Aineisto sisältää Ilmatieteen laitoksen kolmelta mastomittauspaikalta mitattuja lämpötilan, suhteellisen kosteuden ja tuulen havaintotietoja. Näitä havaintosuureita on eri korkeustasoilta, mastopaikasta riippuen 2 metristä aina 327 metrin korkeuteen.

Ilmatieteen laitoksen URCLIM-hankkeessa mallinnettiin rakentamisen vaikutuksia kaupunki-ilmastoon nykyoloissa ja lähitulevaisuudessa. Tuloksissa terminen mukavuus, kesäkauden lämpötila ja talvikeli nykyilmastossa (1980-2009) sekä tulevaisuuden ilmastoissa 2020-2049 ja 2040-2069 käyttäen tyypillisiä oloja kuvaavia ns. testivuosien (TRY) ilmastoaineistoja (Jylhä et al., 2011). Tulokset on mallinnettu tulevaisuuden ilmaston 2020-2049 osalta käyttäen sekä URCLIM-projektissa esiteltyä "suburban densification 1" -kaupungin kasvukehitystä (maltillinen kaupunkikehitys) että "suburban densification 2" -kaupungin kasvukehitystä (nopea kaupunkikehitys). Vuosien 2040-2069 ilmaston osalta on mallinnuksessa käytetty vain "suburban densification 2" -kaupungin kasvukehitystä (nopea kaupunkikehitys). Mallissa on käytetty RCP8.5 -skenaariota (merkittävä kasvu kasvihuonekaasupäästöissä globaalisti). Aineistoa ei päivitetä. Vuorokauden keskilämpötila kesä-elokuussa: - Mallilla laskettu lämpötila kahden metrin korkeudella Terminen mukavuus: - Koettu terminen mukavuus (kohtalainen tai ankara kuumarasitus) tunteina - Laskettu SURFEX-mallilla käyttäen termistä mukavuusindeksiä, UTCI - UTCI = Universal Thermal Climate Index - UTCI kuvaa ihmisen kokemaa termistä mukavuutta ja sen laskemisessa käytetään lämpötilan lisäksi ilmankosteutta, tuulen nopeutta ja auringonsäteilyä - UTCI perustuu mutkikkaaseen ihmisen lämpötasapainomalliin ja sen laskemista varten tarvitaan oma mallinsa - Näissä laskuissa on käytetty yksinkertaistettua UTCI-mallia Keli: - RoadSurf-mallin ennuste testivuoden (nykyilmasto, 2020-2049 ja 2040-2059) vaikeiden talvikelien lukumäärästä tunteina Lisätietoja: - URCLIM-projekti: http://urclim.prod.lamp.cnrs.fr/ - Ilmasto eri jaksoina: Jylhä, K., Kalamees, T., Tietäväinen, H., Ruosteenoja, K., Jokisalo, J., Hyvönen, R., Ilomets, S., Saku, S., Hutila, A., 2011. Rakennusten energialaskennan testivuosi TRY2012 ja arviot ilmastonmuutoksen vaikutuksista (test reference year 2012 for building energy demand and impacts of climate change). Finnish Meteorological Institute, Reports 6. Mikäli käyttäjä suunnittelee tietojen käyttöä ammattimaista tai virallista kaupunkisuunnittelutehtävää varten, suosittelemme perehtymistä meta- ja taustatietoihin. Tarvittaessa käyttäjä voi ottaa yhteyttä Ilmatieteen laitoksen asiantuntijaan (carl.fortelius(at)fmi.fi).

Aineistossa on koulujen, yliopistojen yms. oppilaitosten oppilasmäärien, työpaikkojen henkilötyövuosien sekä YKR:n työmatka-aineiston perusteella selvitetty, missä ihmisiä on päiväaikaan. Aineiston on Decumanus-hankkeessa tuottanut itävaltalainen GeoVille.

