Division into administrative areas (vector) is a dataset depicting the municipalities, regions, Economic development centres and the national border of Finland. The Division into administrative areas products in vector format contain the number codes of the municipalities, the names of the municipalities in both Finnish and Swedish as well as municipal boundaries and municipal geographical areas. In addition, the products include the corresponding information about the regions, the Economic development centres and the nation as well as a specification of the municipality's area into land and water area. The municipality's area is not included in the XML/GML and GeoPackage format. The dataset Municipal Division is produced in scales 1:10,000, 1:100,000, 1:250,000, 1:1,000,000 and 1:4,500,000. The data included in the dataset in scale 1:10,000 are taken from the Cadastre. Regarding other scales, municipal boundaries have been generalised to suit the scale in question. The product is a part of the open data of the National Land Survey.

Syken Avoin tieto-palvelussa on Atom-syöte, jonka kautta on ladattavissa Syken INSPIRE-direktiivin liitteeseen I , II ja III kuuluvat tietotuotteet.Palvelu perustuu Avoin tieto-palvelussa ladattavana oleviin paikkatietoaineistoihin. Aineistoja hallinnoi Suomen ympäristökeskus.Palvelun käyttö on maksutonta eikä vaadi autentikointia eli tunnistautumista käyttäjätunnuksen ja salasanan avulla.Aineistot kuuluvat Syken avoimiin aineistoihin (CC BY 4.0).

SYKEn Avoin tieto-palvelu tarjoaa ympäristöön liittyviä paikkatietoaineistoja. Paikkatietoaineistot ovat ladattavissa ESRI shape-muodossa. Aineistojen koordinaatisto on ETRS-TM35FIN. Palvelua ja aineistoja hallinnoi Suomen ympäristökeskus. Aineistot kuuluvat SYKEn avoimiin aineistoihin (CC BY 4.0).

Aineisto sisältää tiedot hydrologisista havaintopaikoista, joilla seurataan Suomen vesistöjen hydrologiaa. Seurattavia suureita ovat vedenkorkeus, virtaama, valunta, lumilinjamittaus, jäänpaksuus, pintaveden lämpötila sekä lämpötilaluotaus. Kts. lisätietoja hydrologisen kierron seurannasta http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Kartat_ja_tilastot/Hydrologiset_havainnot Hydrologiset havaintopaikat, vedenkorkeus Aineisto sisältää tiedot valtakunnalliseen havaintoverkkoon kuuluvista järvien ja jokien vedenkorkeuden havaintopaikoista Suomessa. Vedenkorkeutta mitataan automaattilaitteilla, ja tuoreita tietoja saadaan useita kertoja päivässä. Vedenkorkeudet ilmoitetaan ympäristöhallinnon hydrologisten havaintojen HYDRO-tietokannassa yleensä havaintopaikan mitta-asteikon nollapisteestä ylöspäin. Joillakin paikoilla käytetään valtakunnallista korkeusjärjestelmää (N2000, N60, N43, NN tai LN). Vedenkorkeuden yksikkö on cm. Vedenkorkeustietoja käytetään Suomen vesivarojen ja ajankohtaisen vesitilanteen kuvaukseen ja arviointiin. Lisäksi niitä käytetään monipuolisesti vesivarojen käytön ja hoidon tukemiseen (mm. vesistöennusteisiin ja säännöstelypäätöksiin), tulvariskien hallintaan sekä vesiensuojeluun ja -tutkimukseen liittyvissä