Aineisto sisältää Ilmatieteen laitoksen tuottaman tuoreimman HARMONIE-AROME säämallilla tuotetun sääennustedatan painepinnoille. Aineisto kattaa vakiopainepinnoilla (1000, 925, 850, 700, 500, 300 hPa tasot) olevia ilmakehäsuureita mm. lämpötila, suhteellinen kosteus, tuulen suunta/nopeus/vaakakomponentit ja geopotentiaalikorkeus. HARMONIE-AROME säämallia ajetaan neljä kertaa vuorokaudessa (00, 06, 12 ja 18 UTC), joissa jokaisessa ennustepituus on 66 tuntia. HARMONIE-AROME on ns. rajoitetun alueen malli, jonka laskenta-alue kattaa Skandinavian alueen, Norjan meren ja Baltian alueen. Mallissa käytetty vaakasuuntainen hilaväli on 2.5 km. Mallin laskennassa käyttämä koordinaatisto on Lambertin projektiossa.

Aineisto sisältää Liikenneviraston tiesääjärjestelmän tuottamia tietoja tiestöllä vallitsevasta kelistä ja säästä. Teiden varsilla on lähes 500 keliä ja säätä havainnoivaa tiesääasemaa. Eniten asemia on rannikkoseudulla ja eteläisessä Suomessa. Tiesääasemilta saadaan tietoja 10-15 min välein erilaisilta tienpinta-antureilta tien pinnan oloista sekä meteorologisilta antureilta vallitsevasta säästä. Tiesääasemien sijainnista johtuen sääanturitietojen luotettavuus ja tiedon vertailtavuus asemien kesken on heikompi kuin Ilmatieteen laitoksen säähavaintoasemien tiedoilla, jotka on sijoitettu meteorologisesti edustavimpiin paikkoihin. Tiesääasemilla pääpaino on kelin mittaus ja asemat on siksi sijoitettu eri metodein kuin säähavaintoasemat.

Meriveden korkeus teoreettisen keskiveden suhteen ja N2000-korkeusjärjestelmässä Suomen rannikon 14 mittausasemalta eli mareografilta. Vuodesta 1971 lähtien tunnin välein ja 2017 jälkeen myös minuutin välein.

Aineisto sisältää Ilmatieteen laitoksen ylläpitämät reaaliaikaiset asemakohtaiset ilmanlaatuhavainnot. Ilmansaasteiden pitoisuuksia mitataan jatkuvatoimisilla automaattisilla mittalaitteilla. Aineisto koostuu tuntikeskiarvoista, jotka päivittyvät kerran tunnissa. Aineistossa on kaikkiaan viisi saasteyhdistettä (SO2, NO2,O3, PM10, PM2.5), mutta mitattava yhdistevalikoima vaihtelee mittausasemittain.

Aineisto sisältää Ilmatieteen laitoksen pintasäähavaintoasemien laskennalliset ilman lämpötilan kuukausikeskiarvot ja kuukauden sadekertymät vuodesta 1844 alkaen. Tilastolliset arvot laskettu säähavaintoasemilla tehdyistä mittauksia. Ilman lämpötilan kuukausiarvo on keskiarvo kyseisen kalenterikuukauden jokaisesta vuorokausikeskiarvosta. Sademäärän kuukausiarvo on kyseisen kalenterikuukauden vuorokausikertymien summa.

Säähavaintojen ilmastolliset vertailuarvot 30-vuotisjaksoilla 1971-2000, 1981-2010 ja 1991 - 2020 sisältää tilastotietoja Ilmatieteen laitoksen säähavaintoasemien ilmanpaineesta, ilman lämpötilasta, suhteellisesta kosteudesta, sademäärästä, lumensyvyydestä, tuulesta, auringonpaisteesta ja kokonaissäteilystä kyseisinä jaksoina.

Aineisto sisältää Ilmatieteen laitoksen säätutkilla mitattuja havaintoja. Kaikki säätutkat sisältävänä yhdistelmäkuvana on saatavilla seuraavat suureet: tutkaheijastavuustekijä, sateen intensiteetti sekä yhden tunnin ja vuorokauden sadekertymät. Yksittäisten säätutkien kuvina on saatavilla tutkaheijastavuustekijä, sateen intensiteetti ja tuulen säteisnopeus.

Aineisto sisältää Ilmatieteen laitoksen lämpötilan ja sademäärän 30-vuotiskeskiarvot kalenterikuukausittain

Ilmatieteen laitoksen salamanpaikannin havaitsee ja paikantaa salamoita koko Suomessa. Havainnot sisältävät maasalamat osaiskuineen sekä osan pilvisalamoista. Pilvisalamoiden havaintotehokkuus on kuitenkin oleellisesti heikompi kuin maasalamoiden. Keskeisimmät paikantimen ilmoittamat parametrit ovat aika- ja paikkatieto. Järjestelmä ilmoittaa lisäksi mm. huippuvirta- sekä paikannusepätarkkuusarvion. Maasalamoiden osalta paikannustarkkuus (maakontaktipiste) on tyypillisesti alle 1 km, mutta paikannustarkkuus vaihtelee paikannuksesta toiseen. Kokonaisuudessaan datassa esiintyy koko sallittu jatkumo aina maksimiarvoon 25 km asti. Pilvisalamoiden osalta virhearviot ovat tyypillisesti suurempia, mutta toisaalta niiden sijaintia ei muutenkaan voi täsmällisesti määritellä yhdellä ainoalla pisteellä (ei ole maakontaktia).

Merialueilla tehdään CTD-luotauksia eli mitataan lämpötila- ja suolaisuusprofiili enintään 3 kertaa kuussa vakiomittauspisteissä. Mitattuihin tai laskennallisiin parametreihin kuuluvat lisäksi veden sähkönjohtokyky, tiheys ja äänennopeus.