ESRI Shape
Type of resources
Available actions
Topics
Keywords
Contact for the resource
Provided by
Years
Formats
Representation types
Scale
-
FIN Järvien vesikasvillisuusvyöhykettä kuvaava aineisto 1971 suomalaisesta järvivesimuodostumasta. Aineisto on polygonivektorimuodossa, jossa yksittäisen järven vesikasvivyöhyke esitetään moniosaisena polygonina. Vesikasvillisuusvyöhyke koostuu ilmakuvilta erottuvasta vedenpinnan yläpuolisesta (ilmaversoinen ja kelluslehtinen) ja aivan vedenpinnan tasolle yltävästä uposlehtisestä kasvillisuudesta. Vesikasvillisuusvyöhykkeen ja järven 0–3 metrin syvyysvyöhykkeen perusteella järville on laskettu kasvittumisaste-niminen tunnusluku, jota käytetään järvien ekologisen tilan arvioinnissa kuvaamaan rehevöitymisen aiheuttamaa kasvillisuuden runsastumista. Vesikasvillisuusvyöhyke on analysoitu Picterra-yrityksen koneoppimismalleilla Maanmittauslaitoksen hallinnoimista väri-infra- eli vääräväriortokuvista vuosilta 2012-2023. Vyöhykkeen analysointi on rajattu 1.7.–10.9. otettuihin ortokuviin. Lisäksi analysointi on rajattu seuraaviin vesienhoidon suunnittelun 3. suunnittelukaudella määritettyihin järvityyppeihin: • Pienet humusjärvet • Keskikokoiset humusjärvet • Runsashumuksiset järvet • Matalat humusjärvet • Matalat runsashumuksiset järvet Aineisto sisältää 698 järvivesimuodostumalta ilmakuvatulkinnan useammalta vuodelta. Havaittu kasvittumisaste on laskettu niille 977 järvivesimuodostumalle, joilta oli saatavissa tieto 0–3 metrin syvyysvyöhykkeestä. Aineistoon on jätetty järviä ilman syvyysaineistoa ja siten kasvittumisasteen laskentaa siinä tarkoituksessa, jotta aineistoa voidaan tarvittaessa hyödyntää muuhunkin kuin kasvittumisaste-muuttujaan perustuvaan tila-arviointiin. Aineistolle on tehty silmämääräinen tarkastus virheellisten havaintojen poistamiseksi. Aineisto voi silti sisältää väärintulkintoja. Kasvittumisasteen luontaisen vaihtelun mallintamisesta saadut tunnusluvut, kuten odotetut kasvittumisasteet ja kasvittumisasteeseen perustuva ekologinen tilaluokka, ovat ympäristöhallinnon asiantuntijoiden katseltavissa Pisara-järjestelmässä. Käyttötarkoitus: Ympäristöhallinnon tehtävien tueksi vesien tilan arviointiin. Järvien ekologisen tilan arviointia tekevät asiantuntijat käyttävät paikkatietoaineistoa ilmakuvatulkinnan laadun arvioimiseen yksittäisellä järvellä. Asiasanat: kaukokartoitus, ilmakuvat, vesikasvillisuus, seuranta, ekologinen tila Lisätietoja: https://geoportal.ymparisto.fi/meta/julkinen/dokumentit/Jarvien_vesikasvillisuusvyohykkeet.pdf https://vesi.fi/aineistopankki/koneoppimispohjaiseen-ilmakuvatulkintaan-perustuva-jarvien-vesikasvillisuuden-tilanarviointi/ ENG This data describes lake macrophyte zone on 1971 Finnish lake waterbodies. The spatial features are represented as multi-part polygons. The attributes are in Finnish. The zone represents emergent and floating-leaved vegetation plus submerged vegetation just above the surface of water. Together with lake bathymetric data, the percentage of vegetated littoral (PVL) was calculated. The PVL is applied in ecological status assessment. Lake macrophyte zone was detected from color-infrared aerial orthophotos administered by the National Land Survey of Finland. The detections were performed with the help of a custom machine learning model trained using Picterra. The detections were applied to orthophotos in 2012-2013 which were filmed between 1st of July and 10th of September. The detections were limited to humic and humic-rich lake waterbodies. There are detections from multiple years for 698 lake waterbodies. Observed PVL were