tehtävissä. Ympäristöhallinnon sisäinen käyttö on hyvin laajaa ja monipuolista, ja tietoja käytetään paljon myös ympäristöhallinnon ulkopuolella. Vedenkorkeutta mitataan nykyään noin 700 havaintopaikalla. Havaintopaikat jakautuvat tasaisesti eri puolille Suomea. Hydrologiset havaintopaikat, virtaama Aineisto sisältää tiedot valtakunnalliseen havaintoverkkoon kuuluvista virtaaman havaintopaikoista Suomen joissa. Valtaosalla havaintopaikoista virtaama määritetään purkautumiskäyrän avulla laskennallisesti vedenkorkeushavainnoista. Osalta paikoista tietoja saadaan ulkopuolisilta toimijoilta, esim. vesivoimalaitosten juoksutustiedoista. Itse virtaamat ilmoitetaan ympäristöhallinnon hydrologisten havaintojen HYDRO-tietokannassa yksikössä m3/s. Virtaamatietoja käytetään Suomen vesivarojen ja ajankohtaisen vesitilanteen kuvaukseen ja arviointiin. Lisäksi niitä käytetään monipuolisesti vesivarojen käytön ja hoidon tukemiseen (mm. vesistöennusteisiin ja säännöstelypäätöksiin), tulvariskien hallintaan sekä vesiensuojeluun ja -tutkimukseen liittyvissä tehtävissä. Ympäristöhallinnon sisäinen käyttö on hyvin laajaa ja monipuolista, ja tietoja käytetään paljon myös ympäristöhallinnon ulkopuolella. Virtaamaa seurataan nykyään noin 280 havaintopaikalla, ja aikaisemmin näiden lisäksi on ollut käytössä noin 200 havaintopaikkaa. Havaintopaikat jakautuvat melko tasaisesti eri puolille Suomea. Hydrologiset havaintopaikat, valunta Aineisto sisältää tiedot valunnan havaintopaikoista. Valuntaa seurataan ns. pienillä valuma-alueilla, joiden pinta-ala vaihtelee välillä 0,10–130 km2. Valunta määritetään valuma-alueen purkautumispisteessä olevan padon vedenkorkeusmittausten ja purkautumistietojen sekä valuma-alueen pinta-alan avulla. Vedenkorkeusmittaukset tehdään mittapadoilla nykyään pääosin jatkuvatoimisilla automaattilaitteilla. Itse valuntatiedot ilmoitetaan ympäristöhallinnon hydrologisten havaintojen HYDRO-tietokannassa yksikössä l/s/km2. Valuntatietoja käytetään erityisesti vesiensuojeluun ja -tutkimukseen liittyvissä tehtävissä. Ympäristöhallinnon sisäinen käyttö on laajaa ja monipuolista, ja tietoja käytetään myös ympäristöhallinnon ulkopuolella. Valuntatietoja on kerätty eri puolilta Suomea yhteensä 80 pieneltä valuma-alueelta, joista n. 40:llä mittauksia jatketaan edelleen. Pohjois-Suomessa havaintoverkko on harvin. Hydrologiset havaintopaikat, lumilinjamittaus Aineisto sisältää tiedot Suomen lumilinjoista, joilla mitataan lumen vesiarvoa ja lumikuormaa. Lumen vesiarvo ilmaisee lumessa olevan veden määrän eli sen vesikerroksen paksuuden, joka saataisiin, jos lumikerros sulatettaisiin. Lumikuorma kertoo lumen painon neliömetrin alueella. Lumen vesiarvo määritetään kerran tai kahdesti kuussa ns. lumilinjamittauksilla, joihin kuuluu lumen syvyysmittauksia ja punnituksia. Mittauspäivien välille lumen vesiarvo lasketaan säähavaintoihin perustuvalla mallilla. Itse lumen vesiarvotiedot ilmoitetaan ympäristöhallinnon hydrologisten havaintojen HYDRO-tietokannassa. Lumen vesiarvon yksikkö on tietokannassa mm. Sen lukuarvo vastaa lumikuormaa yksikössä kg/m2. Tietoja