a large-scale Finnish forest planning system known as MELA (Siitonen et al. 1996; Redsven et al. 2013). MELA simulations consisted of natural processes and human actions. The ingrowth, growth, and mortality of trees were predicted based on a set of distance-independent tree-level statistical models (e.g. Hynynen et al. 2002) included in MELA and the simulation of the stand (sample plot)-level management actions was based on the current Finnish silvicultural guidelines (Äijälä et al. 2014) and the guidelines for harvesting of energy wood (Koistinen et al. 2016). Final fellings consisted of clear cutting, seed tree cutting, and shelter-wood cutting, but only the clear-cutting areas were utilized for energy wood harvesting. As both logging residues and stumps are byproducts of roundwood removals, the technical potentials of chips have to be linked with removals of industrial roundwood. Future potentials were assumed to materialize when the industrial roundwood fellings followed the level of maximum sustainable removals. The maximum sustainable removals were defined such that the net present value calculated with a 4% discount rate was maximized subject to non-declining periodic industrial roundwood and energy wood removals and net incomes, and subject to the saw log removal remaining at least at the level of the first period. There were no constraints concerning tree species selection, cutting methods, age classes, or the growth/drain ratio in order to efficiently utilize the dynamics of forest structure. The felling behaviour of the forest owners was not taken into account either. For the present situation in 2015, the removal of industrial roundwood was assumed to be the same as the average level in 2008–2012. Fourth, the technical harvesting potentials were derived by retention of 30% of the logging residues onsite (Koistinen et al. 2016) and respectively by retention of 16–18% of stump biomass (Muinonen et al. 2013). Next, the regional potentials were allocated to municipalities proportionally to their share of mature forests (MetINFO 2014). Subsequently, the municipality-level potentials were spread evenly on a raster grid at 1 km × 1 km resolution. Only grid cells on Forests Available for Wood Supply (FAWS) were considered in this operation. Here, FAWS was defined as follows: First, forest land was extracted from the Finnish Multi-Source National Forest Inventory (MS-NFI) 2013 data (Mäkisara et al. 2016). Second, restricted areas were excluded from forest land. The restricted areas consisted of nationally protected areas (e.g. nature parks, national parks, protection programme areas). References Äijälä O, Koistinen A, Sved J, Vanhatalo K, Väisänen P (2014) Metsänhoidon suositukset [Guidelines for sustainable forest management]. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion julkaisuja. Hynynen J, Ojansuu R, Hökkä H, Salminen H, Siipilehto J, Haapala P (2002) Models for predicting the stand development – description of biological processes in MELA system. The Finnish Forest Research Institute Research Papers 835. Koistinen A, Luiro J, Vanhatalo K (2016) Metsänhoidon suositukset energiapuun korjuuseen, työopas [Guidelines for sustainable harvesting of energy wood]. Metsäkustannus Oy, Helsinki. Koljonen T, Soimakallio S, Asikainen A, Lanki T, Anttila P, Hildén M, Honkatukia J, Karvosenoja N, Lehtilä A, Lehtonen H, Lindroos TJ, Regina K, Salminen O, Savolahti M, Siljander R (2017) Energia ja ilmastostrategian vaikutusarviot: Yhteenvetoraportti. [Impact assessments of the Energy and Climate strategy: The summary report.] Publications of the Government´s analysis, assessment and research activities 21/2017. Mäkisara K, Katila M, Peräsaari J, Tomppo E (2016) The Multi-Source National Forest Inventory of Finland – methods and results 2013. Natural resources and bioeconomy studies 10/2016. Muinonen E, Anttila P, Heinonen J, Mustonen J (2013) Estimating the bioenergy potential of forest chips from final fellings in Central Finland based on biomass maps and spatially explicit constraints. Silva Fenn 47. Redsven V, Hirvelä H, Härkönen K, Salminen O, Siitonen M (2013) MELA2012 Reference Manual. Finnish Forest Research Institute. Siitonen M, Härkönen K, Hirvelä H, Jämsä J, Kilpeläinen H, Salminen O, Teuri M (1996) MELA Handbook. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 622. ISBN 951-40-1543-6.

Turun kaupunkiseudun asukassaavutettavuus polkupyörällä kevyen liikenteen verkkoa sekä tie- ja verkkoa pitkin. Saavutettavuus on laskettu eksponenttimuotoisena etäisyysfunktiona keskimääräisestä matkan pituudesta painotettuna väestötiheydellä. Analyysi on tehty OpenStreetMap-tieverkkoa ja yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmän (YKR) vuoden 2011 ruutuaineistoa hyväksikäyttäen. Tieverkolle on määritelty väylätyyppikohtaiset nopeudet ja ruutuaineistosta on haettu väestöntiheys.