Lieksan ajantasa-asemakaava on koostekartta hyväksytyistä ja lainvoiman saaneista asemakaavoista, joka valmistuu vuoden 2015 aikana. Aineisto on tuotettu lainvoimaisten asemakaavojen pohjalta ja sitä ylläpidetään MicroStation/dgn-formaatissa. Lieksan kaupungin käyttämä aineistojen koordinaattijärjestelmä on EUREF-FIN (ETRS-GK30) ja korkeusjärjestelmä N2000. Aineistoa päivitetään mahdollisten kaavamuutosten mukaan.

Aineisto sisältää teoreettiset näkyvyysanalyysit TIFF-formaatissa Uudenkaupungin kahdeksalta OAS-alueelta (tuulivoimayleiskaavan osallistumis- ja arviointisuunnitelma), joita on tutkittu Uudenkaupungin tuulivoimayleiskaavaa varten. Näkyvyysanalyysit on mallinnettu ArcGIS-paikkatieto-ohjelman Viewshed-työkalulla. Paikkatieto-ohjelmiston avulla on laskettu tuulivoimaloiden näkyvyys maaston korkeustietojen pohjalta sekä metsäiset alueet huomioiden. Metsän korkeudeksi on yleistetty 15 metriä, havainnoitsijan korkeudeksi 2 metriä. Tuulivoimaloiden napakorkeus on 140 metriä, Muntilan kaava-aluetta lukuun ottamatta (120 metrin napakorkeus, rakennuslupahakemuksen mukaan).

Kauniaisten WMS-palvelu (Trimble Locus WMS Server) on WMS-rajapintapalvelu, jonka kautta on saatavilla seuraavat karttatasot (suluissa tekninen nimi): Kauniaisten opaskartta (Kauniaisten opaskartta), Kauniaisten ortokuva (Kauniaisten ortokuva), Kauniaisten osoitekartta (Kauniaisten kiinteistökartta),Kauniaisten ajantasa-asemakaava (Kauniaisten ajantasa-asemakaava), Kauniaisten karsittu kantakartta (Kauniaisten karsittu kantakartta). Palvelu perustuu Kauniaisten opaskartta-, ortokuva-, osoitekartta- ja ajantasa-asemakaavakartta-aineistoihin. Opaskartta- ja ortokuva-aineistoja hallinnoi Espoon kaupungin kaupunkimittausyksikkö, muita Kauniaisten kaupungin maankäyttöyksikkö. Palvelun käyttö on maksutonta eikä vaadi autentikointia eli tunnistautumista käyttäjätunnuksen ja salasanan avulla.

Tiesääasematiedot Pirkanmaan aluerajauksella. Aineisto on pistemuotoista ja ETRS-GK24 (EPSG:3878) tasokoordinaattijärjestelmässä. Tiedot päivittyvät yleensä 5 min välein. Asemista kerrotaan tien nimi ja alue (esim kaupunginosa), yleensä tienpinnan ja ilman lämpötilat, sanallinen kuvaus kelistä ja sateen olomuodosta (tai pouta, jollei sada), ja tietojen aikaleima sekunnin tarkkuudella. Karttataso tulee Arctic Machine Oy / Infotripla GeoServer-rajapinnalta. Aineisto on katsottavissa julkisesti Oskari-karttapalvelussa sekä Tampereenliikenne.fi-sivustolla. Karttatasojen tuottamisessa on hyödynnetty Fintraffic / Digitraffic-rajapintaa. Karttatason näkyvyydestä Oskari-karttapalvelussa vastaa Tampereen kaupunki, Paikkatietoyksikkö, paikkatieto_tuki@tampere.fi Karttatason palaute ja kehitysideat: asiakaspalvelu@aebi-schmidt.com

Suonenjoen kaupungin ajantasa-asemakaava on yhdistelmäkartta hyväksytyistä ja lainvoiman saaneista asemakaavoista. Aineisto sisältää lainvoimaiset asemakaavakartat sekä kaavamääräykset paikkatietopalvelimella. Aineisto on tuotettu AutoCAD dwg-formaatissa. 7.1.2013 jälkeen vahvistettujen asemakaavojen osalta aineiston koordinaattijärjestelmä on ETRS-GK27 ja korkeusjärjestelmä N2000. Tätä vanhemman aineiston koordinaattijärjestelmä on KKJ3 ja korkeusjärjestelmä N60. Aineistoa päivitetään kerran vuodessa.

