The Arctic SDI Gazetteer Service is a service that contains authoritative place names data from the arctic area. The service can be used for searching place names and performing reverse geocoding. The service contains about 2.87 million place name locations with about 3.15 million place names. It contains data from following sources: * Canada (Natural Resources Canada, updated: 02/2018) * Denmark (including Greenland) (SDFE, updated: 05/2017) * Finland (National Land Survey of Finland, updated: 04/2017) * GEBCO Undersea feature names gazetteer (updated: 04/2019) * Iceland (National Land Survey of Iceland, updated: 08/2017) * Norway (Norwegian Mapping Authority, updated: 08/2017) * Russia (Russian Mapping Agency, updated: 04/2019) * Sweden (Swedish National Mapping Agency, updated: 05/2017) * USA (US Geological Survey, updated: 05/2017)

Aineisto kattaa ympäristöhallinnon tekemien sisävesien (järvet, joet) luotauksien syvyystiedot. Tietoja käytetään järvien ja jokien syvyysaineiston (syvyyskäyrät ja -alueet sekä maksimisyvyyspiste) tuottamiseen. Luotauspisteisiin on yhdistetty luotauksen lähtötasotieto sekä järvien osalta järvien fysiografiatietoja SYKEn ylläpitämästä järvirekisteristä. Aineisto kuuluu SYKEn avoimiin aineistoihin (CC BY 4.0) Lisätietoja: https://geoportal.ymparisto.fi/meta/julkinen/dokumentit/Luotaus.pdf

Aineisto sisältää tiedot hydrologisista havaintopaikoista, joilla seurataan Suomen vesistöjen hydrologiaa. Seurattavia suureita ovat vedenkorkeus, virtaama, valunta, lumilinjamittaus, jäänpaksuus, pintaveden lämpötila sekä lämpötilaluotaus. Kts. lisätietoja hydrologisen kierron seurannasta http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Kartat_ja_tilastot/Hydrologiset_havainnot Hydrologiset havaintopaikat, vedenkorkeus Aineisto sisältää tiedot valtakunnalliseen havaintoverkkoon kuuluvista järvien ja jokien vedenkorkeuden havaintopaikoista Suomessa. Vedenkorkeutta mitataan automaattilaitteilla, ja tuoreita tietoja saadaan useita kertoja päivässä. Vedenkorkeudet ilmoitetaan ympäristöhallinnon hydrologisten havaintojen HYDRO-tietokannassa yleensä havaintopaikan mitta-asteikon nollapisteestä ylöspäin. Joillakin paikoilla käytetään valtakunnallista korkeusjärjestelmää (N2000, N60, N43, NN tai LN). Vedenkorkeuden yksikkö on cm. Vedenkorkeustietoja käytetään Suomen vesivarojen ja ajankohtaisen vesitilanteen kuvaukseen ja arviointiin. Lisäksi niitä käytetään monipuolisesti vesivarojen käytön ja hoidon tukemiseen (mm. vesistöennusteisiin ja säännöstelypäätöksiin), tulvariskien hallintaan sekä vesiensuojeluun ja -tutkimukseen liittyvissä tehtävissä. Ympäristöhallinnon sisäinen käyttö on hyvin laajaa ja monipuolista, ja tietoja käytetään paljon myös ympäristöhallinnon ulkopuolella. Vedenkorkeutta mitataan nykyään noin 700 havaintopaikalla. Havaintopaikat jakautuvat tasaisesti eri puolille Suomea. Hydrologiset havaintopaikat, virtaama Aineisto sisältää tiedot valtakunnalliseen havaintoverkkoon kuuluvista virtaaman havaintopaikoista Suomen joissa. Valtaosalla havaintopaikoista virtaama määritetään purkautumiskäyrän avulla laskennallisesti vedenkorkeushavainnoista. Osalta paikoista