lumen vesiarvosta ja lumikuormasta käytetään mm. Suomen ajankohtaisen vesitilanteen kuvaukseen ja arviointiin sekä ympäristötutkimukseen. Yksi tärkeimmistä käyttökohteista on vesistöennusteet, erityisesti keväiset tulvaennusteet. Myös kattojen lumikuormavaroitukset perustuvat lumilinjahavaintoihin. Ympäristöhallinnon sisäinen käyttö on laajaa ja monipuolista, ja tietoja käytetään paljon myös ympäristöhallinnon ulkopuolella. Tietokannassa on lumen vesiarvoja eri puolilta Suomea yhteensä yli 200 lumilinjalta, joista n. 140:llä mittauksia jatketaan edelleen. Lumilinjat jakautuvat melko tasaisesti eri puolille Suomea. Osaa vanhoista lumilinjamittauksista ei ole vielä ehditty tallentaa sähköiseen muotoon, eli historiatiedot tulevat täydentymään jatkossakin. Hydrologiset havaintopaikat, jäänpaksuus Aineisto sisältää tiedot valtakunnalliseen havaintoverkkoon kuuluvista jäänpaksuuden havaintopaikoista Suomessa. Jäänpaksuutta mitataan kolme kertaa kuukaudessa pääasiassa järvillä mutta myös muutamalla joella. Kokonaispaksuuden lisäksi mitataan jään eri kerrosten paksuudet sekä lumen syvyys jään päällä. Mittaustulokset eivät kerro koko järven tilanteesta, koska jäänpaksuus vaihtelee vesialueen eri kohdissa. Yleensä jäänpaksuuden sijaitsevat vähintään 50 metrin päässä rannasta. Ohutjäisissä kapeikoissa ja virtapaikoilla mittauksia ei tehdä. Jäänpaksuustietoja käytetään mm. Suomen ajankohtaisen vesitilanteen kuvaukseen ja arviointiin sekä vesistö- ja ympäristötutkimukseen. Jäänpaksuushavainnot ovat tärkeitä myös kaikille jäällä liikkujille, ja tiedotusvälineet sekä kansalaiset kuuluvatkin tärkeimpiin tiedon käyttäjäryhmiin. Jäänpaksuutta on mitattu eri puolilta Suomea yhteensä noin 150 havaintopaikalla, joista 50 on käytössä edelleen. Lapissa havaintoverkko on harvin. Hydrologiset havaintopaikat, pintaveden lämpötila Aineisto sisältää tiedot valtakunnalliseen havaintoverkkoon kuuluvista veden pintalämpötilan havaintopaikoista Suomen järvillä ja muutamalla joella. Veden lämpötila mitataan päivittäin n. 20 cm:n syvyydestä automaattilaitteella tai manuaalisesti lähellä rantaa kohdassa, jossa vesi pääsee sekoittumaan. Tietoja veden pintalämpötilasta käytetään mm. Suomen ajankohtaisen vesitilanteen kuvaukseen ja arviointiin sekä vesistö- ja ympäristötutkimukseen. Tiedotusvälineet sekä kansalaiset kuuluvat kesäisin tärkeimpiin tiedon käyttäjäryhmiin. Veden pintalämpötilaa on mitattu eri puolilta Suomea yhteensä noin 80 havaintopaikalla, joista 34 on käytössä edelleen. Pohjois-Suomessa havaintoverkko on harvin. Hydrologiset havaintopaikat, lämpötilaluotaus Aineisto sisältää tiedot Suomen järvillä sijaitsevista havaintopaikoista, joilla tehdään ns. lämpötilaluotauksia eli mitataan järven pystysuuntainen lämpötilajakauma. Mittaus tehdään kolme kertaa kuukaudessa järvisyvänteen kohdalla eri syvyyksissä mittanauhan päähän kiinnitetyllä digitaalimittarilla. Vain heikkojen jäiden aikaan mittaukset jäävät tekemättä. Tietoja veden lämpötilaprofiilista käytetään mm. Suomen ajankohtaisen vesitilanteen kuvaukseen ja arviointiin sekä vesistö- ja