Aineisto sisältää Liikenneviraston tiesääjärjestelmän tuottamia tietoja tiestöllä vallitsevasta kelistä ja säästä. Teiden varsilla on lähes 500 keliä ja säätä havainnoivaa tiesääasemaa. Eniten asemia on rannikkoseudulla ja eteläisessä Suomessa. Tiesääasemilta saadaan tietoja 10-15 min välein erilaisilta tienpinta-antureilta tien pinnan oloista sekä meteorologisilta antureilta vallitsevasta säästä. Tiesääasemien sijainnista johtuen sääanturitietojen luotettavuus ja tiedon vertailtavuus asemien kesken on heikompi kuin Ilmatieteen laitoksen säähavaintoasemien tiedoilla, jotka on sijoitettu meteorologisesti edustavimpiin paikkoihin. Tiesääasemilla pääpaino on kelin mittaus ja asemat on siksi sijoitettu eri metodein kuin säähavaintoasemat.

Aineisto sisältää Ilmatieteen laitoksen säätutkilla mitattuja havaintoja. Kaikki säätutkat sisältävänä yhdistelmäkuvana on saatavilla seuraavat suureet: tutkaheijastavuustekijä, sateen intensiteetti sekä yhden tunnin ja vuorokauden sadekertymät. Yksittäisten säätutkien kuvina on saatavilla tutkaheijastavuustekijä, sateen intensiteetti ja tuulen säteisnopeus.

Aineisto sisältää Ilmatieteen laitoksen ylläpitämät reaaliaikaiset asemakohtaiset ilmanlaatuhavainnot. Ilmansaasteiden pitoisuuksia mitataan jatkuvatoimisilla automaattisilla mittalaitteilla. Aineisto koostuu tuntikeskiarvoista, jotka päivittyvät kerran tunnissa. Aineistossa on kaikkiaan viisi saasteyhdistettä (SO2, NO2,O3, PM10, PM2.5), mutta mitattava yhdistevalikoima vaihtelee mittausasemittain.

Aineisto sisältää Ilmatieteen laitoksen säähavaintoasemien laskennallisia ja mitattuja vuorokausiarvoja vuodesta 1844 alkaen. Laskennallisia arvoja ovat ilman lämpötilan vuorokausikeskiarvo ja sateen vuorokausikertymä. Mitattuja arvoja ovat ilman minimi- ja maksimilämpötila, maanpinnan minimilämpötila ja lumensyvyys. Ilman lämpötilan ääriarvot mitataan 06 ja 18 UTC ja maanpinnan minimilämpötila 06 UTC. Nämä kuvaavat ääriarvoja edellisen 12 tunnin (klo 18-06 ja 06-18 UTC) jakson ajalta.

Aineisto sisältää Ilmatieteen laitoksen kolmelta mastomittauspaikata mitattuja lämpötilan, suhteellisen kosteuden ja tuulen havaintotietoja. Näitä havaintosuureita on eri korkeustasoilta, mastopaikasta riippuen 2 metristä aina 327 metrin korkeuteen.

Meriveden korkeus teoreettisen keskiveden suhteen ja N2000-korkeusjärjestelmässä Suomen rannikon 14 mittausasemalta eli mareografilta. Vuodesta 1971 lähtien tunnin välein ja 2017 jälkeen myös minuutin välein.

Aineisto sisältää Ilmatieteen laitoksen tuottaman tuoreimman HARMONIE-AROME säämallilla tuotetun sääennustedatan painepinnoille. Aineisto kattaa vakiopainepinnoilla (1000, 925, 850, 700, 500, 300 hPa tasot) olevia ilmakehäsuureita mm. lämpötila, suhteellinen kosteus, tuulen suunta/nopeus/vaakakomponentit ja geopotentiaalikorkeus. HARMONIE-AROME säämallia ajetaan neljä kertaa vuorokaudessa (00, 06, 12 ja 18 UTC), joissa jokaisessa ennustepituus on 66 tuntia. HARMONIE-AROME on ns. rajoitetun alueen malli, jonka laskenta-alue kattaa Skandinavian alueen, Norjan meren ja Baltian alueen. Mallissa käytetty vaakasuuntainen hilaväli on 2.5 km. Mallin laskennassa käyttämä koordinaatisto on Lambertin projektiossa.

Poijuhavaintoja Suomea ympäröiviltä merialueilta: pintalämpötila sekä aaltopoijuilta myös aaltohavainnot (merkitsevä aallonkorkeus, huipun periodi ja sitä vastaavat tulosuunta sekä suunnan hajonta)

Aineisto sisältää ulkoilman radioaktiivisten aineiden mitatut pitoisuudet Suomen valvonta-asemilla kerätyistä näytteistä. Oletuksena kaikki Suomen valvonta-asemat on valittu ja mittaustuloksia etsitään 720 tunnin ajalta kyselyhetkestä taaksepäin.

FMI-ENFUSER (The Finnish Meteorological Institute's ENvironmental information FUsion SERvice) tuottaa ilmanlaatutietoa kaupunkialueille suurella erotuskyvyllä. Malli perustuu hetkellisten päästöjen leviämismallinnukseen (Gaussian puff) ja hyödyntää historiallista ilmanlaadun mittaustietoa sekä uusimpia saatavilla olevia ilmanlaatuhavaintoja mallinnusalueelta. Epäpuhtauksien taustapitoisuudet sekä kaukokulkeumat saadaan alueellisen mittakaavan mallista (FMI-SILAM). Meteorologiset tiedot leviämismallille saadaan säänennustusmalleista kuten HIRLAM, ECMWF tai GFS mallinnusalueesta riippuen.