This dataset represents the density of all IMO registered ships operating in the Baltic Sea. Density is defined as the number of ships crossing a 1 x 1km grid cell. It is based on HELCOM AIS (Automatic Identification System) data. The HELCOM AIS network hosts all the AIS signals received by the Baltic Sea States since 2005. The AIS Explorer allows to compare density maps of different ship types per month: http://maps.helcom.fi/website/AISexplorer/ The data was processed to produce density maps and traffic statistics. All scripts are available in GitHub: https://github.com/helcomsecretariat. The production of these maps have been carried out 2016-2017 through the HELCOM project on the assessment of maritime activities in the Baltic Sea. The underlying AIS data processing work has been co-financed by EU projects Baltic Scope (2015-2017 EASME/EMFF/2014/1.2.1.5) and Baltic Lines (2016-2019, Interreg Baltic Sea Region). In addition, the Ministry of the Environment of Finland supported the work with a special contribution in view of the use of the results in the HOLAS II process.

The Arctic SDI Gazetteer Service is a service that contains authoritative place names data from the arctic area. The service can be used for searching place names and performing reverse geocoding. The service contains about 2.87 million place name locations with about 3.15 million place names. It contains data from following sources: * Canada (Natural Resources Canada, updated: 02/2018) * Denmark (including Greenland) (SDFE, updated: 05/2017) * Finland (National Land Survey of Finland, updated: 04/2017) * GEBCO Undersea feature names gazetteer (updated: 04/2019) * Iceland (National Land Survey of Iceland, updated: 08/2017) * Norway (Norwegian Mapping Authority, updated: 08/2017) * Russia (Russian Mapping Agency, updated: 04/2019) * Sweden (Swedish National Mapping Agency, updated: 05/2017) * USA (US Geological Survey, updated: 05/2017)

Biomassa-atlaksen yritystoiminnan jätetiedot kuvaavat ympäristölupavelvollisten yritysten vuosittain tuottamien biohajoavien jätteiden määriä 1 km ruutuaineistona. Aineisto perustuu ympäristöhallinnon valvonta- ja kuormitustietojärjestelmään (VAHTI) kirjattuihin asiakaskohtaisiin jätetietoihin, joita on jatkokäsitelty Suomen ympäristökeskuksessa. Tiedot koskevat vuotta 2015. Jätemäärät (t/v) on ilmoitettu kansallisen jäteluokituksen mukaisiin kuusinumeroisiin EWC- jäteluokkiin. Luokitus perustuu valtioneuvoston asetukseen jätteistä (179/2012, liite 4). EWC-jäteluokkakoodi (EWC=European waste code) on muotoa xx.yy.zz, jossa neljä ensimmäistä numeroa kuvaavat jätteen alkuperätoimintaa ja sen alatoimialoja ja kaksi viimeistä numeroa jätteen laatua. Kansallisessa jäteluokituksessa on toimialaluokkia kaikkiaan 20. VAHTIssa on lisäksi lietteille käytössä kirjaintarkenne A-G, joka ilmaisee lietteen käsittelytavan. VAHTI-tietojärjestelmässä asiakaskohtaiset jätetiedot kirjataan kolmeen eri jätevirtaan: lähtevä ja tuleva jätevirta sekä varastotilanne. Biomassa-atlaksen yritystoiminnan jätemäärätiedot perustuvat VAHTI-asiakkaiden lähtevään jätevirtaan kirjattuihin, biohajoavia jätejakeita koskeviin määrätietoihin (t/v). VAHTI-tietojärjestelmä ei mahdollista jätemäärien aukotonta tasetarkastelua, sillä se on pääasiallisesti kehitetty viranomaisten valvontatehtävää, ei tilastointia varten. Tämän vuoksi Biomassa-atlaksen yritystoiminnan jätemääristä on poistettu jätteenkäsittelylaitoksilta lähtevät jätemäärät. Osa jätteenkäsittelylaitoksilta lähtevistä jätemääristä tulee jo kertaalleen kirjatuksi VAHTIssa muiden yritysten lähteviin jätteisiin, ja näin ollen ne olisivat osittain päällekkäistä tietoa. Käytännössä osa yritystoiminnan jätteistä kulkee jätteenkäsittelylaitosten, kuten kuljetus- ja keräystoimintaa harjoittavien yritysten kautta hyödyntämiseen ja osa suoraan varsinaisiin jätteen käsittely-/hyödyntämispaikkoihin. Biomassa-atlaksessa yritystoiminnan jätetiedot on VAHTIn EWC-jäteluokkakoodien perusteella jaoteltu viiteen pääluokkaan: 1) eläin- ja kasvijäte, 2) liete, 3) paperi- ja pahvijäte, 4) puujäte ja 5) sekajäte. Pääluokkien lisäksi määrätiedot jakautuvat vielä tarkemmin 62 alaluokkaan. Jäteluokitus on esitetty Biomassa-atlaksen verkkosivulla. Tiedot päivitetään Biomassa-atlakseen kerran vuodessa. Viimeisin päivitys koskee vuotta 2015. Jätemäärätiedoista ei käy ilmi yksittäisen jätteentuottajan nimi. Yritysten biohajoavien jätteiden ja laskennallisesti tuotettujen yhdyskuntien biohajoavien jätteiden määrätietoja ei pidä tarkastella kartalla samanaikaisesti, koska osa tiedoista on päällekkäistä. Laskennallisiin biohajoaviin yhdyskuntajätteisiin sisältyy myös yritysten yhdyskuntajätteen kaltainen biohajoava jäte, jota esimerkiksi on toimistoista peräisin oleva paperi- ja pahvijäte ja henkilöstöruokaloista peräisin oleva biojäte.

