From 1 - 10 / 26
  • Paikkatietoaineisto sisältää maa- ja metsätalousministeriön 20.12.2018 nimeämät vesistö- ja meritulvien merkittävät tulvariskialueet sekä ELY-keskusten tunnistamat muut tulvariskialueet. Alueiden rajauksissa on otettu huomioon tulvakartoituksen tarpeet. Merkittävien tulvariskialueiden nimeäminen tapahtui tulvariskien alustavan arvioinnin perusteella. Arvioinnin tekivät vesistö- ja meritulvien osalta elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset (ELY-keskukset). Kunnat arvioivat hulevesistä eli sade- ja sulamisvesistä aiheutuvat tulvariskit taajamissa. Kunnat eivät nimenneet merkittäviä hulevesitulvariskialueita. Tulvariskin merkittävyyttä arvioitaessa otettiin huomioon tulvien todennäköisyys sekä niistä mahdollisesti aiheutuvat yleiseltä kannalta katsoen vahingolliset seuraukset. Tulvariskien alustava arviointi tehtiin ja merkittävät tulvariskialueet nimettiin vuonna 2010 voimaan tulleen tulvariskilain mukaisesti. ELY-keskus huolehtii tulvariskilainsäädännön (620/2010, 4 §) mukaan vesistötulvariskien hallintaa palvelevasta suunnittelusta myös muilla kuin merkittävillä tulvariskialueilla. ELY-keskukset ovatkin tunnistaneet myös muita vesistötulvan tulvariskialueita, joilla tulvasta ei kuitenkaan arvioida aiheutuvan yleiseltä kannalta katsoen vahingollisia seurauksia. Aineisto kuuluu SYKEn avoimiin aineistoihin (CC BY 4.0). Aineistosta on julkaistu INSPIRE-tietotuote. Käyttötarkoitus: Tulvariskien hallinnan suunnitteluun Lisätietoja: http://geoportal.ymparisto.fi/meta/julkinen/dokumentit/Tulvariskialueet.pdf http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2010/20100659 http://www.ymparisto.fi/tulvat > Tulvariskien hallinnan suunnittelu ja Tulvakartoitus http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2010/20100620 The Flood Risk Areas dataset includes considerable inland and sea flood risk areas appointed by the Ministry of Agriculture and Forestry on 20.12.2011. The delineations of the flood risk areas takes into consideration requirements of flood mapping. The decision on appointing the considerable flood risk areas was based on the preliminary surveys done for different flood risk areas. The surveys for the inland and sea flood risk areas were done by ELY-centres. The flood risk areas related to storms and melting waters on urban areas were evaluated by respective municipalities. However the municipalities did not officially appoint the significant storm water flood areas. While evaluating the significance of the flood risk area the probability of floods and damages it might cause were estimated. The preliminary survey and naming of the significant flood risk areas was done in accordance to the act on Flood risk management act, given 2010 by the Finnish Government. Beside the significant inland and sea water flood risk areas the ELY-centres have identified other flood risk areas, where significant flood damages are not expected. These areas will be delineated before the further management procedures are planned.

  • Rajoitusalueita ovat maastoliikennelain ja vesiliikennelain nojalla asetetut liikennerajoitukset. Rajoituspäätöksiä ovat antaneet aiemmin vanhat lääninhallitukset (vuoteen 1995 saakka), vapaakunnat (vuosina 1989-1996) ja vuodesta 1995 lähtien alueelliset ympäristökeskukset (nykyiset ELY-keskukset). Merenkulkulaitoksen ylläpitämiä yleisiä kulkuväyliä koskevia rajoituksia ovat tehneet vuoteen 1994 asti lääninhallitukset, vuodesta 1995 kesäkuun loppuun 1996 alueelliset ympäristökeskukset (nykyiset ELY-keskukset) ja sen jälkeen Merenkulkulaitoksen merenkulkupiirit. Aineisto koostuu maasto- ja vesiliikenteen rajoitusalueista. Alueiden rajausten lisäksi aineistot sisältävät tietoa itse päätöksistä ja niiden sisältämistä rajoituksista. Aineisto kuuluu SYKEn avoimiin aineistoihin (CC BY 4.0). Aineistosta on julkaistu INSPIRE-tietotuote. Väyliä koskevat rajoitukset eivät ole mukana tässä aineistokokonaisuudessa. Väylärajoituksia koskevan paikkatietoaineiston ylläpitovastuu on Väylävirastolla, joka vastaa myös ko. aineiston jakelusta. Maastoliikenteen rajoitusalueiden osalta tämä aineisto sisältää rajoituspäätökset, joista on saatu tiedot ELY-keskuksilta 21.4.2020. mennessä. Vesiliikenteen rajoitusaluepäätöksistä on mukana kaikki 31.5.2020 mennessä tehdyt päätökset. 