Kauniaisten WMS-palvelu (Trimble Locus WMS Server) on WMS-rajapintapalvelu, jonka kautta on saatavilla seuraavat karttatasot (suluissa tekninen nimi): Kauniaisten opaskartta (Kauniaisten opaskartta), Kauniaisten ortokuva (Kauniaisten ortokuva), Kauniaisten osoitekartta (Kauniaisten kiinteistökartta),Kauniaisten ajantasa-asemakaava (Kauniaisten ajantasa-asemakaava), Kauniaisten karsittu kantakartta (Kauniaisten karsittu kantakartta). Palvelu perustuu Kauniaisten opaskartta-, ortokuva-, osoitekartta- ja ajantasa-asemakaavakartta-aineistoihin. Opaskartta- ja ortokuva-aineistoja hallinnoi Espoon kaupungin kaupunkimittausyksikkö , muita Kauniaisten kaupungin maankäyttöyksikkö. Palvelun käyttö on maksutonta eikä vaadi autentikointia eli tunnistautumista käyttäjätunnuksen ja salasanan avulla.

Liikenne- ja viestintävirasto Traficomin julkaisema S-57 muotoinen aineisto perustuu Traficomin ylläpitämään merikartta-aineistoon. S-57 on kansainvälisen merikartoitusjärjestön IHO:n määrittelemä tiedonsiirtoformaatti. Aineisto ei korvaa navigoinnissa käytettävää virallista merikarttaa. Aineisto soveltuu käytettäväksi esimerkiksi taustakarttana. Traficom ei vastaa aineiston käytöstä aiheutuvista vahingoista.

Kantakartta on sijaintitarkka kaavan pohjakartta-aineisto Kankaanpään kaupungin keskustan ja Niinisalon isoimpien taajamien alueilta. Kantakartta sisältää maastoa, rakennettua ympäristöä ja kiinteistöjaotusta kuvaavia tietoja. Aineisto on tuotettu ilmakuvauksien, maastomittauksien ja kiinteistötoimitusten sekä rakennuslupakäsittelyn toimenpiteiden kautta. Päivitys ja ylläpito on jatkuvaa. Aineisto sisältää kiinteistöt, rakennukset, liikenneväylät, nimistöt ja tunnisteet, aluejaotukset, vesistöt, korkeustiedot, maa- ja kasvipeitteen, runkopisteet sekä muut kohteet. Aineiston koordinaatistojärjestelmä on ETRS-GK22. Aineistoa ylläpidetään sähköisesti vektorimuodossa. Aineiston ylläpitomittakaava on 1:1000.

Kankaanpään kaupungin opaskartta on yleistetty karttatuote, jonka ylläpitomittakaava on 1:10000. Kartta kattaa koko kunnan alueen. Keskusta-alueesta on tarkempi kartta. Opaskartta sisältää tiet ja kadut (nimet ja osoitenumerot), vesistöt, rakennetut alueet ja julkiset palvelut. Karttaa päivitetään jatkuvasti, nettiversiota päivitetään kerran vuodessa.

Asemakaavan pohjakartta eli kantakartta kattaa kokonaan vektorimuotoisena aineistona koko Vantaan alueen. Kantakartta on kiinteistörekisterikartan ohella tarkin maastokartta. Sen tietosisältönä ovat rakennukset ja rakenteet, liikenneväylät rakennelmineen, erilaiset maa-alueet, vesialueet, korkeustiedot, ilmajohtoyhteydet ja nimistö. Karttaa ylläpidetään koko kaupungin alueelta (240 km2) 1:500 kartoitustarkkuusvaatimusten mukaan (kohteiden sijaintitarkkuus on +- 20 cm). Tietojen ajantasaisuus: uudet rakennukset rakenteineen tallennetaan kahden viikon kuluessa rakennuksen sijaintikatselmuksen toimittamisesta. Sijaintikatselmus suoritetaan rakentajan tilauksesta, kun rakennuksen perustus on tehty, viimeistään ennen rakennuksen loppukatselmusta. Puretut rakennukset poistetaan kartalta heti, kun purkutapahtumasta saadaan tieto. Muiden tietojen ajantasaistusviive vaihtelee muutamasta viikosta vuosiin. Kattava ajantasaistus suoritetaan tietyllä alueella kartoitusilmakuvauksen jälkeen sekä silloin, kun alueelle ryhdytään laatimaan asemakaavaa tai kaavanmuutosta. Päivitys ja ylläpito jatkuvaa. Tasokoordinaatisto: ETRS-GK25 Korkeusjärjestelmä: N2000 Saatavissa WMS-palvelun kautta vapaasti ilman kiinteistörajoja, joiden saaminen sen sijaan edellyttää erillistä sopimusta.

Päivätunnus on päivällä näkyväksi tarkoitettu turvalaitteen rakenne (esim. linjamerkin taulurakenne, levykummeli). Sisältää Väyläviraston vesiväylärekisteriin merkityt päivämerkit.

Väylä on päätepisteittensä välille maastoon ja kartalle merkitty yhtenäinen kulkureitti vesialueella. Väylän geometria muodostuu navigointilinjoista ja väyläalueista. Merenkulun turvalaitteet, vesiliikennemerkit, rajoitusalueet ja ruoppausalueet linkittyvät yleensä yhteen tai useampaan väylään. Sisältää Väyläviraston vesiväylärekisteriin merkityt väylät.