tietoja saadaan ulkopuolisilta toimijoilta, esim. vesivoimalaitosten juoksutustiedoista. Itse virtaamat ilmoitetaan ympäristöhallinnon hydrologisten havaintojen HYDRO-tietokannassa yksikössä m3/s. Virtaamatietoja käytetään Suomen vesivarojen ja ajankohtaisen vesitilanteen kuvaukseen ja arviointiin. Lisäksi niitä käytetään monipuolisesti vesivarojen käytön ja hoidon tukemiseen (mm. vesistöennusteisiin ja säännöstelypäätöksiin), tulvariskien hallintaan sekä vesiensuojeluun ja -tutkimukseen liittyvissä tehtävissä. Ympäristöhallinnon sisäinen käyttö on hyvin laajaa ja monipuolista, ja tietoja käytetään paljon myös ympäristöhallinnon ulkopuolella. Virtaamaa seurataan nykyään noin 280 havaintopaikalla, ja aikaisemmin näiden lisäksi on ollut käytössä noin 200 havaintopaikkaa. Havaintopaikat jakautuvat melko tasaisesti eri puolille Suomea. Hydrologiset havaintopaikat, valunta Aineisto sisältää tiedot valunnan havaintopaikoista. Valuntaa seurataan ns. pienillä valuma-alueilla, joiden pinta-ala vaihtelee välillä 0,10–130 km2. Valunta määritetään valuma-alueen purkautumispisteessä olevan padon vedenkorkeusmittausten ja purkautumistietojen sekä valuma-alueen pinta-alan avulla. Vedenkorkeusmittaukset tehdään mittapadoilla nykyään pääosin jatkuvatoimisilla automaattilaitteilla. Itse valuntatiedot ilmoitetaan ympäristöhallinnon hydrologisten havaintojen HYDRO-tietokannassa yksikössä l/s/km2. Valuntatietoja käytetään erityisesti vesiensuojeluun ja -tutkimukseen liittyvissä tehtävissä. Ympäristöhallinnon sisäinen käyttö on laajaa ja monipuolista, ja tietoja käytetään myös ympäristöhallinnon ulkopuolella. Valuntatietoja on kerätty eri puolilta Suomea yhteensä 80 pieneltä valuma-alueelta, joista n. 40:llä mittauksia jatketaan edelleen. Pohjois-Suomessa havaintoverkko on harvin. Hydrologiset havaintopaikat, lumilinjamittaus Aineisto sisältää tiedot Suomen lumilinjoista, joilla mitataan lumen vesiarvoa ja lumikuormaa. Lumen vesiarvo ilmaisee lumessa olevan veden määrän eli sen vesikerroksen paksuuden, joka saataisiin, jos lumikerros sulatettaisiin. Lumikuorma kertoo lumen painon neliömetrin alueella. Lumen vesiarvo määritetään kerran tai kahdesti kuussa ns. lumilinjamittauksilla, joihin kuuluu lumen syvyysmittauksia ja punnituksia. Mittauspäivien välille lumen vesiarvo lasketaan säähavaintoihin perustuvalla mallilla. Itse lumen vesiarvotiedot ilmoitetaan ympäristöhallinnon hydrologisten havaintojen HYDRO-tietokannassa. Lumen vesiarvon yksikkö on tietokannassa mm. Sen lukuarvo vastaa lumikuormaa yksikössä kg/m2. Tietoja lumen vesiarvosta ja lumikuormasta käytetään mm. Suomen ajankohtaisen vesitilanteen kuvaukseen ja arviointiin sekä ympäristötutkimukseen. Yksi tärkeimmistä käyttökohteista on vesistöennusteet, erityisesti keväiset tulvaennusteet. Myös kattojen lumikuormavaroitukset perustuvat lumilinjahavaintoihin. Ympäristöhallinnon sisäinen käyttö on laajaa ja monipuolista, ja tietoja käytetään paljon myös ympäristöhallinnon ulkopuolella. Tietokannassa on lumen vesiarvoja eri puolilta Suomea yhteensä yli 200 lumilinjalta, joista n. 140:llä mittauksia jatketaan edelleen. Lumilinjat jakautuvat melko tasaisesti eri