1.6.2020 voimaan tulleen uuden vesiliikennelain myötä väylien ulkopuolisia vesialueita koskevien kielto- ja rajoituspäätösten tekeminen siirtyi ELY-keskuksilta Traficomille. Samalla vesiliikenteen rajoitusalueita koskevan paikkatietoaineiston ylläpito päättyi SYKEssä ja vastuu ylläpidosta siirtyi Väylävirastolle. Aineisto tulee poistumaan SYKEn avoimista aineistoista 1.12.2020 ja jatkossa aineiston jakelusta huolehtii Väylävirasto. Käyttötarkoitus: Maasto- ja vesiliikennettä koskevien rajoitusten tarkasteluun paikkatietopohjaisesti. Rajoituspäätösten yksityiskohtaiset tiedot löytyvät päätösasiakirjoista. Lisätietoja: http://geoportal.ymparisto.fi/meta/julkinen/dokumentit/MaastoVesiliikenneRajoitusalueet.pdf The dataset Land and water traffic restriction areas includes restriction areas based on the Land and Water Traffic Act. Restriction definitions were given by old regional administrative courts till 1995, free municipalities (1989-1996) and from 1995 onwards local environmental centres (Centres for Economic Development, Transport and the Environment or ELY-centres). Restrictions regarding for public water courses maintained by Finnish Maritime Administration have been announced by the previous regional state administrative agencies, from 1995 till June 1996 by local environmental centres (ELY-centres) and after that navigation districts under the Finnish Maritime Administration.’’ The dataset includes land and water traffic restriction areas and additional information on the related decisions and restrictions and exceptions for restrictions included in the decisions. The spatial dataset including waterway restrictions is maintained by the Finnish Transport Infrastructure Agency, which is responsible also for the distribution of the dataset. Due to the new Water Traffic Act, the water traffic restriction decisions outside of waterways are from 1.6. 2020 onward given by Traficom and the maintenance and distribution of the dataset has been transferred to the Finnish Transport Infrastructure Agency. SYKE will provide the data (situation of 31.5.2020) until 1.12.2020.

  • Meridirektiivin tavoitteena on meriympäristön hyvä tila. Ympäristöministeriö laatii yhteistyössä maa- ja metsätalousministeriön sekä liikenne- ja viestintäministeriön kanssa Suomen kansallisen merenhoitosuunnitelman, joka kattaa Suomen aluevedet ja talousvyöhykkeen. Työhön osallistuvat keskeisesti myös useat valtion tutkimuslaitokset ja virastot. Merenhoitosuunnitelma on EU:n meristrategiapuitedirektiivin edellyttämä meristrategia ja Valtioneuvosto hyväksyy merenhoitosuunnitelman. Suomessa meridirektiivi on toimeenpantu lailla vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä (30.12.2004/1299) ja tarkennettu Valtioneuvoston asetuksella merenhoidon järjestämisestä (980/2011). SYKE on raportoinut Suomen merenhoitosuunnitelman mukaisesti arvion meren tilasta, hyvän meriympäristön tilan määritelmät ja ympäristötavoitteet raportointikaudelta 2012-2018. Aineisto kuuluu SYKEn avoimiin aineistoihin (CC BY 4.0). Aineistosta on julkaistu INSPIRE-tietotuote.

  • Tämä aineisto sisältää Suomen päävesistöalueet, valuma-aluejaon sekä purkupisteet. Hierarkinen valuma-aluejako sisältää enimmillään 3 jakovaihetta. Valuma-aluejaon hierarkisuutta voidaan kuvata käyttämällä aineistoon liittyviä valuma-alueiden reunaviivoja sekä valuma-aluetunnusta. Päävesistöalueita on 74 kappaletta, niiden pinta-ala on yli 200 km2 ja numerointi alkaa Laatokkaan laskevista vesistöalueista ja kiertää rannikkoalueet myötäpäivään päättyen Vienan mereen laskeviin vesistöihin. Kussakin osajaossa aina kolmanteen jakovaiheeseen asti on käsiteltävä alue jaettu enintään 9 osa-alueeseen, jolloin yhdellä vesistöalueella on enintään 729 osa-aluetta. Näin on tehty päävesistöalueen koon ollessa yli 10 000 km2. Kooltaan 1 000-10 000 km2 suuruiset päävesistöalueet on jaettu kahteen jakovaiheeseen, jolloin osa-alueita on vesistöalueella enintään 81 kappaletta. Alle 1 000 km2 suuruiset päävesistöalueet on jaettu enimmillään yhdeksään osa-alueeseen.Aineisto kuuluu SYKEn avoimiin aineistoihin (CC BY 4.0). Aineistosta on julkaistu INSPIRE-tietotuote. Käyttötarkoitus: Valuma-aluejako on tehty pääasiassa hydrologisen seurannan tarkoituksiin. Purkupisteet voivat sijaita sivu-uoman tai järven luusuan lisäksi myös esimerkiksi voimalan tai muun hydrologisen mittauspaikan kohdalla. Valuma-alueiden koko voi vaihdella huomattavasti (n.2 km2- n.3500 km2) johtuen valitusta tunnusjärjestelmästä sekä Suomen luonnonmaantieteellisistä erityispiirteistä (mm. järviset alueet) Vesipolitiikan puitedirektiivin vesienhoidon suunnittelujärjestelmä perustuu valuma-alueajattelulle, mm. direktiivin mukaiset vesienhoitoalueet on muodostettu päävesistöalueista. Lisätietoja: http://geoportal.ymparisto.fi/meta/julkinen/dokumentit/valuma-aluejako.pdf Catchment Areas The spatial dataset of Finnish catchment areas includes main river basins, river basins’ delineation and discharge points. The hierarchical river basin /delineation has 3 levels. The structure of the hierarchy is described using catchment area boundaries together with the river basin codes attached to the features. The database has 74 main river basins with an area over 200 km². The code numbering starts from the south-eastern river basins flowing to the Lake Ladoga, and continues clockwise along the Baltic coast, ending to the rivers flowing into the Arctic Ocean and the White Sea. All the river basin hierarchy levels have maximum 9 sub-basins. Besides the main river basins, the boundaries are determined for 177 small coastal basins, smaller than 200 km²; they are not further divided into sub-basins.

  • EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin mukaiset vesienhoitoalueet Suomessa. Suomessa vesipuitedirektiivi on toimeenpantu keskeisiltä osin lailla vesienhoidon järjestämisestä eli vesienhoitolailla (N:o 1299, annettu 30.12.2004, voimaantulo 31.12.2004) sekä valtioneuvoston asetuksella vesienhoitoalueista (N:o 1303, annettu 30.12.2004, voimaantulo 1.1.2005). Suomen vesienhoitoalueet ovat 1) Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalue, 2) Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalue, 3) Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalue sekä 4) Kemijoen vesienhoitoalue. Lisäksi Ruotsin kanssa muodostetaan kansainvälinen vesienhoitoalue Tornionjoen vesistöalueelle ja Norjan kanssa Tenon, Näätämöjoen ja Paatsjoen vesistöalueille. Vesienhoitolain täytäntöönpanon tehtävistä huolehtivat Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset. Ahvenanmaan maakunta muodostaa oman vesienhoitoalueensa ja siellä vesipuitedirektiivin toimeenpano pohjautuu Ahvenanmaan maakunnan omaan lainsäädäntöön. Aineisto kuuluu SYKEn avoimiin aineistoihin (CC BY 4.0). Aineistosta on julkaistu INSPIRE-tietotuote. Käyttötarkoitus: Vesienhoitoalueiden sijainnin esittäminen. Lisätietoja: http://geoportal.ymparisto.fi/meta/julkinen/dokumentit/vesienhoitoalueet.pdf The River Basin District dataset includes Finnish River Basin Districts in accordance with the EU's Water Framework directive (WFD). WFD has been implemented in Finland through the Act on Water Resources Management (No 1299/2004 given in Helsinki on 30 December 2004) and through the Government Decree on Water Resources Management Regions (Nro 1303/2004, issued in Helsinki 30 December 2004). Finnish river basin districts are 1) the river basin district of river Vuoksi, 2) the river basin district of the river Kymijoki-Gulf of Finland, 3) the river basin district of the river Kokemäenjoki-Archipelago Sea- Bothnian Sea, 4) the river basin district f the river Oulujoki-the river Iijoki and 5) the river basin district of the river Kemijoki. Beside these, an international river basin districts have been formed with Sweden in the river basin of the river Tornionjoki, and with Norway, in the river basins of the river Teno, the river Näätämönjoki and the river Paatsjoki. Execution of measures for implementing the Act on Water Resources Management is a responsibility of the local Centres for Economic Development, Transport and the Environment. The Åland Islands form an own river basin district and the implementation WFD is based on the legislation of Åland's government. http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=9130&la

  • Aineisto sisältää tiedot hydrologisista havaintopaikoista, joilla seurataan Suomen vesistöjen hydrologiaa. Seurattavia suureita ovat vedenkorkeus, virtaama, valunta, lumilinjamittaus, jäänpaksuus, pintaveden lämpötila sekä lämpötilaluotaus. Kts. lisätietoja hydrologisen kierron seurannasta http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Kartat_ja_tilastot/Hydrologiset_havainnot Hydrologiset havaintopaikat, vedenkorkeus Aineisto sisältää tiedot valtakunnalliseen havaintoverkkoon kuuluvista järvien ja jokien vedenkorkeuden havaintopaikoista Suomessa. Vedenkorkeutta mitataan nykyään valtaosalla havaintopaikoista automaattilaitteilla, ja tuoreita tietoja saadaan useita kertoja päivässä. Osalla paikoista mittaukseen käytetään limnigrafia eli mekaanista piirturia tai havaitsija mittaa vedenkorkeuden kerran päivässä. Näiltä paikoilta tietoja saadaan harvemmin. Itse vedenkorkeudet ilmoitetaan ympäristöhallinnon hydrologisten havaintojen HYDRO-tietokannassa