ympäristötutkimukseen. Lämpötilaluotauksia on tehty eri puolilla Suomea kahdeksalla suurella järvellä 10 havaintopaikalla. Kaikki havaintopaikat ovat käytössä edelleen. Hydrologiset havaintopaikat, haihdunta-asemat Aineisto sisältää tiedot haihdunnan havaintopaikoista Suomessa. Niillä mitataan Class A –astioilla, jotka ovat pinta-alaltaan 1,1 m2 ja joiden vesisyvyys on noin 20 cm. Haihduntahavainnot ilmaisevat, kuinka paljon Class A -astioiden vedenpinnasta haihtuu vettä. Haihduntaa mitataan kesäkaudella yleensä toukokuun alusta syyskuun loppuun tai lokakuun alkupuolelle. Mittauksia tehdään useimmilla havaintopaikoilla päivittäin ja mittaustulokset ilmoitetaan ympäristöhallinnon hydrologisten havaintojen HYDRO-tietokannassa. Tietokannassa on Class A -haihduntahavaintoja eri puolilta Suomea lähes 50 havaintoasemalta, joista n. 10:llä mittauksia jatketaan edelleen. Eteläisin havaintopaikka on nykyään Jyväskylässä, pohjoisin Utsjoella. Tietoja haihdunnasta käytetään mm. Suomen ajankohtaisen vesitilanteen kuvaukseen ja arviointiin sekä ympäristötutkimukseen. Yksi tärkeimmistä käyttökohteista on vesistöennusteet. Myös esimerkiksi varastoaltaita suunnitellessa haihduntatiedot ovat hyödyllisiä. Aineisto kuuluu SYKEn avoimiin aineistoihin (CC BY 4.0). Aineistosta on tehty INSPIRE-tietotuote. Lisätietoja: http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Kartat_ja_tilastot/Hydrologiset_havainnot https://ckan.ymparisto.fi/dataset/hydrologian-ja-vesien-kayton-tietojarjestelma-hydro Hydrological observation sites The data includes hydrological observation sites, which measures the hydrology of Finnish water bodies. Current hydrological observations measure water level, discharge, runoff, water equivalent of snow, thickness of ice cover and surface water temperature. See for more information: https://www.ymparisto.fi/en-US/Maps_and_statistics/Hydrological_observations

Suokasvillisuuden aluejako perustuu suoyhdistymätyyppeihin. Jako on digitoitu teoksesta Suomen kartasto, vihko 141-143, Ruuhijärvi, R.1988: Suokasvillisuus. Merialueen vyöhykerajat on digitoitu R. Ruuhijärven erikseen määritteleminä v.2002. Aineisto kuuluu SYKEn avoimiin aineistoihin (CC BY 4.0). Aineistosta on julkaistu INSPIRE-tietotuote. Käyttötarkoitus: Aineistoa käytetään taustakarttojen tuottamiseen ja karkeisiin analyyseihin. The mire vegetation zones dataset includes information on vegetation zones based on combinations of different mire types. The distribution of zones has been digitized from the mire vegetation maps of the Finnish map book (Suomen kartasto, book 141-143, Ruuhijärvi, R 1998: Suokasvillisuus). The mire zones are extended to outer sea areas based on the identification made by R. Ruuhijärvi on 2002. The Finnish national borders are based on the Digital Chart of the World (DCW) dataset with coastline corrections done by Syke. The dataset has been fitted to match the outer borders of the national waters (digitized in Syke). This Syke’s dataset can be used according to open data license (CC BY 4.0). INSPIRE compatible dataset has been published.