Virtain kaupungin (Virrat) WMS-palvelu on WMS-rajapintapalvelu, jonka kautta on saatavilla seuraavat karttatasot: Ajantasa-asemakaava, yleiskaava, suunnittelutarvealue. Aineistoja hallinnoi Virtain kaupunki. Palvelun käyttö on maksutonta eikä vaadi tunnistautumista käyttäjätunnuksen ja salasanan avulla.

Iisalmen kaupungin osoiterekisteri/ vahvistetut osoitteet ylläpidetään Oracle tietokannassa ja julkaistaan Ylä-Savon karttapalvelussa. Osoitteelle määritetään sijainti ETRS-Gk27 koordinaatistossa. Aineistosta saa erilaisia raportteja ja listauksia.

Harjavallan kaupungin Karttapalvelu on WMS-rajapintapalvelu, jonka kautta on katseltavissa seuraavat karttatasot: Vesihuollon toiminta-alueet, Yleiskaavayhdistelmä, Asemakaavayhdistelmä, Pohjakartta, Virastokartta, Osoitekartta. Palvelu perustuu Harjavallan kaupungin hallinnoimiin aineistoihin. Palvelun käyttö on maksutonta ja ei vaadi autentikointia eli tunnistautumista käyttäjätunnuksen ja salasanan avulla.

Aineisto sisältää tiedot hydrologisista havaintopaikoista, joilla seurataan Suomen vesistöjen hydrologiaa. Seurattavia suureita ovat vedenkorkeus, virtaama, valunta, lumilinjamittaus, jäänpaksuus, pintaveden lämpötila sekä lämpötilaluotaus. Kts. lisätietoja hydrologisen kierron seurannasta http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Kartat_ja_tilastot/Hydrologiset_havainnot Hydrologiset havaintopaikat, vedenkorkeus Aineisto sisältää tiedot valtakunnalliseen havaintoverkkoon kuuluvista järvien ja jokien vedenkorkeuden havaintopaikoista Suomessa. Vedenkorkeutta mitataan automaattilaitteilla, ja tuoreita tietoja saadaan useita kertoja päivässä. Vedenkorkeudet ilmoitetaan ympäristöhallinnon hydrologisten havaintojen HYDRO-tietokannassa yleensä havaintopaikan mitta-asteikon nollapisteestä ylöspäin. Joillakin paikoilla käytetään valtakunnallista korkeusjärjestelmää (N2000, N60, N43, NN tai LN). Vedenkorkeuden yksikkö on cm. Vedenkorkeustietoja käytetään Suomen vesivarojen ja ajankohtaisen vesitilanteen kuvaukseen ja arviointiin. Lisäksi niitä käytetään monipuolisesti vesivarojen käytön ja hoidon tukemiseen (mm. vesistöennusteisiin ja säännöstelypäätöksiin), tulvariskien hallintaan sekä vesiensuojeluun ja -tutkimukseen liittyvissä tehtävissä. Ympäristöhallinnon sisäinen käyttö on hyvin laajaa ja monipuolista, ja tietoja käytetään paljon myös ympäristöhallinnon ulkopuolella. Vedenkorkeutta mitataan nykyään noin 700 havaintopaikalla. Havaintopaikat jakautuvat tasaisesti eri puolille Suomea. Hydrologiset havaintopaikat, virtaama Aineisto sisältää tiedot valtakunnalliseen havaintoverkkoon kuuluvista virtaaman havaintopaikoista Suomen joissa. Valtaosalla havaintopaikoista virtaama määritetään purkautumiskäyrän avulla laskennallisesti vedenkorkeushavainnoista. Osalta paikoista tietoja saadaan ulkopuolisilta toimijoilta, esim. vesivoimalaitosten juoksutustiedoista. Itse virtaamat ilmoitetaan ympäristöhallinnon hydrologisten havaintojen HYDRO-tietokannassa yksikössä m3/s. Virtaamatietoja käytetään Suomen vesivarojen ja ajankohtaisen vesitilanteen kuvaukseen ja arviointiin. Lisäksi niitä käytetään monipuolisesti