calculated on 977 lake waterbodies which have bathymetric data to identify the 0 to 3 meters deep littoral zone. To potentially utilize the data for more than just the PVL-based approach, the data also have detections on waterbodies without bathymetric data and therefore observed PVL. A visual inspection of the data has been performed to remove erroneous detections. The data may still contain misinterpretations. Purpose of use: Support of environmental administration in ecological status assessment. More information: https://geoportal.ymparisto.fi/meta/julkinen/dokumentit/Jarvien_vesikasvillisuusvyohykkeet.pdf https://vesi.fi/aineistopankki/koneoppimispohjaiseen-ilmakuvatulkintaan-perustuva-jarvien-vesikasvillisuuden-tilanarviointi/
-
Saaristoluokitus on tilastollinen ja paikkatietopohjainen alueluokitus, jossa Suomen alueet luokitellaan viiteen alueluokkaan. Saaristoluokituksen päätavoite on tunnistaa ja luokitella Suomen saaristoalueet ja saaristoa olosuhteiltaan muistuttavat manneralueet. Luokitus on toteutettu hallinnollisista rajoista riippumattomalla 250 metrin tilastoruutujaolla, joka mahdollistaa kuntia tarkemman alueiden luokittelun. Luokitus on muodostettu alueellisella yleistystasolla, jossa eri alueluokat erottuvat selkeinä kokonaisuuksina vähintään seudullisella tai maakunnallisella mittakaavatasolla. Luokituksen avulla saadaan tietoa erityyppisten saaristoalueiden ja saaristomaisten manneralueiden kehityksestä koko maan tasolla. Saaristoluokituksesta on olemassa vuoden 2021 tilannetta kuvaava versio. Aineisto kuuluu SYKEn avoimiin aineistoihin (CC BY 4.0). Lisätietoja: https://www.syke.fi/fi/ymparistotieto/kartta-ja-tietopalvelut/elinympariston-tietopalvelu-liiteri/ykr-aineistojakelu
-
Yhdyskuntarakenteen vyöhykkeet on SYKEn tuottama valtakunnallinen paikkatietoaineisto. Aineisto on muodostettu luokittelemalla ja yhdistelemällä yhdyskuntarakenteen seurannan (YKR) 250 x 250 metrin ruutuja jalankulku-, joukkoliikenne ja autovyöhykkeisiin keskustaetäisyyden ja joukkoliikenteen palvelutason perusteella. Joukkoliikennevyöhykkeet kuvaavat joukkoliikenteen tarjontaa ruuhka-aikana, eikä vyöhyke kuvaa joukkoliikenteen todellista käyttöä kyseisellä alueella. Aineisto on laadittu Suomen 34 kaupunkiseudulle YKR-kaupunkiseuturajauksen mukaan. Mukana ovat kaikki ne vuoden taajamat, jotka ovat kuuluneet kaupunkiseutuun vuosina 1985–2015. Uudenmaan maakunnan alueella vyöhykkeet on laadittu kaikille taajamille. Aineisto kuuluu SYKEn avoimiin aineistoihin (CC BY 4.0). Tämä metatieto kuvaa yhdyskuntarakenteen vyöhykkeet aineistot vuodesta 2017 alkaen. Tätä vanhemmille versioille on omat metatiedot. Yhdyskuntarakenteen vyöhykkeet 2017 kuvaavat vuoden 2017 tilannetta taajamarajauksen ja keskusta-alueiden osalta sekä joukkoliikenneaikataulujen osalta vuoden 2019 alun tilannetta. Yhdyskuntarakenteen vyöhykkeet 2021 aineistossa taajamat edustavat vuoden 2020 tilannetta ja keskusta-alueet vuoden 2019 tilannetta. Joukkoliikenneaikataulut edustavat vuoden 2021 kevään tilannetta. Eri vuosien vyöhykkeet ovat tuotettu hieman erilaisella kriteeristöllä ja joukkoliikenteen aineistopohjalla, joten ne eivät ole täysin vertailukelpoisia. Käyttötarkoitus: Yhdyskuntarakenteen vyöhykkeet on rajattu SYKEssä yhdyskuntarakenteen seurannan sekä maankäytön ja liikenteen suunnittelun tarpeisiin. Lisätietoja: https://geoportal.ymparisto.fi/meta/julkinen/dokumentit/YkrVyohykkeet.pdf http://hdl.handle.net/10138/176782 https://helda.helsinki.fi/handle/10138/41574
-