Aineisto sisältää Ilmatieteen laitoksen lämpötilan ja sademäärän 30-vuotiskeskiarvot kalenterikuukausittain

Savilahden alueen auringon säteilyenergia (kWh/v/m2) rakennuksittain. Mallinnuksen lähtötietona käytettiin Maanmittauslaitoksen laserkeilausaineistosta luotua maastomallia Kuopion Savilahden alueelta vuodelta 2011. Analyysin menetelmä perustui pinnanmuotojen ja suuntien, paikallisten aurinkosäteilyolosuhteiden ja varjostavien elementtien mallintamiseen ja niiden perusteella laskettuun kattopintojen sekä maaston aurinkosäteilyn vastaanoton laskemiseen. Analyysi huomioi diffuusin, suoran ja siroavan säteilyn, ilmankosteuden, pilvisyyden sekä kaikkien olemassa olevien kattopintojen kaltevuudet, muodot ja suuntaukset. Mallinnus huomioi lisäksi kaikki vuonna 2011 olemassa olleiden rakenteiden ja kasvillisuuden aiheuttamat varjostukset. Analyysin lopputuloksena syntyi georeferoitu TIFF-muotoinen karttamateriaali kattopinta-aloista. Rakennusten osalta analyysi kattoi kaikki alueen olemassa olevat rakennukset, jotka olivat keilaushetkellä vuonna 2009 rakennettuna. Esimerkiksi suuri osa Viestikadun ja osa Kuopion yliopistollisen sairaalan rakennuksista ei ollut vielä rakennettuna keilaushetkellä, joten ne eivät näy tämän työn lopputuloksena syntyneessä karttamateriaalissa. Parhaiten aurinkopaneelien ja –keräimien sijoittamiseen soveltuvat sellaiset katot, joissa yhteistä pinta-alaa on vähintään 5-10 m2 ja säteilyä yli 800 kWh/m2/v. Aurinkoenergiapotentiaalikartta tehtiin osana Savilahden vähähiilinen energiamalli – SaVE –hanketta. Pöyry Finland Oy:n laatima selvitys Savilahden alueen aurinkoenergiapotentiaalista on kokonaisuudessaan luettavissa osoitteessa www.savilahti.com/save-hanke.

Aineistossa on pääkaupunkiseudun nykyiset rakennetut, spontaanisti syntyneet ja potentiaaliset viherkatot. Aineisto on tuotettu niin, että ensin on tunnistettu ne rakennukset, joissa tasaista (alle 12 astetta) kattoa on yli 10 %, jos katon pinta-ala on alle 100 m2, tai 5 % jos katon ala on yli 100 m2. Seuraavaksi on vuoden 2013 seudullisen vääräväriortokuvan perusteella tunnistettu ne tasaiset katot, joilla kasvillisuutta on yli 10 % sopivasta alasta. Viherkattojen tunnistusmenetelmä on tarkoituksella säädetty hieman yliherkäksi, jotta viherkattoja ei vahingossa jää huomaamatta. Tämän jälkeen viherkatoiksi automaattisesti tunnistetut katot on käyty läpi visuaalisesti ja tarvittaessa siirretty joko spontaanien tai potentiaalisten viherkattojen luokkaan. Potentiaalisia viherkattoja ovat sellaiset katot, joilla tasaista pinta-alaa on riittävästi, mutta jolla ei ole havaittu kasvillisuutta. Potentiaalisilla viherkatoilla on ominaisuustietona VAIKUTUS, joka kertoo, kuinka paljon vettä läpäisemätöntä pinta-alaa on ko. rakennuksen ympärillä 100 m säteellä. Luvun vaihteliväli on 0 (ympäristö vettä läpäisevää)...1 (ympäristö täysin vettä läpäisemätöntä). Aineiston on Decumanus-hankkeessa tuottanut Saksan avaruustekniikan tutkimuskeskus DLR. Seutuatlas-karttapalvelussa on esillä omana karttatasonaan tieto siitä, millä rakennuksilla on tarpeeksi tasainen katto, jotta niille olisi muodon puolesta mahdollista asentaa viherkatto. Kunkin rakennuksen tiedoissa tämä on esitetty sarakkeessa "Soveltuvuus viherkatoille", 1= kyllä ja 0=ei.