Aineisto sisältää Nautelankosken museon tuottaman maisemamuutosta kuvaavan pisteaineiston. Kohteista on linkki Nautelankosken sivuille kerättyihin valokuvavertailuihin. Aineisto on tuotettu Onks tääl tämmöstäki ollu? – Liedon kulttuuriympäristön dokumentointihankkeessa. Hanke päivittää ja täydentää Liedon vanhan rakennuskannan inventointiin perustuvaa tietokantaa. Hanke on saanut rahoituksen Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta Leader-ryhmä Varsin Hyvä ry:n kautta, ja se toteutetaan Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella. Aineisto on tuotettu digitoimalla kohteita QGIS-ohjelmiston avulla. Lisäksi kentällä on käyty kuvaamassa kohteita nykyaikana ja historiallisia valokuvia on etsitty arkistoista.

Metsähakkeen korjuupotentiaali kuvaa metsähakkeen raaka-aineiden teknistä hankintamahdollisuutta. Raaka-aineina tässä aineistossa on huomioitu 1) uudistushakkuilta korjattavat hakkuutähteet eli latvusmassa ja kannot sekä 2) nuorten metsien pienpuu. Tekninen potentiaali tarkoittaa sitä osaa latvusmassasta, kannoista ja pienpuusta, joka on erilaisten rajoitteiden aiheuttamien vähennysten jälkeen korjattavissa. Tällaisia rajoitteita ovat mm. korjuukohteen hehtaarikohtainen energiapuun vähimmäiskertymä, poistettavan rungon keskimääräinen vähimmäiskoko, kasvupaikka ja talteensaantoaste. Tekninen potentiaali ei kuvaa metsähakkeen saatavuutta, joka riippuu mm. metsänomistajan myyntihalukkuudesta ja kilpailutilanteesta. Aineistot on kuvattu suppeasti alla ja tarkemmin Anttilan ym. (2013, 2014) raporteissa. Pienpuupotentiaalit perustuvat valtakunnan metsien 10. inventoinnin (VMI10) koealatietoihin (Korhonen ym. 2013). Koealat on mitattu vuosina 2004-2008, ja kattavat koko maan poislukien Ylä-Lapin. Pienpuuta korjataan energiaksi lähinnä varttuneista taimikoista sekä nuorten kasvatusmetsien ensiharvennuksilta, joten tarkastelu rajoitettiin näiden kehitysluokkien koealoihin. Koealoista valittiin ne, joille oli maastoinventoinnissa ehdotettu taimikonhoitoa tai ensiharvennusta seuraavan viiden vuoden kuluessa. Koealoille simuloitiin alaharvennus Tapion metsänhoitosuositusten (Hyvän metsähoidon suositukset 2006) mukaisesti. Joka koealalle laskettiin runkopuun poistuma ja ainespuun kertymä puulajeittain (mänty, kuusi ja koivu) rinnankorkeusläpimitaltaan yli neljä senttimetriä paksuista puista. Kuitupuupölkyn lyhin sallittu pituus oli kaksi metriä ja minimilatvaläpimitta 6 cm. Rinnankorkeusläpimitaltaan 4-9,5 cm:n puut laskettiin puulajista riippumatta kokonaan energiapuuksi. Pienpuulle laskettiin potentiaalit kuntakohtaisesti olettaen kolme eri korjuumenetelmää. Kaikissa menetelmissä energiapuun minimikertymän koealalla tuli olla vähintään 25 m3/ha. Puhtaissa energiapuuvaihtoehdoissa (menetelmät Ranka ja Kokopuu) ainespuun kertymälle asetettiin enimmäisrajaksi 45 m3/ha, jonka ylittävät koealat katsottiin ainespuukohteiksi. Nimensä mukaisesti vaihtoehdossa Ranka laskettiin pelkän rangan potentiaali ja vaihtoehdossa Kokopuu mukaan