Aineisto käsittää asemakaavoitetun alueen ulkorajauksen vektorimuotoisena. Aineisto kattaa maankäyttö- ja rakennuslain sekä vuoteen 2000 asti voimassa olleen rakennuslain mukaiset asemakaavat, mutta ei ranta-asemakaavoja. Aineisto ei sisällä yksittäisten asemakaavojen rajauksia, vaan kunnan koko asemakaava-alueen ulkorajan. Aineisto kuuluu SYKEn avoimiin aineistoihin (CC BY 4.0). Avoin tieto -palvelussa ja ympäristöhallinnon sisäisessä käytössä asemakaavoitetusta alueesta on saatavilla aineistot vuodesta 2007 lähtien. Käyttötarkoitus: Aineisto on luotu ympäristöhallinnon käyttöön alueidenkäytön tehtävien tueksi. Lisätietoja: https://geoportal.ymparisto.fi/meta/julkinen/dokumentit/Asemakaavat.pdf
-
Valtakunnallisessa yhdyskuntarakenteen seurannassa (YKR) kaupunkiseutu muodostuu suurimpien kaupunkikeskusten keskustaajamasta, siihen fyysisesti ja toiminnallisesti tiiviisti liittyvistä lähitaajamista sekä näitä ympäröivästä lievealueesta, joka on haja-asutusaluetta. Kaikkiaan Suomessa kaupunkiseutuja on 34, joista kolme on kaksoiskaupunkeja. Keskustaajamia ovat sellaiset taajamat, joissa väestömäärä oli vuoden 2000 taajamarajauksessa yli 15 000 ja taajama ei ole kaupunkiseudun lähitaajama. Näille keskustaajamille muodostetaan kaupunkiseudut ja joiden kehitystä rajauksella seurataan. Kaksoiskaupungit muodostuvat sellaisista keskustaajamista, joiden reunat ovat alle viiden kilometrin päässä toisistaan ja jotka ovat väestömäärältään samaa kokoluokkaa. Lähitaajama kuuluu kaupunkiseutuun aina siinä tapauksessa jos etäisyys keskustaajaman reunaan on enintään kolme kilometriä. Lähitaajama kuuluu kaupunkiseutuun myös siinä tapauksessa, jos se on yli kolmen kilometrin päässä keskustaajamasta, mutta sen työllisistä yli 20 % käy töissä keskustaajamassa ja lähitaajaman ja keskustaajaman välillä on yhtenäinen alue, jossa talotiheys yhden kilometrin säteellä on yli 45 ja lähitaajaman reuna on alle 40 kilometrin päässä keskustaajaman toiminnallisesta keskipisteestä. Lähitaajaman ja keskustaajaman välillä on oltava myös suora tieyhteys ja kaupunkiseudun on muodostettava lievealueineen yhtenäinen kokonaisuus. Lähitaajama voi kuulua ainoastaan yhteen kaupunkiseutuun ja ollessaan kriteereiltään osa useampaa kuin yhtä kaupunkiseutu, taajama katsotaan kuuluvaksi suurempaan kaupunkiseutuun. Lievealue on kaupunkiseuduille muodostuva yhtenäinen alue, joka ulottuu viiden kilometrin päähän keskustaajaman ulkoreunasta ja kolmen kilometrin päähän kaupunkiseudun lähitaajaman ulkoreunasta. Lievealueeseen eivät kuulu vesistöt, Suomen rajojen ulkopuoliset alueet, eivätkä kaupunkiseutujen ulkopuoliset taajama-alueet. Aineisto kuuluu SYKEn avoimiin aineistoihin (CC BY 4.0). Avoin tieto -palvelussa jaossa on aina uusin versio, joka päivitetään keskimäärin kahden vuoden välein sekä joka viidennen vuoden versio alkaen vuodesta 2010. Ympäristöhallinnon sisäiseen käyttöön aineisto on saatavissa viisivuosittain alkaen vuodesta 1990 lukuunottamatta vuotta 1995. Kaupunkiseutujen muodostamisen lähtötietoina käytetään aina uusimpia mahdollisia YKR-tietoja. Kuitenkin muun muassa työmatkatieodot ovat siihen vuoteen nähden, jota kaupunkiseudut kuvaavat yleensä kaksi vuotta vanhoja. Tämä johtuu aineistojen tuotannossa olevasta viiveestä. Käyttötarkoitus: YKR-kaupunkiseudut on rajattu Sykessä yhdyskuntarakenteen seurannan tarpeisiin. Lisätietoja: https://geoportal.ymparisto.fi/meta/julkinen/dokumentit/YkrKaupunkiseutu.pdf The YKR Urban Regions is a spatial dataset based on the Monitoring System of Spatial Structure and Urban Form (YKR). The definition of urban regions is based on the delineation of localities. The Urban regions consist of the urban localities, which exceed population threshold