puolille Suomea. Osaa vanhoista lumilinjamittauksista ei ole vielä ehditty tallentaa sähköiseen muotoon, eli historiatiedot tulevat täydentymään jatkossakin. Hydrologiset havaintopaikat, jäänpaksuus Aineisto sisältää tiedot valtakunnalliseen havaintoverkkoon kuuluvista jäänpaksuuden havaintopaikoista Suomessa. Jäänpaksuutta mitataan kolme kertaa kuukaudessa pääasiassa järvillä mutta myös muutamalla joella. Kokonaispaksuuden lisäksi mitataan jään eri kerrosten paksuudet sekä lumen syvyys jään päällä. Mittaustulokset eivät kerro koko järven tilanteesta, koska jäänpaksuus vaihtelee vesialueen eri kohdissa. Yleensä jäänpaksuuden sijaitsevat vähintään 50 metrin päässä rannasta. Ohutjäisissä kapeikoissa ja virtapaikoilla mittauksia ei tehdä. Jäänpaksuustietoja käytetään mm. Suomen ajankohtaisen vesitilanteen kuvaukseen ja arviointiin sekä vesistö- ja ympäristötutkimukseen. Jäänpaksuushavainnot ovat tärkeitä myös kaikille jäällä liikkujille, ja tiedotusvälineet sekä kansalaiset kuuluvatkin tärkeimpiin tiedon käyttäjäryhmiin. Jäänpaksuutta on mitattu eri puolilta Suomea yhteensä noin 150 havaintopaikalla, joista 50 on käytössä edelleen. Lapissa havaintoverkko on harvin. Hydrologiset havaintopaikat, pintaveden lämpötila Aineisto sisältää tiedot valtakunnalliseen havaintoverkkoon kuuluvista veden pintalämpötilan havaintopaikoista Suomen järvillä ja muutamalla joella. Veden lämpötila mitataan päivittäin n. 20 cm:n syvyydestä automaattilaitteella tai manuaalisesti lähellä rantaa kohdassa, jossa vesi pääsee sekoittumaan. Tietoja veden pintalämpötilasta käytetään mm. Suomen ajankohtaisen vesitilanteen kuvaukseen ja arviointiin sekä vesistö- ja ympäristötutkimukseen. Tiedotusvälineet sekä kansalaiset kuuluvat kesäisin tärkeimpiin tiedon käyttäjäryhmiin. Veden pintalämpötilaa on mitattu eri puolilta Suomea yhteensä noin 80 havaintopaikalla, joista 34 on käytössä edelleen. Pohjois-Suomessa havaintoverkko on harvin. Hydrologiset havaintopaikat, lämpötilaluotaus Aineisto sisältää tiedot Suomen järvillä sijaitsevista havaintopaikoista, joilla tehdään ns. lämpötilaluotauksia eli mitataan järven pystysuuntainen lämpötilajakauma. Mittaus tehdään kolme kertaa kuukaudessa järvisyvänteen kohdalla eri syvyyksissä mittanauhan päähän kiinnitetyllä digitaalimittarilla. Vain heikkojen jäiden aikaan mittaukset jäävät tekemättä. Tietoja veden lämpötilaprofiilista käytetään mm. Suomen ajankohtaisen vesitilanteen kuvaukseen ja arviointiin sekä vesistö- ja ympäristötutkimukseen. Lämpötilaluotauksia on tehty eri puolilla Suomea kahdeksalla suurella järvellä 10 havaintopaikalla. Kaikki havaintopaikat ovat käytössä edelleen. Hydrologiset havaintopaikat, haihdunta-asemat Aineisto sisältää tiedot haihdunnan havaintopaikoista Suomessa. Niillä mitataan Class A –astioilla, jotka ovat pinta-alaltaan 1,1 m2 ja joiden vesisyvyys on noin 20 cm. Haihduntahavainnot ilmaisevat, kuinka paljon Class A -astioiden vedenpinnasta haihtuu vettä. Haihduntaa mitataan kesäkaudella yleensä toukokuun alusta syyskuun loppuun tai lokakuun alkupuolelle. Mittauksia tehdään useimmilla havaintopaikoilla päivittäin ja mittaustulokset ilmoitetaan ympäristöhallinnon