Ilmatieteen laitoksen talvikautena tuottama kahden vuorokauden ennuste merijäiden liikkeistä. Painopisteet liikenopeuksissa, jään valliintumisessa, railojen avautumisessa ja puristustilanteissa. Merijääennuste perustuu yleensä päivittäin julkaistavaan jääkarttaan ja Ilmatieteen laitoksen tuuli- ja lämpötilaennusteeseen.

Meriveden korkeus teoreettisen keskiveden suhteen ja N2000-korkeusjärjestelmässä Suomen rannikon 14 mittausasemalta eli mareografilta. Vuodesta 1971 lähtien tunnin välein ja 2017 jälkeen myös minuutin välein.

Aineisto sisältää Ilmatieteen laitoksen kolmelta mastomittauspaikata mitattuja lämpötilan, suhteellisen kosteuden ja tuulen havaintotietoja. Näitä havaintosuureita on eri korkeustasoilta, mastopaikasta riippuen 2 metristä aina 327 metrin korkeuteen.

Aineisto sisältää Ilmatieteen laitoksen säätutkilla mitattuja havaintoja. Kaikki säätutkat sisältävänä yhdistelmäkuvana on saatavilla seuraavat suureet: tutkaheijastavuustekijä, sateen intensiteetti sekä yhden tunnin ja vuorokauden sadekertymät. Yksittäisten säätutkien kuvina on saatavilla tutkaheijastavuustekijä, sateen intensiteetti ja tuulen säteisnopeus.

SILAM (System for Integrated modeLling of Atmospheric coMposition) on leviämismalli, joka on kehitetty ilmakehän koostumuksen ja ilmanlaadun arvioimiseksi sekä hätätilannepäätöksien tueksi. Aineisto sisältää ilmanlaatuennusteen keskeisimmille ympäristön haitallisille aineille: CO, NO, NO2, O3, SO2, PM10 ja PM2.5. Ennustemalllin data kattaa Euroopan alueen. Uusi ennusteajo tulee saataville kerran vuorokaudessa.

Aineisto sisältää Ilmatieteen laitoksen havaintoasemilla mitatut auringon lyhyt- ja pitkäaaltoisen säteilyn havaintoarvot minuutin välein. Lyhytaaltoisia säteilysuureita ovat kokonaissäteily, suora säteily, heijastunut säteily, hajasäteily ja säteilytase. Pitkäaaltoisia säteilysuureita ovat ulossäteily ja vastasäteily. Lisäksi aineisto sisältää auringonpaisteen kestoajan ja ultraviolettisäteilyn (UVB) havaintoarvot.

Merialueilla tehdään CTD-luotauksia eli mitataan lämpötila- ja suolaisuusprofiili enintään 3 kertaa kuussa vakiomittauspisteissä. Mitattuihin tai laskennallisiin parametreihin kuuluvat lisäksi veden sähkönjohtokyky, tiheys ja äänennopeus.

Ilmatieteen laitoksen salamanpaikannin havaitsee ja paikantaa salamoita koko Suomessa. Havainnot sisältävät maasalamat osaiskuineen sekä osan pilvisalamoista. Pilvisalamoiden havaintotehokkuus on kuitenkin oleellisesti heikompi kuin maasalamoiden. Keskeisimmät paikantimen ilmoittamat parametrit ovat aika- ja paikkatieto. Järjestelmä ilmoittaa lisäksi mm. huippuvirta- sekä paikannusepätarkkuusarvion. Maasalamoiden osalta paikannustarkkuus (maakontaktipiste) on tyypillisesti alle 1 km, mutta paikannustarkkuus vaihtelee paikannuksesta toiseen. Kokonaisuudessaan datassa esiintyy koko sallittu jatkumo aina maksimiarvoon 25 km asti. Pilvisalamoiden osalta virhearviot ovat tyypillisesti suurempia, mutta toisaalta niiden sijaintia ei muutenkaan voi täsmällisesti määritellä yhdellä ainoalla pisteellä (ei ole maakontaktia).

Aineisto sisältää reaaliaikaiset asemakohtaiset ilmanlaatuhavainnot Suomen kaupungeista ja teollisuusalueilta. Ilmansaasteiden pitoisuuksia mitataan automaattisilla, jatkuvatoimisilla mittalaitteilla ja aineisto koostuu tuntikeskiarvoista, jotka päivittyvät kerran tunnissa. Aineistossa on kaikkiaan seitsemän saasteyhdistettä (SO2, NO2,O3, TRS, CO, PM10, PM2.5), mutta mitattava yhdistevalikoima vaihtelee mittausasemittain. Kuntien ja teollisuuden ilmanlaadun mittaustoiminnan laajuus määräytyy Ilmanlaatuasetuksen sekä ympäristölupalainsäädännön perusteella. Ilmatieteen laitos kerää tiedot Ilmanlaatuportaaliin (ilmanlaatu.fi) ja jakaa ne sieltä edelleen avoimeen dataan.

Aineisto sisältää Liikenneviraston tiesääjärjestelmän tuottamia tietoja tiestöllä vallitsevasta kelistä ja säästä. Teiden varsilla on lähes 500 keliä ja säätä havainnoivaa tiesääasemaa. Eniten asemia on rannikkoseudulla ja eteläisessä Suomessa. Tiesääasemilta saadaan tietoja 10-15 min välein erilaisilta tienpinta-antureilta tien pinnan oloista sekä meteorologisilta antureilta vallitsevasta säästä. Tiesääasemien sijainnista johtuen sääanturitietojen luotettavuus ja tiedon vertailtavuus asemien kesken on heikompi kuin Ilmatieteen laitoksen säähavaintoasemien tiedoilla, jotka on sijoitettu meteorologisesti edustavimpiin paikkoihin. Tiesääasemilla pääpaino on kelin mittaus ja asemat on siksi sijoitettu eri metodein kuin säähavaintoasemat.