Euroopan unionin jäsenmaat raportoivat komissiolle kuuden vuoden välein lintudirektiivin toimeenpanosta. Raportti sisältää arvioinnin kaikkien direktiivin tarkoittamien lajien populaatiokoosta sekä populaatiokoon kehityssuunnasta. Arviointi vuosilta 2008–2012 tehtiin vuonna 2013 ja vuosilta 2103-2018 vuonna 2019. Raportoiduista tiedoista voidaan päätellä muun muassa, kuinka tehokkaita toteutetut suojelutoimet ovat olleet. Lajeista raportoidaan erikseen tiedot pesivästä, muuttavasta ja talvehtivasta populaatiosta. Aineisto sisältää kunkin lajin osalta keskeisimmät EU:n komissiolle raportoidut tiedot. Aineistossa ovat mukana tiedot lajeista, joiden raporttiin liittyy kartta ja joiden tiedot eivät ole suojattuja. Muuttavista linnuista ei aineistossa ole tietoja. Vuoden 2019 raportoinnissa ei enää raportoitu lintujen levinneisyyttä. Linnut, lintudirektiivin raportointi 2019 sisältää yhden paikkatietoaineiston: - Linnut esiintymät, lintudirektiivin raportointi 2019 Linnut, lintudirektiivin raportointi 2013 sisältää kaksi paikkatietoaineistoa: - Linnut esiintymät, lintudirektiivin raportointi 2013 - Linnut levinneisyys, lintudirektiivin raportointi 2013 Tiedot ovat osa EU:n komissiolle toimitettuja raportointiaineistoja. Vuoden 2013 raportoinnin tiedot löytyvät kokonaisuudessaan: https://www.eionet.europa.eu/etcs/etc-bd/activities/reporting/article-12/art-12-reporting-2008-2012 Aineisto kuuluu SYKEn avoimiin aineistoihin (CC BY 4.0). V. 2019 aineistosta on julkaistu INSPIRE-tietotuote. Käyttötarkoitus: Ympäristöhallinnon tehtävien tueksi ja yleiseen käyttöön. Lisätietoja: https://geoportal.ymparisto.fi/meta/julkinen/dokumentit/Luontojalintudirektiivi_raportointi2019_Ominaisuustiedot.pdf https://geoportal.ymparisto.fi/meta/julkinen/dokumentit/Luontojalintudirektiivi_raportointi2013_Ominaisuustiedot.pdf http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Lajit/Luonto_ja_lintudirektiivien_lajit *** Reporting of Birds Directive Member states report the implementation of Birds Directive (Directive 2009/147/EC) to EU every six years. The report includes evaluation of population size and population size trends of the bird species. Efficiency of protection measures can be deduced from the report. The data from the 2013 reporting contains both range and distribution of the species. The data from the 2019 reporting contains only range of the species.

Aineisto sisältää vedenhankintaa varten kartoitetut ja luokitellut pohjavesialueet. Pohjavesialueiden rajauksesta ja luokittelusta sekä pohjavesien suojelusuunnitelmista säädetään vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain (1299/2004) 2 a luvussa. Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain muutos tuli voimaan 1.2.2015. Lain mukaan Lupa- ja valvontavirasto luokittelee pohjavesialueen vedenhankintakäyttöön soveltuvuuden ja suojelutarpeen perusteella seuraavasti: - 1-luokkaan vedenhankintaa varten tärkeän pohjavesialueen, jonka vettä käytetään tai jota on tarkoitus käyttää yhdyskunnan vedenhankintaan taikka talousvetenä enemmän kuin keskimäärin 10 kuutiometriä vuorokaudessa tai yli viidenkymmenen ihmisen tarpeisiin - 2-luokkaan muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen, joka pohjaveden antoisuuden ja muiden ominaisuuksiensa perusteella soveltuu 1 kohdassa tarkoitettuun käyttöön - Lupa- ja valvontavirasto luokittelee lisäksi E-luokkaan pohjavesialueen, jonka pohjavedestä pintavesi- tai maaekosysteemi on suoraan riippuvainen Aiempi I, II ja III luokkiin jaottelu (Luokka I: vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue, Luokka II: vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue, Luokka III: muu pohjavesialue) on voimassa toistaiseksi rinnakkain kunnes pohjavesialueille