Aineisto sisältää Keski-Uudenmaan ympäristökeskuksen sopijakuntien alueella (Järvenpää, Kerava, Mäntsälä, Nurmijärvi ja Tuusula) sijaitsevat ilmanlaadun mittauspisteet. Aineisto on tuotettu mittaamalla pisteiden koordinaatit maastossa. Aineistoa päivitetään tarvittaessa.

Säähavaintojen ilmastolliset vertailuarvot 30-vuotisjaksoilla 1971-2000, 1981-2010 ja 1991 - 2020 sisältää tilastotietoja Ilmatieteen laitoksen säähavaintoasemien ilmanpaineesta, ilman lämpötilasta, suhteellisesta kosteudesta, sademäärästä, lumensyvyydestä, tuulesta, auringonpaisteesta ja kokonaissäteilystä kyseisinä jaksoina.

Yksittäisten puunrunkojen tunnistamista varten on ensin tuotettu lavtuspeittoaineisto. Se saatiin vuoden 2013 seudullisesta väärävärikuvasta luodun NDVI-rasterin ja rakennuspolygonien avulla. NDVI-rasterista valittiin yli 2-metriset kasvillisuutta sisältävät kohteet, jotka eivät ole rakennuksia. Analyysin pohjana olevassa laserkeilausaineistossa on Helsingin koillisosissa kohinaa, jolle ei ollut tehtävissä mitään ja joka aiheuttaa sen, että latvuspeittävyys kohinan alueella jää hieman todellista alhaisemmiksi. Runkojen sijainnit selvitettiin latvuspeiton avulla etsimällä latvuksen korkein kohta käyttäen latvukselle oletuksena 3,5 m halkaisijaa. Aineiston on Decumanus-hankkeessa tuottanut Saksan avaruustekniikan tutkimuskeskus DLR. Aineisto on saatavilla HSY:n karttapalvelusta osoitteessa https://kartta.hsy.fi

Pääkaupunkiseudun auringon säteilyenergia, aurinkopaneeleille sopivat sijainnit ja sähköntuottopotentiaali (MWh/vuosi) rakennuksittain. Aineisto koostuu kolmesta tasosta: 1) auringon säteilyenergia katoille, kWh/m2/vuosi (tiff), 2) aurinkopaneeleille sopiva ala katolla (shp) ja 3) pinta-ala (m2) sekä aurinkosähkön tuottopotentiaali (MWh/v) rakennuksittain (shp). Auringon säteilyenergia katoille on mallinnettu käyttäen kaupunkien pistepilviaineistoja, jotka ovat Espoon osalta peräisin vuodelta 2013, Vantaan osalta vuodelta 2012 ja Helsingin osalta vuosilta 2008-2013. Mallinnuksessa on otettu huomioon suora ja pilvistä heijastunut säteily, katon muoto ja suunta, varjostukset rakennuksista ja puista sekä auringon asema eri vuorokauden- ja vuodenaikoina. Aurinkopaneeleille soveltuva ala on määritetty valitsemalla ne katon osat, joille tulee säteilyä yli 847 kWh/m2/vuosi, yhtenäistä pinta-alaa on vähintään 5 m2 ja etäisys katon reunasta on yli 0,5 metriä. Sähkön vuosituoton potentiaalia laskettaessa on oletettu aurinkopaneelien hyötysuhteeksi 15 % ja niiden olevan asennettu katon suuntaisesti myös tasakatoilla. Rakennuksen aurinkopaneeleille soveltuva maksimipinta-ala on neliömetreinä kentässä p_ala_m2 ja sähkön vuosituotto (MWh/v) kentässä sahk_mwh_v. Seutuatlas-karttapalvelussa voit valita tason "Aurinkopaneeleille sopivat sijainnit"; joka näyttää, mihin osaan kattoa tulee vuositasolla riittävästi auringon säteilyä. Aurinkosähköpotentiaali kilowattitunteina vuodessa sekä aurinkopaneeleille sopiva ala neliömetreinä löytyvät kunkin rakennuksen tiedoista. Aineisto on valmistunut Decumanus-hankkeessa ja sen on tuottanut hankkeessa mukana ollut belgialainen paikkatietopalveluihin erikoistunut yritys Eurosense. Aineistoa ei päivitetä.