vesivarojen käytön ja hoidon tukemiseen (mm. vesistöennusteisiin ja säännöstelypäätöksiin), tulvariskien hallintaan sekä vesiensuojeluun ja -tutkimukseen liittyvissä tehtävissä. Ympäristöhallinnon sisäinen käyttö on hyvin laajaa ja monipuolista, ja tietoja käytetään paljon myös ympäristöhallinnon ulkopuolella. Virtaamaa seurataan nykyään noin 280 havaintopaikalla, ja aikaisemmin näiden lisäksi on ollut käytössä noin 200 havaintopaikkaa. Havaintopaikat jakautuvat melko tasaisesti eri puolille Suomea. Hydrologiset havaintopaikat, valunta Aineisto sisältää tiedot valunnan havaintopaikoista. Valuntaa seurataan ns. pienillä valuma-alueilla, joiden pinta-ala vaihtelee välillä 0,10–130 km2. Valunta määritetään valuma-alueen purkautumispisteessä olevan padon vedenkorkeusmittausten ja purkautumistietojen sekä valuma-alueen pinta-alan avulla. Vedenkorkeusmittaukset tehdään mittapadoilla nykyään pääosin jatkuvatoimisilla automaattilaitteilla. Itse valuntatiedot ilmoitetaan ympäristöhallinnon hydrologisten havaintojen HYDRO-tietokannassa yksikössä l/s/km2. Valuntatietoja käytetään erityisesti vesiensuojeluun ja -tutkimukseen liittyvissä tehtävissä. Ympäristöhallinnon sisäinen käyttö on laajaa ja monipuolista, ja tietoja käytetään myös ympäristöhallinnon ulkopuolella. Valuntatietoja on kerätty eri puolilta Suomea yhteensä 80 pieneltä valuma-alueelta, joista n. 40:llä mittauksia jatketaan edelleen. Pohjois-Suomessa havaintoverkko on harvin. Hydrologiset havaintopaikat, lumilinjamittaus Aineisto sisältää tiedot Suomen lumilinjoista, joilla mitataan lumen vesiarvoa ja lumikuormaa. Lumen vesiarvo ilmaisee lumessa olevan veden määrän eli sen vesikerroksen paksuuden, joka saataisiin, jos lumikerros sulatettaisiin. Lumikuorma kertoo lumen painon neliömetrin alueella. Lumen vesiarvo määritetään kerran tai kahdesti kuussa ns. lumilinjamittauksilla, joihin kuuluu lumen syvyysmittauksia ja punnituksia. Mittauspäivien välille lumen vesiarvo lasketaan säähavaintoihin perustuvalla mallilla. Itse lumen vesiarvotiedot ilmoitetaan ympäristöhallinnon hydrologisten havaintojen HYDRO-tietokannassa. Lumen vesiarvon yksikkö on tietokannassa mm. Sen lukuarvo vastaa lumikuormaa yksikössä kg/m2. Tietoja lumen vesiarvosta ja lumikuormasta käytetään mm. Suomen ajankohtaisen vesitilanteen kuvaukseen ja arviointiin sekä ympäristötutkimukseen. Yksi tärkeimmistä käyttökohteista on vesistöennusteet, erityisesti keväiset tulvaennusteet. Myös kattojen lumikuormavaroitukset perustuvat lumilinjahavaintoihin. Ympäristöhallinnon sisäinen käyttö on laajaa ja monipuolista, ja tietoja käytetään paljon myös ympäristöhallinnon ulkopuolella. Tietokannassa on lumen vesiarvoja eri puolilta Suomea yhteensä yli 200 lumilinjalta, joista n. 140:llä mittauksia jatketaan edelleen. Lumilinjat jakautuvat melko tasaisesti eri puolille Suomea. Osaa vanhoista lumilinjamittauksista ei ole vielä ehditty tallentaa sähköiseen muotoon, eli historiatiedot tulevat täydentymään jatkossakin. Hydrologiset havaintopaikat, jäänpaksuus Aineisto sisältää tiedot valtakunnalliseen havaintoverkkoon kuuluvista jäänpaksuuden havaintopaikoista Suomessa. Jäänpaksuutta