of 15 000 inhabitants, neighboring localities, which are physically and functionally connected to the urban localities and surrounding urban fringe areas with sparse population. In total there are 34 urban regions in Finland, out of which three are so called twin cities. Twin cities are formed from two urban localities having less than a 5 km distance between their borders and share approximately the same amount of inhabitants. An urban locality is formed of a locality (densely populated area) with a population of at least 15 000 inhabitants and which is not categorized as a neighboring locality of another larger urban region. If the distance from the border of a neighboring locality is less than three kilometers to the border of an urban locality, it is invariably included in an urban region. If the distance from the neighboring locality to the functional center of the urban locality is more than three kilometers, but less than 40 kilometers, and at least 20% of the working population is commuting to the urban locality, the area is included in the urban region. However, in these cases, there has to be also a continuous residential area, with more than 45 residential buildings per km² between the urban locality and the neighboring locality. There must also be direct road access between the urban and neighboring locality. If these criteria are met, the area is included in the urban region. A neighboring locality can be connected to only one urban locality at a time. In conflict situations the locality in question is joined to the largest of the urban regions. The urban fringe area is a continuous area surrounding urban regions. It extends five kilometers from the border of the urban locality and three kilometers from the border of the neighboring locality. The urban fringe area does not include water areas, areas outside Finnish national borders or localities outside urban regions. The Finnish title of the dataset is YKR Kaupunkiseudut. This dataset belongs to Syke’s open data collection (CC BY 4.0). Syke’s open information service delivers the most current version of the dataset, which is updated at five year intervals. For the internal use in environmental administration the data is available at five year intervals from 1990 onwards with the exception of 1995. Urban regions are always formed using the most current YKR-data available. In some cases (e.g. YKR-commuting data) YKR-data is outdated compared to the year that the urban regions represent. This results from the delays in the data production processes. Purpose of use: The urban regions dataset is used internally in Finnish Environmental Institute for tasks related to the monitoring of urban changes.
-
Pohjois-Savon liitto, Leppävirran pohjoisosan valtatien 5 maakuntakaava, suunnittelija Mikko Rummukainen, 044 714 2655, mikko.rummukainen@pohjois-savo.fi. Kaava-alue on pieni, kaava käsittelee pääasiassa vt5:n uutta moottoritielinjausta Leppävirran (Pohjois-Leppävirran) alueella (lisätietoa: http://www.pohjois-savo.fi/vt5).
-
Kainuun 1.vaihemaakuntakaava koskee Puolustusvoimain ampuma- ja harjoitusalueita sekä niiden melualueita. Kainuun 1. vaihemaakuntakaava hyväksyttiin Kainuun maakuntavaltuustossa 19.3.2012 ja ympäristöministeriö vahvisti 1. vaihemaakuntakaavan 19.7.2013. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi 16.2.2015 maakuntakaavan vahvistamista koskevat valitukset (KHO: Taltionumero 384, Diaarinumero 2683/1/13, 2687/1/13).
-
Pohjois-Savon liitto, Kuopion seudun maakuntakaava, suunnittelija Mikko Rummukainen, 044 714 2655, mikko.rummukainen@pohjois-savo.fi.