hydrologisten havaintojen HYDRO-tietokannassa. Tietokannassa on Class A -haihduntahavaintoja eri puolilta Suomea lähes 50 havaintoasemalta, joista n. 10:llä mittauksia jatketaan edelleen. Eteläisin havaintopaikka on nykyään Jyväskylässä, pohjoisin Utsjoella. Tietoja haihdunnasta käytetään mm. Suomen ajankohtaisen vesitilanteen kuvaukseen ja arviointiin sekä ympäristötutkimukseen. Yksi tärkeimmistä käyttökohteista on vesistöennusteet. Myös esimerkiksi varastoaltaita suunnitellessa haihduntatiedot ovat hyödyllisiä. Aineisto kuuluu SYKEn avoimiin aineistoihin (CC BY 4.0). Aineistosta on tehty INSPIRE-tietotuote. Lisätietoja: http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Kartat_ja_tilastot/Hydrologiset_havainnot https://ckan.ymparisto.fi/dataset/hydrologian-ja-vesien-kayton-tietojarjestelma-hydro Hydrological observation sites The data includes hydrological observation sites, which measures the hydrology of Finnish water bodies. Current hydrological observations measure water level, discharge, runoff, water equivalent of snow, thickness of ice cover and surface water temperature. See for more information: https://www.ymparisto.fi/en-US/Maps_and_statistics/Hydrological_observations

Vantaan kaupungin paikannuspalvelu on rest-rajapintapalvelu, jonka kautta on saatavilla osoite- ja kiinteistörekisteristä tuotetut paikannustiedot pistemäisinä ETRS-GK25FIN (EPSG:3879) koordinaatteina esitettynä. Data palautetaan JSON-muodossa. Palvelua voi käyttää sekä geokoodaukseen eli sijainnin hakemiseen osoitteelle tai kiinteistölle, että käänteiseen geokoodaukseen, eli lähimmän osoitteen tai kiinteistön hakemiseen sijainnin perusteella. Aineistoja hallinnoi Vantaan kaupunki. Palvelun käyttö on maksutonta eikä vaadi autentikointia eli tunnistautumista käyttäjätunnuksen ja salasanan avulla.

Biomassa-atlaksen yritystoiminnan jätetiedot kuvaavat ympäristölupavelvollisten yritysten vuosittain tuottamien biohajoavien jätteiden määriä 1 km ruutuaineistona. Aineisto perustuu ympäristöhallinnon valvonta- ja kuormitustietojärjestelmään (VAHTI) kirjattuihin asiakaskohtaisiin jätetietoihin, joita on jatkokäsitelty Suomen ympäristökeskuksessa. Tiedot koskevat vuotta 2015. Jätemäärät (t/v) on ilmoitettu kansallisen jäteluokituksen mukaisiin kuusinumeroisiin EWC- jäteluokkiin. Luokitus perustuu valtioneuvoston asetukseen jätteistä (179/2012, liite 4). EWC-jäteluokkakoodi (EWC=European waste code) on muotoa xx.yy.zz, jossa neljä ensimmäistä numeroa kuvaavat jätteen alkuperätoimintaa ja sen alatoimialoja ja kaksi viimeistä numeroa jätteen laatua. Kansallisessa jäteluokituksessa on toimialaluokkia kaikkiaan 20. VAHTIssa on lisäksi lietteille käytössä kirjaintarkenne A-G, joka ilmaisee lietteen käsittelytavan. VAHTI-tietojärjestelmässä asiakaskohtaiset jätetiedot kirjataan kolmeen eri jätevirtaan: lähtevä ja tuleva jätevirta sekä varastotilanne. Biomassa-atlaksen yritystoiminnan jätemäärätiedot perustuvat VAHTI-asiakkaiden lähtevään jätevirtaan kirjattuihin, biohajoavia jätejakeita koskeviin määrätietoihin (t/v). VAHTI-tietojärjestelmä ei mahdollista jätemäärien aukotonta tasetarkastelua, sillä se on pääasiallisesti