mitataan kolme kertaa kuukaudessa pääasiassa järvillä mutta myös muutamalla joella. Kokonaispaksuuden lisäksi mitataan jään eri kerrosten paksuudet sekä lumen syvyys jään päällä. Mittaustulokset eivät kerro koko järven tilanteesta, koska jäänpaksuus vaihtelee vesialueen eri kohdissa. Yleensä jäänpaksuuden sijaitsevat vähintään 50 metrin päässä rannasta. Ohutjäisissä kapeikoissa ja virtapaikoilla mittauksia ei tehdä. Jäänpaksuustietoja käytetään mm. Suomen ajankohtaisen vesitilanteen kuvaukseen ja arviointiin sekä vesistö- ja ympäristötutkimukseen. Jäänpaksuushavainnot ovat tärkeitä myös kaikille jäällä liikkujille, ja tiedotusvälineet sekä kansalaiset kuuluvatkin tärkeimpiin tiedon käyttäjäryhmiin. Jäänpaksuutta on mitattu eri puolilta Suomea yhteensä noin 150 havaintopaikalla, joista 50 on käytössä edelleen. Lapissa havaintoverkko on harvin. Hydrologiset havaintopaikat, pintaveden lämpötila Aineisto sisältää tiedot valtakunnalliseen havaintoverkkoon kuuluvista veden pintalämpötilan havaintopaikoista Suomen järvillä ja muutamalla joella. Veden lämpötila mitataan päivittäin n. 20 cm:n syvyydestä automaattilaitteella tai manuaalisesti lähellä rantaa kohdassa, jossa vesi pääsee sekoittumaan. Tietoja veden pintalämpötilasta käytetään mm. Suomen ajankohtaisen vesitilanteen kuvaukseen ja arviointiin sekä vesistö- ja ympäristötutkimukseen. Tiedotusvälineet sekä kansalaiset kuuluvat kesäisin tärkeimpiin tiedon käyttäjäryhmiin. Veden pintalämpötilaa on mitattu eri puolilta Suomea yhteensä noin 80 havaintopaikalla, joista 34 on käytössä edelleen. Pohjois-Suomessa havaintoverkko on harvin. Hydrologiset havaintopaikat, lämpötilaluotaus Aineisto sisältää tiedot Suomen järvillä sijaitsevista havaintopaikoista, joilla tehdään ns. lämpötilaluotauksia eli mitataan järven pystysuuntainen lämpötilajakauma. Mittaus tehdään kolme kertaa kuukaudessa järvisyvänteen kohdalla eri syvyyksissä mittanauhan päähän kiinnitetyllä digitaalimittarilla. Vain heikkojen jäiden aikaan mittaukset jäävät tekemättä. Tietoja veden lämpötilaprofiilista käytetään mm. Suomen ajankohtaisen vesitilanteen kuvaukseen ja arviointiin sekä vesistö- ja ympäristötutkimukseen. Lämpötilaluotauksia on tehty eri puolilla Suomea kahdeksalla suurella järvellä 10 havaintopaikalla. Kaikki havaintopaikat ovat käytössä edelleen. Hydrologiset havaintopaikat, haihdunta-asemat Aineisto sisältää tiedot haihdunnan havaintopaikoista Suomessa. Niillä mitataan Class A –astioilla, jotka ovat pinta-alaltaan 1,1 m2 ja joiden vesisyvyys on noin 20 cm. Haihduntahavainnot ilmaisevat, kuinka paljon Class A -astioiden vedenpinnasta haihtuu vettä. Haihduntaa mitataan kesäkaudella yleensä toukokuun alusta syyskuun loppuun tai lokakuun alkupuolelle. Mittauksia tehdään useimmilla havaintopaikoilla päivittäin ja mittaustulokset ilmoitetaan ympäristöhallinnon hydrologisten havaintojen HYDRO-tietokannassa. Tietokannassa on Class A -haihduntahavaintoja eri puolilta Suomea lähes 50 havaintoasemalta, joista n. 10:llä mittauksia jatketaan edelleen. Eteläisin havaintopaikka on nykyään Jyväskylässä, pohjoisin Utsjoella. Tietoja haihdunnasta käytetään