-
Kaupunki-maaseutu-luokitus on paikkatietopohjainen luokitus, jossa Suomen alueet luokitellaan seitsemään alueluokkaan. Luokitus on toteutettu hallinnollisista rajoista riippumattomalla 250 metrin tilastoruutujaolla, joka mahdollistaa kuntia tarkemman alueiden luokittelun. Luokitus korvaa aiemmin käytössä olleet kaupunki-maaseutu-luokituksen ja maaseudun kolmijaon. Luokitus on muodostettu valtakunnalliseen karttaesitykseen soveltuvalla yleistystasolla, jossa eri alueluokat erottuvat selkeinä kokonaisuuksia koko maata kuvaavan kartan mittakaavassa. Luokituksen avulla saadaan tietoa erityyppisten alueiden kehityksestä koko maan tasolla. Alueluokkien kuvaukset ja lisätietoa: www.ymparisto.fi/kaupunkimaaseutuluokitus Aineisto kuuluu SYKEn avoimiin aineistoihin (CC BY 4.0). Luokituksesta on olemassa vuoden 2010 ja vuoden 2018 tilannetta kuvaavat versiot. Lisätietoja: https://www.ymparisto.fi/fi/rakennettu-ymparisto/kaupunkiseudut-ja-kaupungistuminen/kaupunki-maaseutuluokitus http://hdl.handle.net/10138/315440 http://hdl.handle.net/10138/135861 The YKR Urban-rural classification is a GIS based regional classification system produced by the Finnish Environment Institute (SYKE). It structures Finland using seven regional classes. The Urban-rural classification and its criteria reform the prior urban-rural regional classification and trisection of rural areas based on municipal boundaries (Ministry of Agriculture and Forestry 2006). The regional classification based on GIS data enables the utilisation of Finland’s extensive and comprehensive GIS materials identifying various regions regardless of municipal boundaries. The urban-rural classification makes it possible to gather nationwide information on regional development in Finland. The Finnish title of this dataset is Kaupunki-maaseutuluokitus (YKR) This dataset belongs to SYKE’s open data collection (CC BY 4.0) The YKR Urban-rural classification is available from SYKE's open information service and represents year 2010. More information: https://www.ymparisto.fi/fi/rakennettu-ymparisto/kaupunkiseudut-ja-kaupungistuminen/kaupunki-maaseutuluokitus http://hdl.handle.net/10138/315440 http://hdl.handle.net/10138/135861
-
Yhdyskuntarakenteen kuvaamista ja muutoksen seurantaa varten on kehitetty yhdyskuntarakenteen elementtejä kuvaavia aluejakoja. YKR-aluejaot on toteutettu yhdistelemällä 250 x 250 metrin ruutuja paikkatietomenetelmillä. Yhdistelyperusteina ovat mm. rakennustehokkuus, rakennusten käyttötarkoitus ja väestömäärä. YKR-aluejakoja ovat taajamat, kylät, pienkylät ja maaseudun harva asutus. YKR-taajamalla tarkoitetaan vähintään 200 asukkaan taajaan rakennettua aluetta. Rajaus perustuu 250 m x 250 m ruudukkoon, jossa huomioidaan asukasluvun lisäksi rakennusten lukumäärä, kerrosala ja keskittyneisyys. Rajaus on sekä ajallisesti että alueellisesti vertailukelpoinen. Rajaus on hieman tiukempi kuin yleinen pohjoismainen taajamarajaus (vähintään 200 asukasta ja rakennusten välinen etäisyys alle 200m). Kylämäistä yhdyskuntarakennetta kuvaavan aluejaon tavoitteena on esittää taajamien ulkopuolisen haja-asutusalueen rakennus- ja asutustihentymät, jotka perustuvat vakituiseen asutukseen. Kylät on jaettu kahteen luokkaan, 20-39 asukkaan pienkylät sekä yli 39 asukkaan kylät. Harvaan maaseutuasutukseen kuuluvat ne alueet, jotka eivät kuulu taajamiin, kyliin eivätkä pienkyliin, mutta joissa on vähintään yksi asuttu rakennus (=väestöä) kilometrin säteellä. 100 % vettä sisältävät ruudut eivät kuulu aluejakoihin. Lisätietoja YKR-aluejakojen rajaamisessa käytetyistä kriteereistä ja menetelmästä löytyy metatiedon viitedokumentista. Aineisto kuuluu SYKEn avoimiin aineistoihin (CC BY 4.0). Avoin tieto-palvelussa YKR-alueista on saatavilla joka viides vuosi ja uusin vuosi vuodesta 1990 lähtien. Ominaisuustietoina avoimissa aineistoissa ovat pelkät maapinta-ala ja vesipinta-ala, paitsi taajamista, joista on ominaisuustietona myös väestötiedot. Ympäristöhallinnon sisäisessä käytössä ovat aineistot viiden vuoden välein vuodesta 1990 lähtien sekä vuosittaiset aineistot vuodesta 2011 