yleensä havaintopaikan mitta-asteikon nollapisteestä ylöspäin. Joillakin paikoilla käytetään valtakunnallista korkeusjärjestelmää (N2000, N60, N43, NN tai LN). Vedenkorkeuden yksikkö on cm. Vedenkorkeustietoja käytetään Suomen vesivarojen ja ajankohtaisen vesitilanteen kuvaukseen ja arviointiin. Lisäksi niitä käytetään monipuolisesti vesivarojen käytön ja hoidon tukemiseen (mm. vesistöennusteisiin ja säännöstelypäätöksiin), tulvariskien hallintaan sekä vesiensuojeluun ja -tutkimukseen liittyvissä tehtävissä. Ympäristöhallinnon sisäinen käyttö on hyvin laajaa ja monipuolista, ja tietoja käytetään paljon myös ympäristöhallinnon ulkopuolella. Vedenkorkeutta mitataan nykyään noin 900 havaintopaikalla. Havaintopaikat jakautuvat tasaisesti eri puolille Suomea. Hydrologiset havaintopaikat, virtaama Aineisto sisältää tiedot valtakunnalliseen havaintoverkkoon kuuluvista virtaaman havaintopaikoista Suomen joissa. Valtaosalla havaintopaikoista virtaama määritetään purkautumiskäyrän avulla laskennallisesti vedenkorkeushavainnoista. Osalta paikoista tietoja saadaan ulkopuolisilta toimijoilta, esim. vesivoimalaitosten juoksutustiedoista. Itse virtaamat ilmoitetaan ympäristöhallinnon hydrologisten havaintojen HYDRO-tietokannassa yksikössä m3/s. Virtaamatietoja käytetään Suomen vesivarojen ja ajankohtaisen vesitilanteen kuvaukseen ja arviointiin. Lisäksi niitä käytetään monipuolisesti vesivarojen käytön ja hoidon tukemiseen (mm. vesistöennusteisiin ja säännöstelypäätöksiin), tulvariskien hallintaan sekä vesiensuojeluun ja -tutkimukseen liittyvissä tehtävissä. Ympäristöhallinnon sisäinen käyttö on hyvin laajaa ja monipuolista, ja tietoja käytetään paljon myös ympäristöhallinnon ulkopuolella. Virtaamaa seurataan nykyään noin 280 havaintopaikalla, ja aikaisemmin näiden lisäksi on ollut käytössä noin 200 havaintopaikkaa. Havaintopaikat jakautuvat melko tasaisesti eri puolille Suomea. Hydrologiset havaintopaikat, valunta Aineisto sisältää tiedot valunnan havaintopaikoista. Valuntaa seurataan ns. pienillä valuma-alueilla, joiden pinta-ala vaihtelee välillä 0,10–130 km2. Valunta määritetään valuma-alueen purkautumispisteessä olevan padon vedenkorkeusmittausten ja purkautumistietojen sekä valuma-alueen pinta-alan avulla. Vedenkorkeusmittaukset tehdään mittapadoilla nykyään pääosin jatkuvatoimisilla automaattilaitteilla. Itse valuntatiedot ilmoitetaan ympäristöhallinnon hydrologisten havaintojen HYDRO-tietokannassa yksikössä l/s/km2. Valuntatietoja käytetään erityisesti vesiensuojeluun ja -tutkimukseen liittyvissä tehtävissä. Ympäristöhallinnon sisäinen käyttö on laajaa ja monipuolista, ja tietoja käytetään myös ympäristöhallinnon ulkopuolella. Valuntatietoja on kerätty eri puolilta Suomea yhteensä 80 pieneltä valuma-alueelta, joista n. 40:llä mittauksia jatketaan edelleen. Pohjois-Suomessa havaintoverkko on harvin. Hydrologiset havaintopaikat, lumilinjamittaus Aineisto sisältää tiedot Suomen lumilinjoista, joilla mitataan lumen vesiarvoa ja lumikuormaa. Lumen vesiarvo ilmaisee lumessa olevan veden määrän eli sen vesikerroksen paksuuden, joka saataisiin, jos lumikerros sulatettaisiin. Lumikuorma kertoo lumen painon neliömetrin alueella. Lumen vesiarvo määritetään kerran tai kahdesti kuussa ns. lumilinjamittauksilla, joihin kuuluu lumen syvyysmittauksia ja punnituksia. Mittauspäivien välille lumen vesiarvo lasketaan säähavaintoihin perustuvalla mallilla. Itse lumen vesiarvotiedot ilmoitetaan ympäristöhallinnon hydrologisten havaintojen HYDRO-tietokannassa. Lumen vesiarvon yksikkö on tietokannassa mm. Sen lukuarvo vastaa lumikuormaa yksikössä kg/m2. Tietoja lumen vesiarvosta ja