mm. Suomen ajankohtaisen vesitilanteen kuvaukseen ja arviointiin sekä ympäristötutkimukseen. Yksi tärkeimmistä käyttökohteista on vesistöennusteet. Myös esimerkiksi varastoaltaita suunnitellessa haihduntatiedot ovat hyödyllisiä. Aineisto kuuluu SYKEn avoimiin aineistoihin (CC BY 4.0). Aineistosta on tehty INSPIRE-tietotuote. Lisätietoja: http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Kartat_ja_tilastot/Hydrologiset_havainnot https://ckan.ymparisto.fi/dataset/hydrologian-ja-vesien-kayton-tietojarjestelma-hydro Hydrological observation sites The data includes hydrological observation sites, which measures the hydrology of Finnish water bodies. Current hydrological observations measure water level, discharge, runoff, water equivalent of snow, thickness of ice cover and surface water temperature. See for more information: https://www.ymparisto.fi/en-US/Maps_and_statistics/Hydrological_observations

Biomassa-atlaksen yritystoiminnan jätetiedot kuvaavat ympäristölupa- ja raportointivelvollisten yritysten vuosittain tuottamien biohajoavien jätteiden määriä. Aineisto perustuu ympäristöhallinnon valvonta- ja kuormitustietojärjestelmään (VAHTI) kirjattuihin jätetietoihin, joita on jatkokäsitelty Suomen ympäristökeskuksessa. Biohajoavia jätteitä syntyy kuitenkin myös muilta kuin VAHTIin raportoivilta yrityksiltä. Koska kaikki biohajoavia jätteitä tuottavat yritykset tai toiminnot eivät ole ympäristölupavelvollisia tai raportointivelvollisia VAHTIin nähden, on kyseistä jätevirtaa Biomassa-atlaksessa tarkasteltu tiettyjä, erityisesti biohajoavia jätteitä käsitteleviä laitoksia koskevien tietojen avulla. VAHTIn kompostointi-, biokaasu- ja jätepolttoaineen valmistuslaitoksilta lähtevät biohajoavat jätemäärät on otettu Biomassa-atlaksen jätteenkäsittelylaitosten aineistoon mukaan. Kyseiset laitokset ovat ympäristölupavelvollisia, ja ne vastaanottavat biohajoavaa jätettä myös niiltä toimijoilta, joiden jätemääriä ei ole mukana Biomassa-atlaksen yritysten jätemäärätiedoissa. On kuitenkin huomioitava, että tiedot saattavat olla osittain päällekkäisiä yritysten biohajoavien jätemäärien kanssa, ja tästä syystä niitä ei pidä tarkastella kartalla yhtä aikaa. Jätteenkäsittelyn biohajoava jätemäärätieto antaa kuitenkin lisäinformaatiota, kun tavoitteena on biohajoavien jätevirtojen ohjaaminen entistä enemmän hyödyntämiseen. Biomassa-atlaksen jätteenkäsittelylaitosten biohajoava jätemäärätieto (t/v) on ilmoitettu jäteasetuksen (Vna jätteistä 179/2012, liite 4) mukaisten jäteluokkien mukaan. Lisäksi lietteille on käytössä kirjaintarkenne A-G, joka ilmaisee lietteen käsittelytavan. Biomassa-atlaksessa jätetiedot on edelleen luokiteltu viiteen pääluokkaan edellä mainittujen EWC-jäteluokkakoodien perusteella: 1) eläin- ja kasvijäte, 2) liete, 3) paperi- ja pahvijäte, 4) puujäte ja 5) sekajäte. Pääluokkien lisäksi jätemäärätiedot jakautuvat vielä tarkemmin 62 alaluokkaan. Jäteluokitus on esitetty Biomassa-atlaksen verkkosivulla. Tiedot päivitetään Biomassa-atlakseen kerran vuodessa. Viimeisin päivitys koskee vuotta 2015. Jätemäärätiedoista ei käy ilmi yksittäisen jätteentuottajan nimi.