lähtien sekä väestön ja työpaikkojen lukumäärää koskevat ominaisuustiedot. Taajamien nimet ja tunnukset ovat ominaisuustietona erillisessä Taajamat-aineistossa, joka on jaossa Avoin tieto-palvelussa sekä ympäristöhallinnon käyttöliittymissä samoilta vuosilta kuin yhdyskuntarakenne aineisto. Avoimessa Taajamat-aineistossa nimet ja tunnukset ovat saatavilla vuodesta 2015 eteenpäin ja sisäisessä käytössä vuodesta 2012 eteenpäin. Käyttötarkoitus: YKR-aluejaot on rajattu Sykessä yhdyskuntarakenteen seurannan tarpeisiin. Yhdyskuntarakenteen jakaminen taaja- ja haja-asutukseen on yksi valtakunnallisen yhdyskuntarakenteen seurannan perusjaoista. Maankäytön ohjauskeinojen kannalta juuri taaja-asutuksen muodostuminen on ollut tärkeä peruste maankäytön suunnittelulle. Lisätietoja: https://geoportal.ymparisto.fi/meta/julkinen/dokumentit/YkrAsutus2010.pdf The YKR Spatial structure delineation is a spatial dataset created for describing and monitoring spatial structure. The dataset is based on the Monitoring System of Spatial Structure and Urban Form (YKR) produced by the Finnish Environment Institute. The data is presented in 250 x 250-meter statistical grid-cells. The values of the cells are a product of spatial analysis of statistical data regarding population, the number of buildings, floor area and building density. The four spatial structures delineated using the statistical data are localities (densely populated areas), villages, small villages and sparsely populated rural areas. The delineation of localities is implemented in several phases. Localities are densely built areas that have more than 200 inhabitants. Localities are described within specific threshold values concerning the population, number of buildings, floor area of buildings and building density. The delineation of localities extracts densely populated grid-cells from sparsely populated grid-cells. The threshold values have been selected on the basis of examinations of several different sample areas so that regional differences are taken into account as well as possible. The YKR-localities are classified with slightly stricter rules than the general Nordic standard, which has an outline limit set for at least 200 inhabitants and no more than 200 meters distance between buildings. The YKR-based delineation method of localities is comparable both in space and time. The delineation of villages describes rural agglomerations smaller than localities in sparsely populated areas. Thus villages are not included in the delimitation of localities. Villages have two categories based on the number of population. Small villages have 20-39 inhabitants and villages have more than 39 inhabitants. Areas outside localities and villages are classified as sparsely populated rural areas if there is at least one residential unit within one kilometer radius. The Finnish title of the dataset is YKR Aluejaot. This dataset belongs to Syke’s open data collection (BY CC 4.0). Syke’s open information service delivers the most current version of the dataset as well as the historical data at five-year intervals from 1990 onwards including only the land area information. The current version is updated on a yearly basis. For the internal use in environmental administration, the data is available at five-year intervals from 1990 onwards and on a yearly basis from 2011 onwards and includes all the attribute information. Names and id’s of the localities are included in separate Localities (densely populated areas) –dataset, which is also available from the open information service. Purpose of use: YKR spatial structure delineations are produced by Syke to support the monitoring of urban form and spatial structure. The division to densely and sparsely populated areas is one of the basic divisions used in the Monitoring System of Spatial Structure and Urban Form (YKR). Especially the development of densely populated areas (localities) has been an important guiding element for land use planning. More information: https://geoportal.ymparisto.fi/meta/julkinen/dokumentit/YkrSpatialStructure.pdf