lumikuormasta käytetään mm. Suomen ajankohtaisen vesitilanteen kuvaukseen ja arviointiin sekä ympäristötutkimukseen. Yksi tärkeimmistä käyttökohteista on vesistöennusteet, erityisesti keväiset tulvaennusteet. Myös kattojen lumikuormavaroitukset perustuvat lumilinjahavaintoihin. Ympäristöhallinnon sisäinen käyttö on laajaa ja monipuolista, ja tietoja käytetään paljon myös ympäristöhallinnon ulkopuolella. Tietokannassa on lumen vesiarvoja eri puolilta Suomea yhteensä yli 200 lumilinjalta, joista n. 140:llä mittauksia jatketaan edelleen. Lumilinjat jakautuvat melko tasaisesti eri puolille Suomea. Osaa vanhoista lumilinjamittauksista ei ole vielä ehditty tallentaa sähköiseen muotoon, eli historiatiedot tulevat täydentymään jatkossakin. Hydrologiset havaintopaikat, jäänpaksuus Aineisto sisältää tiedot valtakunnalliseen havaintoverkkoon kuuluvista jäänpaksuuden havaintopaikoista Suomessa. Jäänpaksuutta mitataan kolme kertaa kuukaudessa pääasiassa järvillä mutta myös muutamalla joella. Kokonaispaksuuden lisäksi mitataan jään eri kerrosten paksuudet sekä lumen syvyys jään päällä. Mittaustulokset eivät kerro koko järven tilanteesta, koska jäänpaksuus vaihtelee vesialueen eri kohdissa. Yleensä jäänpaksuuden sijaitsevat vähintään 50 metrin päässä rannasta. Ohutjäisissä kapeikoissa ja virtapaikoilla mittauksia ei tehdä. Jäänpaksuustietoja käytetään mm. Suomen ajankohtaisen vesitilanteen kuvaukseen ja arviointiin sekä vesistö- ja ympäristötutkimukseen. Jäänpaksuushavainnot ovat tärkeitä myös kaikille jäällä liikkujille, ja tiedotusvälineet sekä kansalaiset kuuluvatkin tärkeimpiin tiedon käyttäjäryhmiin. Jäänpaksuutta on mitattu eri puolilta Suomea yhteensä noin 150 havaintopaikalla, joista 50 on käytössä edelleen. Lapissa havaintoverkko on harvin. Hydrologiset havaintopaikat, pintaveden lämpötila Aineisto sisältää tiedot valtakunnalliseen havaintoverkkoon kuuluvista veden pintalämpötilan havaintopaikoista Suomen järvillä ja muutamalla joella. Veden lämpötila mitataan päivittäin n. 20 cm:n syvyydestä automaattilaitteella tai manuaalisesti lähellä rantaa kohdassa, jossa vesi pääsee sekoittumaan. Tietoja veden pintalämpötilasta käytetään mm. Suomen ajankohtaisen vesitilanteen kuvaukseen ja arviointiin sekä vesistö- ja ympäristötutkimukseen. Tiedotusvälineet sekä kansalaiset kuuluvat kesäisin tärkeimpiin tiedon käyttäjäryhmiin. Veden pintalämpötilaa on mitattu eri puolilta Suomea yhteensä noin 80 havaintopaikalla, joista 34 on käytössä edelleen. Pohjois-Suomessa havaintoverkko on harvin. Hydrologiset havaintopaikat, lämpötilaluotaus Aineisto sisältää tiedot Suomen järvillä sijaitsevista havaintopaikoista, joilla tehdään ns. lämpötilaluotauksia eli mitataan järven pystysuuntainen lämpötilajakauma. Mittaus tehdään kolme kertaa kuukaudessa järvisyvänteen kohdalla eri syvyyksissä mittanauhan päähän kiinnitetyllä digitaalimittarilla. Vain heikkojen jäiden aikaan mittaukset jäävät tekemättä. Tietoja veden lämpötilaprofiilista käytetään mm. Suomen ajankohtaisen vesitilanteen kuvaukseen ja arviointiin sekä vesistö- ja ympäristötutkimukseen. Lämpötilaluotauksia on tehty eri puolilla Suomea kahdeksalla suurella järvellä 10 havaintopaikalla. Kaikki havaintopaikat ovat käytössä edelleen. Hydrologiset havaintopaikat, haihdunta-asemat Aineisto sisältää tiedot haihdunnan havaintopaikoista Suomessa. Niillä mitataan Class A –astioilla, jotka ovat pinta-alaltaan 1,1 m2 ja joiden vesisyvyys on noin 20 cm. Haihduntahavainnot ilmaisevat, kuinka paljon Class A -astioiden vedenpinnasta haihtuu vettä. Haihduntaa mitataan kesäkaudella yleensä toukokuun alusta syyskuun loppuun tai lokakuun alkupuolelle. Mittauksia