laskettiin myös elävät oksat. Aines- ja energiapuun integroituun korjuuseen (menetelmä Integroitu) soveltuviksi taas katsottiin puhtaat havupuu- ja koivukoealat, joilla pääpuulajin ainespuun kertymä oli suurempi kuin 20 m3/ha, kertymän keskirunkokoko suurempi kuin 30 dm3 ja energiajakeen kertymä suurempi kuin 25 m3/ha. Energiajae oletettiin korjattavaksi rankana, koska ainespuu korjataan karsittuna ja energiapuu korjataan samalla kalustolla. Tavaralajipuhtaaksi koeala luettiin, mikäli havupuiden tai koivun ainespuukertymä oli yli 80 % koealan ainespuukertymästä. Jos ainespuun kertymä oli pienempi tai yhtä suuri kuin 20 m3/ha, kohde oletettiin korjattavaksi energiakäyttöön kokopuuna. Kaikissa vaihtoehdoissa runkopuun ja elävän latvuksen tekniseksi talteensaannoksi olettiin 100 %. Kokopuukorjuussa kuolleiden oksien sen sijaan oletettiin varisevan korjuun ja kuljetuksen aikana. Uudistushakkuilta kertyvän latvus- ja kantobiomassan potentiaalit riippuvat uudistushakkuiden määrästä, joka puolestaan riippuu puunjalostusteollisuuden kotimaisen puun tarpeesta. Uudistushakkuille syntyvän latvus- ja kantobiomassan määrän arviot perustuvat kahteen eri ainespuun hakkuumahdollisuusarvioon: Suurin kestävä aines- ja energiapuun hakkuukertymä (SK) ja Toteutunut hakkuukertymä (TH). Arviot tuotettiin MELA-mallilla (Redsven ym. 2013). Hakkuumahdollisuusarviot perustuivat vuosien 2008–2012 aikana mitattuihin valtakunnan metsien inventoinnin maastokoealoihin (http://www.metla.fi/metinfo/vmi/). Kunkin metsäkeskuksen alueelle suurin puuntuotannollisesti ja taloudellisesti jatkuvasti hakattavissa oleva puumäärä on laskettu maksimoimalla nettotulojen nykyarvoa neljän prosentin laskentakorolla siten, että kausittaiset nettotulot ja aines- ja energiapuun hakkuukertymät pysyvät vähintään edellisen kymmenvuotiskauden tasolla, tukkipuukertymä säilyy koko laskelma-ajan vähintään ensimmäisen kauden tasolla, ja puuston tuottoarvo neljän prosentin korkokannalla laskettuna on laskelma-ajan lopussa vähintään alkuhetken tasolla (laskelma SK). Laskelmassa ei rajoitettu kasvun ja poistuman suhdetta, metsien ikäluokkarakennetta tai uudistushakkuiden määrää eikä kestävyyttä edellytetty puulajeittain. Toteutuneet hakkuut (TH) -laskelmassa ainespuun kertymä puulajeittain ja uudistushakkuupinta-ala säilyivät vuoteen 2050 asti vuosien 2008–2012 keskimääräisellä tasolla. Laskelmista TH ja SK poimittiin hakkuupoistuman biomassat avohakkuilta runkopuulle, oksille ja kannoille. Mukaan luettiin korjuuohjeiden mukaisesti vain kuivahkot kankaat ja niitä viljavammat kivennäismaat sekä vastaavat turvemaat (Äijälä ym. 2010). Latvusmassan poistuma arvioitiin lisäämällä oksabiomassaan runkopuun hukkaosuus. Latvus- ja kantobiomassa muunnettiin kiintotilavuudeksi jakamalla kunkin jakeen biomassa vastaavalla kuivatuoretiheydellä. Lopulta tekninen korjuupotentiaali saatiin vähentämällä edellisestä palstalle suositusten mukaan jätettävä osuus (latvusmassalla 30 % ja kannoilla 16-18 %). Metsäkeskustason