Ympäristönsuojelulaissa (527/2014, YSL) määritellään siirtymäaika viemäriverkostojen ulkopuolisten ennen vuotta 2004 voimassa olleisiin rakentamisajankohdan mukaisiin vaatimuksiin tai myönnettyyn rakennuslupaan perustuvien jätevedenkäsittelyjärjestelmien tehostamiselle. Siirtymäaika 31.10.2019 koskee käsittelyjärjestelmiä, joihin muodostuu talousjätevettä rakennuksesta, joka sijaitsee enintään 100 metrin päässä vesistön tai meren keskiveden mukaisesta rantaviivasta. Etäisyys mitataan siitä rakennuksen seinästä, joka on lähinnä rantaviivaa. Siirtymäaika koskee myös jätevesien käsittelyjärjestelmiä, jotka ovat 1- tai 2-luokan pohjavesialueilla. Tämä paikkatietoaineisto antaa suuntaa antavan kuvauksen ympäristönsuojelulain tarkoittamasta etäisyydestä, mutta yksittäistapauksissa tapauskohtainen tarkastelu tulee tehdä maastossa. Aineistossa on kaksi karttatasoa: Ensimmäinen karttataso kuvaa vesistöistä 100 metrin etäisyyteen ulottuvaa vyöhykettä. Toinen karttataso kuvaa vesistöistä 90 – 110 metrin päässä olevaa varovyöhykettä, jonka tarkoitus on kuvata aineistoon liittyvää epävarmuutta. Karttatasot on muodostettu puskuroimalla Maanmittauslaitoksen maastotietokannan (2017) aluemaisia jokia, merta ja järviä (>= 1 ha) sekä SYKEn Vipu-uomia, jotka perustuvat maastotietokantaan vuosilta 2000-2008. Paikkatietoaineiston käyttö rakennuksen etäisyyteen rannasta antaa viitteellisen tuloksen ja siihen liittyy merkittävää paikallista epävarmuutta: Aukotonta aineistoa vesistöistä ei ole olemassa. Aineistossa saattaa olla mukana vesialueita, jotka eivät ole vesilain mukaisia vesistöjä ja toisaalta aineistosta saattaa puuttua vesistöjä. Etenkin pienet vesistöt, kuten purot joiden valuma-alue on alle 10 km2 ja alle 1 ha kokoiset lammet jäävät aineistosta pois. Ympäristönsuojelulain mukaan etäisyys vesistöön määritellään keskivedenkorkeuden mukaisesta rantaviivasta. Tätä tietoa ei ole käytettävissä paikkatietoaineistossa. Keskivedenkorkeus on systemaattiseen vedenkorkeuden seurantaan perustuva vedenpinnankorkeuksien päivähavaintojen keskiarvo. Paikkatietoaineistossa oleva rantaviiva perustuu pitkäaikaiseen keskiveden korkeuteen perustuvaan havainnointiin ja se voi poiketa merkittävästi keskivedenkorkeuden mukaisesta rantaviivasta. Käyttäjän pitää osata tulkita mikä on vesistöä lähinnä oleva seinä tai onko paikkatietoaineiston vesialue vesistö vai ei. Aineisto kuuluu SYKEn avoimiin aineistoihin (CC BY 4.0). Käyttötarkoitus: Aineisto on kuntien viranomaisten apuna aluemäärittelyn tekemisessä, sekä muiden tiedontarvitsijoiden käytettävissä. Vyöhykeaineisto antaa suuntaa antavan kuvauksen ympäristönsuojelulain tarkoittamasta etäisyydestä, mutta yksittäistapauksissa tapauskohtainen tarkastelu tulee tehdä maastossa. Lisätietoja: http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Rakentaminen/Rakennushanke/Talotekniset_jarjestelmat_LVI/Kiinteiston_jatevesien_kasittely/Syventavaa_tietoa/Hajajatevesien_YSLn_mukaiset_siirtymaaikaalueet *** The Environmental Protection Act (527/2014) defines the required treatment efficiency for on-site wastewater treatment. Treatment requirements automatically apply to all new constructions. Old buildings, permanently habited houses, summerhouses, farmhouses etc. have a two-phase transition period. Buildings situated, either on a) a groundwater area, or b) closer than 100 meters from the mean water level of a water body, defined by The Water Act, need to fulfill the treatment requirements, by 31. October 2019. The other buildings do not have a transition period bound to a date. This data provides approximate spatial information about the coastal areas defined in the Environmental Protection Act. There are two map layers: one with a 100-meter distance from a water body, and the other with a 90–110 meter zone from a water body. The uncertainty of the data must be taken into account. The data is not to be understood as an amendment to the Environmental Protection Act. This SYKE’s dataset can be used according to open data license (CC BY 4.0).