tehdään useimmilla havaintopaikoilla päivittäin ja mittaustulokset ilmoitetaan ympäristöhallinnon hydrologisten havaintojen HYDRO-tietokannassa. Tietokannassa on Class A -haihduntahavaintoja eri puolilta Suomea lähes 50 havaintoasemalta, joista n. 10:llä mittauksia jatketaan edelleen. Eteläisin havaintopaikka on nykyään Jyväskylässä, pohjoisin Utsjoella. Tietoja haihdunnasta käytetään mm. Suomen ajankohtaisen vesitilanteen kuvaukseen ja arviointiin sekä ympäristötutkimukseen. Yksi tärkeimmistä käyttökohteista on vesistöennusteet. Myös esimerkiksi varastoaltaita suunnitellessa haihduntatiedot ovat hyödyllisiä. Aineisto kuuluu SYKEn avoimiin aineistoihin (CC BY 4.0). Aineistosta on tehty INSPIRE-tietotuote. Lisätietoja: http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Kartat_ja_tilastot/Hydrologiset_havainnot http://metatieto.ymparisto.fi:8080/geoportal/catalog/search/resource/details.page?uuid=%7B86FC3188-6796-4C79-AC58-8DBC7B568827%7D

  • Euroopan unionin jäsenmaat raportoivat komissiolle kuuden vuoden välein luontodirektiivin toimeenpanosta. Raportti sisältää arvioinnin kaikkien direktiivin tarkoittamien luontotyyppien ja lajien suojelutasosta. Suojelutason arviointi vuosilta 2001–2006 tehtiin vuonna 2007, vuosilta 2007–2012 vuonna 2013 ja vuosilta 2013-2018 vuonna 2019. Suojelutason kehityksestä voidaan päätellä muun muassa, kuinka tehokkaita toteutetut suojelutoimet ovat olleet. Luontotyypit, luontodirektiivin raportointi 2019 sisältää yhden paikkatietoaineiston: - Luontotyypit esiintymät, luontodirektiivin raportointi 2019 Luontotyypit, luontodirektiivin raportointi 2013 sisältää kaksi paikkatietoaineistoa: - Luontotyypit esiintymät, luontodirektiivin raportointi 2013 - Luontotyypit levinneisyys, luontodirektiivin raportointi 2013 Raportti sisältää kunkin luontotyypin osalta tiedot arviointikriteereistä, joiden perusteella kokonaisarvio suojelun tasosta on laadittu. Arviointikriteerejä ovat levinneisyys, esiintymisalue, rakenne ja toiminta sekä suojelutason odotettavissa oleva kehitys. Vuonna 2013 raportoitiin myös luontotyypin pinta-ala Natura 2000 -alueilla. Vuoden 2019 raportoinnissa ei enää raportoitu luontotyyppien levinneisyyttä. Suojelutason arvioinnissa käytetään neljää luokkaa: - suotuisa; - epäsuotuisa riittämätön; - epäsuotuisa huono; - ei tiedossa Lisäksi on ollut käytössä kehityssuuntaa kuvaava määrite heikkenevä, vakaa, paraneva tai kehitys tuntematon. Tiedot ovat osa EU:n komissiolle toimitettuja raportointiaineistoja. Aineistoissa ovat mukana tiedot lajeista, joiden raporttiin liittyy kartta ja joiden tiedot eivät ole suojattuja. Vuoden 2013 raportoinnin tiedot löytyvät kokonaisuudessaan https://www.eionet.europa.eu/etcs/etc-bd/activities/reporting/article-17/outcomes-2007-2012 Aineisto kuuluu SYKEn avoimiin aineistoihin (CC BY 4.0). V.2019 aineistosta on julkaistu INSPIRE-tietotuote. Käyttötarkoitus: Ympäristöhallinnon tehtävien tueksi ja yleiseen käyttöön. Lisätietoja: http://geoportal.ymparisto.fi/meta/julkinen/dokumentit/Luontojalintudirektiivi_raportointi2019_Ominaisuustiedot.pdf http://geoportal.ymparisto.fi/meta/julkinen/dokumentit/Luontojalintudirektiivi_raportointi2013_Ominaisuustiedot.pdf http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Luontotyypit/Luontodirektiivin_luontotyypit/Luontodirektiivin_luontotyyppiraportit