potentiaalit jaettiin edelleen kunnille niiden uudistuskypsien metsien pinta-alaosuuden mukaan (MetINFO 2014). Kuntatason potentiaalit levitettiin tasan vuoden 2013 maaluokkatulkinnan mukaiselle metsämaalle (Avoimien aineistojen tiedostopalvelu 2015), josta oli poistettu luonnonsuojelualueet (Avoin tieto 2016). Viitteet Anttila, P., Nivala, M., Laitila, J. & Korhonen, K.T. 2013. Metsähakkeen alueellinen korjuupotentiaali ja käyttö. Metlan työraportteja / Working Papers of the Finnish Forest Research Institute 267. 24 s. Saatavissa: http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2013/mwp267.htm. Anttila, P., Nivala, M., Laitila, J., Flyktman, M., Salminen, O. & Nivala, J. 2014. Metsähakkeen alueellinen korjuupotentiaali ja käyttö vuonna 2020. Metlan työraportteja / Working Papers of the Finnish Forest Research Institute 313. 55 s. Saatavissa: http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2014/mwp313.htm. Avoin tieto. 2016. Internet-portaali. Suomen ympäristökeskus. Saatavissa: http://www.syke.fi/avointieto. Avoimien aineistojen tiedostopalvelu. 2015. Internet-portaali. Luonnonvarakeskus. Saatavissa: http://kartta.metla.fi/. Hyvän metsänhoidon suositukset. 2006. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio. ISBN 13-978-952-5118-84-1. Korhonen, K.T., Ihalainen, A., Viiri, H., Heikkinen, J., Henttonen, H.M., Hotanen, J.-P., Mäkelä, H., Nevalainen, S. & Pitkänen, J. 2013. Suomen metsät 2004–2008 ja niiden kehitys 1921–2008. Metsätieteen aikakauskirja 3/2013: 269–608. MetINFO. 2014. MetINFO – Metsätietopalvelut. Saatavissa: http://www.metla.fi/metinfo. Redsven, V., Hirvelä, H., Härkönen, K., Salminen, O., Siitonen, M. 2013. MELA2012 Reference Manual (2nd edition). Finnish Forest Research Institute. 666 p. (Saatavilla: http://mela2.metla.fi/mela/julkaisut/oppaat/mela2012_2nd_ed.pdf). Äijälä, O., Kuusinen, M. & Koistinen, A. 2010. Hyvän metsänhoidon suositukset energiapuun korjuuseen ja kasvatukseen. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio. 31 s. Saatavissa: http://www.tapio.fi/files/tapio/Aineistopankki/Energiapuusuositukset_verkkoon.pdf.

Lieksan yleiskaava-aineisto sisältää Kolin keskusta-alueen osayleiskaavan, Kolin vaaran yleiskaavan, Loma Kolin osayleiskaavan sekä Nurmijärven, Pielisen sekä Savijärven rantaosayleiskaavat. Yleiskaavassa esitetään tavoitellun kehityksen periaatteet ja osoitetaan tarpeelliset alueet yksityiskohtaisen kaavoituksen ja muun suunnittelun sekä rakentamisen ja muun maankäytön perustaksi. Aineisto on tuotettu AutoCAD dwg-formaatissa. Lieksan kaupungin käyttämä aineistojen koordinaattijärjestelmä on EUREF-FIN (ETRS-GK30) ja korkeusjärjestelmä N2000. Aineistoa päivitetään mahdollisten kaavamuutosten mukaan.

Varsinais-Suomen venesatamat, kiinnittymispaikat ja yhteysaluslaiturit. Aineisto perustuu eri lähteistä kerättyihin venesatamatietoihin ja sitä on täydennetty maakuntakaavan tiedoilla. Niihin kohteisiin, joissa on toimiva nettisivu, on lisätty ominaisuustietoihin linkki.