tehtävät tarkistukset valmistuvat. Numeerinen pohjavesialueaineisto sisältää pohjavesialuerajat, muodostumisalueen rajat, osa-aluerajat, luokitukset ja suojelusuunnitelmatiedot. Pohjavesialueet on rajattu pääsääntöisesti 1:20 000 -mittakaavaisille kartoille ja muutettu numeerisiksi niiltä. Osassa Pohjois-Suomea on käytetty myös 1:50 000 mittakaavaisia pohjakarttoja. Pohjavesialueen raja osoittaa sitä aluetta, jolla on vaikutusta akviferin veden laatuun tai muodostumiseen. Pohjavesialueen muodostumisalueen raja osoittaa alueen, jolla maakerrokset ovat hyvin vettä johtavia ja jolla maaperä mahdollistaa veden merkittävän imeytymisen pohjavedeksi. Muodostumisalueeseen kuuluvat lisäksi sellaiset pohjavesialueen osat, jotka lisäävät olennaisesti pohjavesimuodostuman pohjaveden määrää. Muodostumisalue on alue, jonka perusteella lasketaan arvio muodostuvan pohjaveden määrästä eli uusiutuvan pohjaveden määrä. Lisätietoa pohjavesien kartoituksesta ja luokituksesta: http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Vesi/Vesiensuojelu/Pohjaveden_suojelu/Pohjavesialueet Aineisto kuuluu SYKEn avoimiin aineistoihin (CC BY 4.0) lukuunottamatta pistemäisiä pohjavesialueita. Aineistosta on julkaistu INSPIRE-tietotuote. Tietokanta on valmistunut v. 1996, jonka jälkeen siihen on tehty tarkastusten pohjalta päivityksiä. Syksystä 2024 alkaen muutokset päivittyvät aineistoon kerran viikossa, myös latauspaketteihin ja rajapintapalveluihin. Pohjavesialueaineiston INSPIRE-tietotuote päivitetään kahdesti vuodessa. Käyttötarkoitus: Pohjavesialueiden kartoituksen ja luokituksen lähtökohta on ollut vedenhankinnassa ja sen turvaamisessa. Tietoja voi hyödyntää myös maankäytön suunnittelussa sekä pohjaveden suojelutehtävissä. Lisäksi aineistoa voidaan hyödyntää EU:n vesipuitedirektiiviin liittyvissä tehtävissä. Lisätietoja: https://geoportal.ymparisto.fi/meta/julkinen/dokumentit/Pohjavesialueet.pdf http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Vesi_ja_meri/Vesien_ja_merensuojelu/Pohjaveden_suojelu/Pohjavesialueet/Pohjavesialueet(26765) Groundwater bodies The dataset includes those groundwater bodies, that are investigated and classified for the water supply purposes. The information can also be used to support land use planning and groundwater protection. The main aquifers were mapped and classified in the 1990’s into so called groundwater areas according to the needs of water supply management and protection requirements. The legislation on protecting groundwater was updated in February 2015 and groundwater dependant ecosystems (both terrestrial and surface water) were acknowledged. The digitized spatial dataset includes boundaries of groundwater areas, groundwater recharge areas and sub-areas as well as classifications and information about possible protection plans. As a rule, the groundwater areas are first outlined from the base maps in scale 1:20 000 and then digitized. For some parts of the northern Finland digitizing is done from the base maps in scale 1:50 000. The groundwater area's boundary determines the area which has an impact on the groundwater quality or production. The boundary of a groundwater recharge area determines the area having a good infiltration level with soil that has permeability similar to fine sand. The dataset includes also information on rock and moraine formations having a significant impact on the groundwater formation on the groundwater recharge areas. Estimates on the water yield of the aquifer are made based on the size of the groundwater recharge area. The area residing between the groundwater recharge area boundary and the groundwater area boundary is often called a groundwater area margin. INSPIRE compatible dataset has been published.