kehitetty viranomaisten valvontatehtävää, ei tilastointia varten. Tämän vuoksi Biomassa-atlaksen yritystoiminnan jätemääristä on poistettu jätteenkäsittelylaitoksilta lähtevät jätemäärät. Osa jätteenkäsittelylaitoksilta lähtevistä jätemääristä tulee jo kertaalleen kirjatuksi VAHTIssa muiden yritysten lähteviin jätteisiin, ja näin ollen ne olisivat osittain päällekkäistä tietoa. Käytännössä osa yritystoiminnan jätteistä kulkee jätteenkäsittelylaitosten, kuten kuljetus- ja keräystoimintaa harjoittavien yritysten kautta hyödyntämiseen ja osa suoraan varsinaisiin jätteen käsittely-/hyödyntämispaikkoihin. Biomassa-atlaksessa yritystoiminnan jätetiedot on VAHTIn EWC-jäteluokkakoodien perusteella jaoteltu viiteen pääluokkaan: 1) eläin- ja kasvijäte, 2) liete, 3) paperi- ja pahvijäte, 4) puujäte ja 5) sekajäte. Pääluokkien lisäksi määrätiedot jakautuvat vielä tarkemmin 62 alaluokkaan. Jäteluokitus on esitetty Biomassa-atlaksen verkkosivulla. Tiedot päivitetään Biomassa-atlakseen kerran vuodessa. Viimeisin päivitys koskee vuotta 2015. Jätemäärätiedoista ei käy ilmi yksittäisen jätteentuottajan nimi. Yritysten biohajoavien jätteiden ja laskennallisesti tuotettujen yhdyskuntien biohajoavien jätteiden määrätietoja ei pidä tarkastella kartalla samanaikaisesti, koska osa tiedoista on päällekkäistä. Laskennallisiin biohajoaviin yhdyskuntajätteisiin sisältyy myös yritysten yhdyskuntajätteen kaltainen biohajoava jäte, jota esimerkiksi on toimistoista peräisin oleva paperi- ja pahvijäte ja henkilöstöruokaloista peräisin oleva biojäte.

Kangasalan rakennukset WMS-palveluna on WMS-rajapintapalvelu, jonka kautta on saatavilla seuraavat karttatasot (suluissa tekninen nimi): Kangasala_RAHU(Kangasala_RAHU). Palvelu perustuu Kangasalan Rakennus ja huoneistoreisteri -aineistosta karsittuihin tietoihin. Aineistoja hallinnoi Kangasalan kaupunki. Palvelun käyttö on maksutonta, mutta vaatii tunnistautumisen käyttäjätunnuksen ja salasanan avulla. Lisätietoa kaupungin verkkosivuilta.

Museoviraston INSPIRE katselupalvelu on WMS-rajapintapalvelu, jonka kautta on saatavilla seuraavat karttatasot (suluissa tekninen nimi): Kiinteiden muinaisjäännösten pistemäinen sijainti/ Protected Sites - Archeaological (PS.ProtectedSitesArchaeologicalPoint), Kiinteiden muinaisjäännösten aluemainen sijainti/ Protected Sites - Archeaological (PS.ProtectedSitesArchaeologicalPolygon), Aluerajauksina merkityt valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt, RKY/ Protected Sites - Landscape (PS.ProtectedSitesLandscapePolygon) Pistemäisinä merkityt valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt, RKY/ Protected Sites - Landscape (PS.ProtectedSitesLandscapePoint) Viivamaisina merkityt valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt, RKY/ Protected Sites - Landscape (PS.ProtectedSitesLandscapeLine) Palvelu perustuu suojeltujen, rauhoitettujen ja valtakunnallisesti merkittävien kulttuuriympäristökohteiden tietoja sisältäviin muinaisjäännösrekisteriin ja RKY-inventointiin. Aineistoja hallinnoi Museovirasto. Palvelun käyttö on maksutonta eikä vaadi autentikointia eli tunnistautumista käyttäjätunnuksen ja salasanan avulla.