  • Euroopan unionin jäsenmaat raportoivat komissiolle kuuden vuoden välein luontodirektiivin toimeenpanosta. Raportti sisältää arvioinnin kaikkien direktiivin tarkoittamien luontotyyppien ja lajien suojelutasosta. Suojelutason arviointi vuosilta 2001–2006 tehtiin vuonna 2007, vuosilta 2007–2012 vuonna 2013 ja vuosilta 2013-2018 vuonna 2019. Suojelutason kehityksestä voidaan päätellä muun muassa, kuinka tehokkaita toteutetut suojelutoimet ovat olleet. Lajit, luontodirektiivin raportointi 2019 sisältää yhden paikkatietoaineiston: - Lajit esiintymät, luontodirektiivin raportointi 2019 Lajit, luontodirektiivin raportointi 2013 sisältää kaksi paikkatietoaineistoa: - Lajit esiintymät, luontodirektiivin raportointi 2013 - Lajit levinneisyys, luontodirektiivin raportointi 2013 Raportti sisältää kunkin lajin osalta tiedot arviointikriteereistä, joiden perusteella kokonaisarvio suojelun tasosta on laadittu. Arviointikriteerejä ovat levinneisyys, esiintymisalue, rakenne ja toiminta sekä suojelutason odotettavissa oleva kehitys. Vuoden 2019 raportoinnissa ei enää raportoitu lajien levinneisyyttä. Suojelutason arvioinnissa käytetään neljää luokkaa: - suotuisa; - epäsuotuisa riittämätön; - epäsuotuisa huono; - ei tiedossa. Lisäksi on ollut käytössä kehityssuuntaa kuvaava määrite heikkenevä, vakaa, paraneva tai kehitys tuntematon. Tiedot ovat osa EU:n komissiolle toimitettuja raportointiaineistoja. Aineistoissa ovat mukana tiedot lajeista, joiden raporttiin liittyy kartta ja joiden tiedot eivät ole suojattuja. Vuoden 2013 raportoinnin tiedot löytyvät kokonaisuudessaan https://www.eionet.europa.eu/etcs/etc-bd/activities/reporting/article-17/outcomes-2007-2012 Aineisto kuuluu SYKEn avoimiin aineistoihin (CC BY 4.0). V. 2019 aineistosta on julkaistu INSPIRE-tietotuote. Käyttötarkoitus: Ympäristöhallinnon käyttöön / tehtävien tueksi ja yleiseen käyttöön. Lisätietoja: http://geoportal.ymparisto.fi/meta/julkinen/dokumentit/Luontojalintudirektiivi_raportointi2019_Ominaisuustiedot.pdf http://geoportal.ymparisto.fi/meta/julkinen/dokumentit/Luontojalintudirektiivi_raportointi2013_Ominaisuustiedot.pdf http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Lajit/Luonto_ja_lintudirektiivien_lajit/Luontodirektiivin_lajiraportit

  • Aineisto sisältää koskiensuojelulain (nro 35/87 (1987-01-23)) nojalla suojellut kosket ja joet sekä valuma-alueet, joiden sisällä sijaitsevat vesistöt ja vesistön osat on suojeltu. Suojelluille vesistöille tai vesistön osille ei voida antaa vesilaissa tarkoitettua lupaa voimalaitoksen rakentamiseen. Aineisto sisältää myös kohteet, jotka on suojeltu Ounasjoen ja Kyröjoen suojelemisesta voimalarakentamisella säädetyillä erillislaeilla. Koskiensuojelulailla on kielletty uuden vesivoimalaitoksen rakentaminen 53 vesistöön tai vesistön osaan. Lain mukaan uuden voimalaitoksen rakentamiseen ei saa myöntää vesilaissa tarkoitettua lupaa. Suojellut alueet on rajattu siten, että ne käsittävät yhtenäisiä luonnontaloudellisia kokonaisuuksia. Alueiden valintaperusteina käytettiin vesistöjen virtavesiluonnon luonnontilaisuutta, edustavuutta, uhanalaisuutta ja harvinaisuutta sekä tieteellistä, kalataloudellista, virkistyskäytöllistä ja maisemallista merkitystä. Aineisto kuuluu SYKEn avoimiin aineistoihin (CC BY 4.0). Aineistosta on julkaistu INSPIRE-tietotuote. Käyttötarkoitus: Luonnonsuojelualueiden tiedon hallintaan. Lisätietoja: http://geoportal.ymparisto.fi/meta/julkinen/dokumentit/KoskiensuojeluAlueet.pdf Protected Rapids The dataset includes rapids, rivers and catchment areas including water bodies under protection in accordance to the Act on Protection of Rapids (nro 35/87 (1987-01-23). Environmental permissions for building power plants can't be granted on the protected water bodies. The datasets includes also water bodies that are protected on the bases of separate Acts given for protection of Ounasjoki and Kyröjoki rivers against building power plants.