Uomaverkosto pohjautuu Maanmittauslaitoksen maastotietokannan vuosien 2000-2008 aineistoon (1:5 000-1:10 000). Aineiston pohjalta on Sykessä luotu uomia kuvaava uomaverkosto, jonka verkostomainen rakenne on tuotettu lisäämällä viivamaisiin jokiin aluemaisten jokien keskilinjat sekä järvien ylitykset ns. pseudouomilla. Aineistoon on lisätty uomatunnukset. Uomaverkosto kattaa kaikki vähintään yli 10 km2 yläpuolisen valuma-alueen omaavat uomat. Lisäksi uomaverkosto sisältää myös vesienhoidollisesti merkittäviä alle 10km2 yläpuolisen valuma-alueen omaavia uomia. Uomaverkosto ei sinällään kuvaa uuden vesilain vesistömääritelmän mukaista vesistöä. Uoma vaihtuu toiseksi yksilöllisen uomatunnuksen omaavaksi uomaksi aina uomaverkostoon kuuluvien uomien risteyksessä sekä uoman ja järven yhtymäkohdassa. Uomaverkosto on rakennettu siten, että kaikki siihen kuuluvat osat liittyvät topologiset yhteen ja omaavat oikean virtaussuunnan ja sitä voidaan käyttää erilaisiin verkostoanalyyseihin. Uomien välisiä topologia suhteita kuvaavat tiedot on tallennettu erillisiin tauluihin. Uomille on lisäksi laskettu muita paikantavia ja fysiograafisia tietoja. Uomaverkosto kuuluu Syken avoimiin aineistoihin (CC BY 4.0). Uomaverkosto-aineistosta on julkaistu INSPIRE-tietotuote. Käyttötarkoitus: Uomaverkosto on luotu palvelemaan hyvin laajasti vesivarojen käyttöä ja hoitoa, vesiensuojelua ja vesientutkimusta sekä vesivaroihin liittyvää kansainvälistä ja kansallista raportointia ja tietojärjestelmätyötä. Lisätietoja: https://geoportal.ymparisto.fi/meta/julkinen/Dokumentit/ranta10.pdf https://ckan.ymparisto.fi/dataset/ranta10-rantaviiva-1-10-000 River Network River network is based on the topographic database of the National Land Survey of Finland in scale of 1:5 000-1:10 000 from years 2000-2008. The continuous network has been created in Finnish Environment Institute (Syke) by combining rivers to the central lines through polygon rivers and lakes. The dataset includes also unique river codes and lake codes. The river network includes all river segments with catchment areas larger than 10 km². Other, smaller rivers with smaller catchment areas are also included in case they are considered significant for water management tasks (e.g. WFD). The change from one river segment to another, with unique river code and information, is located at the junction of the river network. The river code also changes at a connection point of a river segment and a lake. The river network has been created such a way that all parts of the network are linked topologically to each other and have a correct flow direction so that the dataset can be used for analyzing the network. River network is dataset owned by Syke and has same copyright and ownership conditions as other similar datasets owned by Syke. Syke applies Creative Commons By 4.0 International license for open datasets. River network is developed to serve a wide variety of tasks related to water management, scientific research, water conservation and national and international reporting as well as associated information management.