The technical harvesting potential of small-diameter trees can be defined as the maximum potential procurement volume of small-diameter trees available from the Finnish forests based on the prevailing guidelines for harvesting of energy wood. The potentials of small-diameter trees from early thinnings have been calculated for fifteen NUTS3-based Finnish regions covering the whole country (Koljonen et al. 2017). To begin with the estimation of the region-level potentials, technical harvesting potentials were estimated using the sample plots of the eleventh national forest inventory (NFI11) measured in the years 2009–2013. First, a large number of sound and sustainable management schedules for five consecutive ten-year periods were simulated for each sample plot using a large-scale Finnish forest planning system known as MELA (Siitonen et al. 1996; Redsven et al. 2013). MELA simulations consisted of natural processes and human actions. The ingrowth, growth, and mortality of trees were predicted based on a set of distance-independent tree-level statistical models (e.g. Hynynen et al. 2002) included in MELA and the simulation of the stand (sample plot)-level management actions was based on the current Finnish silvicultural guidelines (Äijälä et al. 2014) and the guidelines for harvesting of energy wood (Koistinen et al. 2016). Simulated management actions for the small-tree fraction consisted of thinnings that fulfilled the following stand criteria: • mean diameter at breast height ≥ 8 cm • number of stems ≥ 1500 ha-1 • mean height < 10.5 m (in Lapland) or mean height < 12.5 m (elsewhere). Energy wood was harvested as delimbed (i.e. including the stem only) in spruce-dominated stands and peatlands and as whole trees (i.e. including stem and branches) elsewhere. When harvested as whole trees, a total of 30% of the original crown biomass was left onsite (Koistinen et al. 2016). Energy wood thinnings could be integrated with roundwood logging or carried out independently. Second, the technical energy wood potential of small trees was operationalized in MELA by maximizing the removal of thinnings in the first period. In this way, it was possible to pick out all small tree fellings simulated in the first period despite, for example, the profitability of the operation. However, a single logging event was rejected if the energy wood removal was lower than 25 m³ha-1 or the industrial roundwood removal of pine, spruce, or birch exceeded 45 m³ha-1. The potential calculated in this way contained also timber suitable for industrial roundwood. Therefore, two estimates are given: • potential of trees below 10.5 cm in breast-height diameter • potential of trees below 14.5 cm in breast-height diameter. Subsequently, the region-level potentials were spread on a raster grid at 1 km × 1 km resolution. Only grid cells on Forests Available for Wood Supply (FAWS) were considered in this operation. In this study, FAWS was defined as follows: First, forest land was extracted from the Finnish Multi-Source National Forest Inventory (MS-NFI) 2013 data (Mäkisara et al. 2016). Second, restricted areas were excluded from forest land. The restricted areas consisted of nationally protected areas (e.g. nature parks, national parks, protection programme areas) and areas protected by the State Forest Enterprise. In addition, some areas in northernmost Lapland restricted by separate agreements between the State Forest Enterprise and stakeholders were left out from the final data. Furthermore, for small trees, FAWS was further constrained by the stand criteria presented above to represent similar stand conditions for small-tree harvesting as in MELA. Finally, the region-level potentials were distributed to the grid cells by weighting with MS-NFI stem wood biomasses. References Äijälä O, Koistinen A, Sved J, Vanhatalo K, Väisänen P (2014) Metsänhoidon suositukset [Guidelines for sustainable forest management]. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion julkaisuja. Hynynen J, Ojansuu R, Hökkä H, Salminen H, Siipilehto J, Haapala P (2002) Models for predicting the stand development – description of biological processes in MELA system. The Finnish Forest Research Institute Research Papers 835. Koistinen A, Luiro J, Vanhatalo K (2016) Metsänhoidon suositukset energiapuun korjuuseen, työopas [Guidelines for sustainable harvesting of energy wood]. Metsäkustannus Oy, Helsinki. Koljonen T, Soimakallio S, Asikainen A, Lanki T, Anttila P, Hildén M, Honkatukia J, Karvosenoja N, Lehtilä A, Lehtonen H, Lindroos TJ, Regina K, Salminen O, Savolahti M, Siljander R (2017) Energia ja ilmastostrategian vaikutusarviot: Yhteenvetoraportti. [Impact assessments of the Energy and Climate strategy: The summary report.] Publications of the Government´s analysis, assessment and research activities 21/2017. Mäkisara K, Katila M, Peräsaari J, Tomppo E (2016) The Multi-Source National Forest Inventory of Finland – methods and results 2013. Natural resources and bioeconomy studies 10/2016. Redsven V, Hirvelä H, Härkönen K, Salminen O, Siitonen M (2013) MELA2012 Reference Manual. Finnish Forest Research Institute. Siitonen M, Härkönen K, Hirvelä H, Jämsä J, Kilpeläinen H, Salminen O, Teuri M (1996) MELA Handbook. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 622. ISBN 951-40-1543-6.