  • Aineisto sisältää vedenhankintaa varten kartoitetut ja luokitellut pohjavesialueet. Pohjavesialueiden rajauksesta ja luokittelusta sekä pohjavesien suojelusuunnitelmista säädetään vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain (1299/2004) 2 a luvussa. Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain muutos tuli voimaan 1.2.2015. Lain mukaan Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus luokittelee pohjavesialueen vedenhankintakäyttöön soveltuvuuden ja suojelutarpeen perusteella seuraavasti: - 1-luokkaan vedenhankintaa varten tärkeän pohjavesialueen, jonka vettä käytetään tai jota on tarkoitus käyttää yhdyskunnan vedenhankintaan taikka talousvetenä enemmän kuin keskimäärin 10 kuutiometriä vuorokaudessa tai yli viidenkymmenen ihmisen tarpeisiin - 2-luokkaan muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen, joka pohjaveden antoisuuden ja muiden ominaisuuksiensa perusteella soveltuu 1 kohdassa tarkoitettuun käyttöön - Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus luokittelee lisäksi E-luokkaan pohjavesialueen, jonka pohjavedestä pintavesi- tai maaekosysteemi on suoraan riippuvainen Aiempi I, II ja III luokkiin jaottelu (Luokka I: vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue, Luokka II: vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue, Luokka III: muu pohjavesialue) on voimassa toistaiseksi rinnakkain kunnes pohjavesialueille tehtävät tarkistukset valmistuvat. Numeerinen pohjavesialueaineisto sisältää pohjavesialuerajat, varsinaisen muodostumisalueen rajat, osa-aluerajat, luokitukset ja suojelusuunnitelmatiedot. Pohjavesialueet on rajattu pääsääntöisesti 1:20 000 -mittakaavaisille kartoille ja muutettu numeerisiksi niiltä. Osassa Pohjois-Suomea on käytetty myös 1:50 000 mittakaavaisia pohjakarttoja. Pohjavesialueen raja osoittaa sitä aluetta, jolla on vaikutusta akviferin veden laatuun tai muodostumiseen. Pohjavesialueen muodostumisalueen raja osoittaa alueen, jolla maakerrokset ovat hyvin vettä johtavia ja jolla maaperä mahdollistaa veden merkittävän imeytymisen pohjavedeksi. Muodostumisalueeseen kuuluvat lisäksi sellaiset pohjavesialueen osat, jotka lisäävät olennaisesti pohjavesimuodostuman pohjaveden määrää. Muodostumisalue on alue, jonka perusteella lasketaan arvio muodostuvan pohjaveden määrästä eli uusiutuvan pohjaveden määrä. Lisätietoa pohjavesien kartoituksesta ja luokituksesta: http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Vesi/Vesiensuojelu/Pohjaveden_suojelu/Pohjavesialueet Aineisto kuuluu SYKEn avoimiin aineistoihin (CC BY 4.0) lukuunottamatta pistemäisiä pohjavesialueita. Aineistosta on julkaistu INSPIRE-tietotuote. Tietokanta on valmistunut v. 1996, jonka jälkeen siihen on tehty tarkastusten pohjalta päivityksiä. Aineisto sisältää ne tiedot, jotka on saatu ELY-keskuksilta 31.3.2020 mennessä. Käyttötarkoitus: Pohjavesialueiden kartoituksen ja luokituksen lähtökohta on ollut vedenhankinnassa ja sen turvaamisessa. Tietoja voi hyödyntää myös maankäytön suunnittelussa sekä pohjaveden suojelutehtävissä. Lisäksi aineistoa voidaan hyödyntää EU:n vesipuitedirektiiviin liittyvissä tehtävissä. Lisätietoja: http://geoportal.ymparisto.fi/meta/julkinen/dokumentit/Pohjavesialueet.pdf http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Vesi_ja_meri/Vesien_ja_merensuojelu/Pohjaveden_suojelu/Pohjavesialueet/Pohjavesialueet(26765) Groundwater bodies The dataset includes those groundwater bodies, that are investigated and classified for the water supply purposes. The information can also be used to support land use planning and groundwater protection. The main aquifers were mapped and classified in the 1990’s into so called groundwater areas according to the needs of water supply management and protection requirements. The legislation on protecting groundwater was updated in February 2015 and groundwater dependant ecosystems (both terrestrial and surface water) were acknowledged. The digitized spatial dataset includes boundaries of groundwater areas, groundwater recharge areas and sub-areas as well as classifications and information about possible protection plans. As a rule, the groundwater areas are first outlined from the base maps in scale 1:20 000 and then digitized. For some parts of the northern Finland digitizing is done from the base maps in scale 1:50 000. The groundwater area's boundary determines the area which has an impact on the groundwater quality or production. The boundary of a groundwater recharge area determines the area having a good infiltration level with soil that has permeability similar to fine sand. The dataset includes also information on rock and moraine formations having a significant impact on the groundwater formation on the groundwater recharge areas. Estimates on the water yield of the aquifer are made based on the size of the groundwater recharge area. The area residing between the groundwater recharge area boundary and the groundwater area boundary is often called a groundwater area margin.