1990-luvun alussa valmistunut aineisto sisältää Suomen päävesistöalueet, valuma-aluejaon sekä purkupisteet. Valuma-alueet on rajattu topografian ja vesistöjen perusteella 1:50 000 mittakaavaisille paperikartoille, joilta alueet on digitoitu FINGIS-ohjelmalla sokkodigitointina. Hierarkkinen valuma-aluejako sisältää enimmillään 3, joista tarkimmassa jakovaiheessa on yhteensä yli 5 600 osa-aluetta. Valuma-aluejaon hierarkisuutta voidaan kuvata käyttämällä aineistoon liittyviä valuma-alueiden reunaviivoja sekä valuma-aluetunnusta. Päävesistöalueita on 74 kappaletta, niiden pinta-ala on yli 200 km2 ja numerointi alkaa Laatokkaan laskevista vesistöalueista ja kiertää rannikkoalueet myötäpäivään päättyen Vienan mereen laskeviin vesistöihin. Yli 10 000 km2:n kokoisten päävesistöalueiden osajaossa aina kolmanteen jakovaiheeseen asti on käsiteltävä alue jaettu enintään 9 osa-alueeseen, jolloin yhdellä vesistöalueella on enintään 729 osa-aluetta. Kooltaan 1 000-10 000 km2 suuruiset päävesistöalueet on jaettu kahteen jakovaiheeseen, jolloin osa-alueita on vesistöalueella enintään 81 kappaletta. Alle 1 000 km2 suuruiset päävesistöalueet on jaettu enimmillään yhdeksään osa-alueeseen.Aineisto kuuluu SYKEn avoimiin aineistoihin (CC BY 4.0). Käyttötarkoitus: Valuma-aluejako on tehty pääasiassa hydrologisen seurannan tarkoituksiin. Purkupisteet voivat sijaita sivu-uoman tai järven luusuan lisäksi myös esimerkiksi voimalan tai muun hydrologisen mittauspaikan kohdalla. Valuma-alueiden koko voi vaihdella huomattavasti (n.2 km2- n.3500 km2) johtuen valitusta tunnusjärjestelmästä sekä Suomen luonnonmaantieteellisistä erityispiirteistä (mm. järviset alueet) Vesipolitiikan puitedirektiivin vesienhoidon suunnittelujärjestelmä perustuu valuma-alueajattelulle, mm. direktiivin mukaiset vesienhoitoalueet on muodostettu päävesistöalueista. Lisätietoja: https://geoportal.ymparisto.fi/meta/julkinen/dokumentit/valuma-aluejako.pdf 2020-luvulla on laadittu ensimmäinen kokonaan digitaalisilla tuotantomenetelmillä toteutettu mallinnukseen perustuva Suomen kattava hierarkkinen valuma-aluejako, joka tulee korvaamaan 1990-luvulla käyttöönotetun valuma-aluejaon. Suomen ympäristökeskuksen (Syke) laatima valtakunnallinen valuma-aluejako koostuu viidestä hierarkiatasosta, jotka kattavat uomien ja järvien valuma-alueiden lisäksi myös merialueet. Tarkimmalla tasolla valuma-aluejaossa on yli 40 000 valuma-aluetta. https://ckan.ymparisto.fi/dataset/valuma-aluejako Catchment Areas In the early 1990s completed spatial dataset of Finnish catchment areas includes main river basins, river basins’ delineation and discharge points. The catchment areas were delinated on the basis of topography on 1:50,000 scale paper maps, from which the catchment areas were digitized with the FINGIS program as blind digitization. The hierarchical river basin /delineation has 3 levels. In the most precise level there are over 5,600 sub-areas. The structure of the hierarchy is described using catchment area boundaries together with the river basin codes attached to the features. The database has 74 main river basins with an area over 200 km². The code numbering starts from the south-eastern river basins flowing to the Lake Ladoga, and continues clockwise along the Baltic coast, ending to the rivers flowing into the Arctic Ocean and the White Sea. All the river basin hierarchy levels have maximum 9 sub-basins. Besides the main river basins, the boundaries are determined for 177 small coastal basins, smaller than 200 km²; they are not further divided into sub-basins. This Syke’s dataset can be used according to open data license (CC BY 4.0). INSPIRE compatible dataset has been published. In the 2020s completed spatial dataset of Finnish catchment areas based on modeling implemented entirely with digital production methods made by the Finnish Environment Institute (Syke) consists of five hierarchical levels, which cover not only the catchment areas of river segments and lakes, but also sea areas. At the most precise level, there are more than 40,000 catchment areas in the river basin system. https://ckan.ymparisto.fi/dataset/valuma-aluejako