Navigointilinja osoittaa väylän ohjeellisen ajolinjan. Sisältää Väyläviraston vesiväylärekisteriin merkityt navigointilinjat.

Merenkulun turvalaite on kulkuväylän merkitsemistä tai muuten vesiliikenteen ohjaamista ja turvaamista varten vesialueelle tai rannalle sijoitettu rakenne ja laite. Navigointiin ja väylän merkitsemiseen käytettävien merimerkkien lisäksi merenkulun turvalaitteiksi luetaan myös vesiliikennemerkit ja valo-opasteet. Sisältää Väyläviraston vesiväylärekisteriin merkityt merenkulun turvalaitteet. Aineisto sisältää sekä kelluvat, että kiinteät turvalaitteet.

The technical harvesting potential of logging residues and stumps from final fellings can be defined as the maximum potential procurement volume of these available from the Finnish forests based on the prevailing guidelines for harvesting of energy wood. The potentials of logging residues and stumps have been calculated for fifteen NUTS3-based Finnish regions covering the whole country (Koljonen et al. 2017). The technical harvesting potentials were estimated using the sample plots of the eleventh national forest inventory (NFI11) measured in the years 2009–2013. First, a large number of sound and sustainable management schedules for five consecutive ten-year periods were simulated for each sample plot using a large-scale Finnish forest planning system known as MELA (Siitonen et al. 1996; Redsven et al. 2013). MELA simulations consisted of natural processes and human actions. The ingrowth, growth, and mortality of trees were predicted based on a set of distance-independent tree-level statistical models (e.g. Hynynen et al. 2002) included in MELA and the simulation of the stand (sample plot)-level management actions was based on the current Finnish silvicultural guidelines (Äijälä et al. 2014) and the guidelines for harvesting of energy wood (Koistinen et al. 2016). Final fellings consisted of clear cutting, seed tree cutting, and shelter-wood cutting, but only the clear-cutting areas were utilized for energy wood harvesting. As both logging residues and stumps are byproducts of roundwood removals, the technical potentials of chips have to be linked with removals of industrial roundwood. Future potentials were assumed to materialize when the industrial roundwood fellings followed the level of maximum sustainable removals. The maximum sustainable removals were defined such that the net present value calculated with a 4% discount rate was maximized subject to non-declining periodic industrial roundwood and energy wood removals and net incomes, and subject to the saw log removal remaining at least at the level of the first period. There were no constraints concerning tree species selection, cutting methods, age classes, or the growth/drain ratio in order to efficiently utilize the dynamics of forest structure. The felling behaviour of the forest owners was not taken into account either. For the present situation in 2015, the removal of industrial roundwood was assumed to be the same as the average level in 2008–2012. Fourth, the technical harvesting potentials were derived by retention of 30% of the logging residues onsite (Koistinen et al. 2016) and respectively by retention of 16–18% of stump biomass (Muinonen et al. 2013). Next, the regional potentials were allocated to municipalities proportionally to their share of mature forests (MetINFO 2014). Subsequently, the municipality-level potentials were spread evenly on a raster grid at 1 km × 1 km resolution. Only grid cells on Forests Available for Wood Supply (FAWS) were considered in this operation. Here, FAWS was defined as follows: First, forest land was extracted from the Finnish Multi-Source National Forest Inventory (MS-NFI) 2013 data (Mäkisara et al. 2016). Second, restricted areas were excluded from forest land. The restricted areas consisted of nationally protected areas (e.g. nature parks, national parks, protection programme areas). References Äijälä O, Koistinen A, Sved J, Vanhatalo K, Väisänen P (2014) Metsänhoidon suositukset [Guidelines for sustainable forest management]. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion julkaisuja. Hynynen J, Ojansuu R, Hökkä H, Salminen H, Siipilehto J, Haapala P (2002) Models for predicting the stand development – description of biological processes in MELA system. The Finnish Forest Research Institute Research Papers 835. Koistinen A, Luiro J, Vanhatalo K (2016) Metsänhoidon suositukset energiapuun korjuuseen, työopas [Guidelines for sustainable harvesting of energy wood]. Metsäkustannus Oy, Helsinki. Koljonen T, Soimakallio S, Asikainen A, Lanki T, Anttila P, Hildén M, Honkatukia J, Karvosenoja N, Lehtilä A, Lehtonen H, Lindroos TJ, Regina K, Salminen O, Savolahti M, Siljander R (2017) Energia ja ilmastostrategian vaikutusarviot: Yhteenvetoraportti. [Impact assessments of the Energy and Climate strategy: The summary report.] Publications of the Government´s analysis, assessment and research activities 21/2017. Mäkisara K, Katila M, Peräsaari J, Tomppo E (2016) The Multi-Source National Forest Inventory of Finland – methods and results 2013. Natural resources and bioeconomy studies 10/2016. Muinonen E, Anttila P, Heinonen J, Mustonen J (2013) Estimating the bioenergy potential of forest chips from final fellings in Central Finland based on biomass maps and spatially explicit constraints. Silva Fenn 47. Redsven V, Hirvelä H, Härkönen K, Salminen O, Siitonen M (2013) MELA2012 Reference Manual. Finnish Forest Research Institute. Siitonen M, Härkönen K, Hirvelä H, Jämsä J, Kilpeläinen H, Salminen O, Teuri M (1996) MELA Handbook. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 622. ISBN 951-40-1543-6.