1:100 000 -mittakaavainen kallioperäkartta-aineisto soveltuu ohjaamaan mineraalisten raaka-ainevarojen kartoitusta, kiviaineshuoltoa, tieteellistä ja soveltavaa tutkimusta, maankäytön suunnittelua ja ympäristöhallinnon kallioperään liittyviä suojeluohjelmia. Kartta-aineiston käyttömittakaava on 1:100 000.

The 1:100 000 scale bedrock mapping data area suitable for guiding the mapping of mineral raw materials, for maintaining rock aggregate resources, for scientific and applied research, for landuse planning and for environmental management of bedrock conservation programmes. The scale of use of the map data is 1:100 000.

Kallioperähavaintopisteiden paikantamisessa on käytetty uusimpia saatavilla olleita Maanmittauslaitoksen 1:100 000 -mittakaavaisia Taloudellisia karttoja, 1:20 000 -mittakaavaisia perus- tai topografikarttoja sekä mustavalko- tai vääräväri-ilmakuvia sekä ilmakuvakarttoja. Vuodesta 1998 lähtien havaintopisteet on paikannettu myös GPS -laitteen avulla, ja laitteen käyttö vakiintui vuonna 2000. Kallioperähavainnot on kirjattu havaintopäiväkirjoihin tai havaintolomakkeisiin ja tallennettu Geologian tutkimuskeskuksen tietokantoihin. Kivilajiyksiköiden rajaamiseen on käytetty kallioperähavaintojen ja tektonisten mittausten lisäksi myös GTK:n geofysikaalisia korkealentokarttoja sekä kulloinkin saatavilla ollutta prosessoitua matalalentoaineistoa.

More recent maps available from the National Land Survey of Finland (NLS), such as 1:100 000 scale economic maps, 1:20 000 scale base or topographic maps as well as black and white or false colour aerial photographs and aerial photography maps, have been used to locate and position bedrock observation points. Since 1998, observation points have also been positioned using GPS equipment; a practice which became standard in 2000. Bedrock observations were recorded in observation diaries or on observation forms and entered in the databases of the Geological Survey of Finland (GTK). The high-altitude aerogeophysical maps of the GTK as well as processed low-altitude data that were available at the time were used in the delineation of rock units.

Kallioperähavaintopisteiden paikantamisessa on käytetty uusimpia saatavilla olleita Maanmittauslaitoksen 1:100 000 -mittakaavaisia Taloudellisia karttoja, 1:20 000 -mittakaavaisia perus- tai topografikarttoja sekä mustavalko- tai vääräväri-ilmakuvia sekä ilmakuvakarttoja. Vuodesta 1998 lähtien havaintopisteet on paikannettu myös GPS -laitteen avulla, ja laitteen käyttö vakiintui vuonna 2000. Kallioperähavainnot on kirjattu havaintopäiväkirjoihin tai havaintolomakkeisiin ja tallennettu Geologian tutkimuskeskuksen tietokantoihin.

Kivilajiyksiköiden rajaamiseen on käytetty kallioperähavaintojen ja tektonisten mittausten lisäksi myös GTK:n geofysikaalisia korkealentokarttoja sekä kulloinkin saatavilla ollutta prosessoitua matalalentoaineistoa.

Kivilajitulkinnan apuna maastossa on käytetty 1960-luvulta lähtien suskeptiivisuusmittaria, jolla mitattiin kalliopaljastumien tai kivilajinäytteiden magneettisia ominaisuuksia. Suskeptiivisuusarvot kirjattiin havaintolomakkeelle, josta ne myöhemmin on viety Geologian tutkimuskeskuksen kallioperähavaintotietokantaan. Magnetometrillä on paikallistettu magneettisten kivilajien rajoja 1970-luvulta alkaen.

Vuodesta 1998 alkaen havaintopisteitä paikannettiin GPS-laitteella, jonka paikannustarkkuus oli >10 metriä ja vuodesta 2000 lähtien <10 metriä. Havainnot tallennettiin Geologian tutkimuskeskuksen kallioperähavainto- ja kairatietokantoihin. 1980-luvulta alkaen aineisto on digitoitu FIN-GIS-ohjelmistolla ja vuodesta 1997 alkaen ArcView-ohjelmalla.

In the field, bedrock observations were recorded in an observation diary and located and positioned using the 1:100 000 Economic Map of Finland, 1:20 000 base or topographic maps, aerial photographs at different scales or 1:20 000 air photo maps.

Beginning in 1998, observation points were also positioned using a GPS device with an accuracy of >10 m (<10 m from 2000). The observations were entered in the bedrock observation and drill core databases of the Geological Survey of Finland (GTK). Besides high-altitude aerogeophysical maps, available low-altitude aerogeophysical data were used to delineate rock units, the latter giving a higher accuracy in interpretation.

From 1998, observation points were located using a GPS device with a position accuracy of >10 m (<10 m from 2000). The observations were entered in the bedrock observation and drill core databases of the Geological Survey of Finland (GTK). From the beginning of the 1980s, the data has been digitised using FINGIS software and from 1997 using the ArcView program.

Kallioperähavaintopisteiden paikantamisessa on käytetty uusimpia saatavilla olleita Maanmittauslaitoksen 1:100 000 -mittakaavaisia Taloudellisia karttoja, 1:20 000 -mittakaavaisia perus- tai topografikarttoja sekä mustavalko- tai vääräväri-ilmakuvia sekä ilmakuvakarttoja. Vuodesta 1998 lähtien havaintopisteet on paikannettu myös GPS -laitteen avulla, ja laitteen käyttö vakiintui vuonna 2000. Kallioperähavainnot on kirjattu havaintopäiväkirjoihin tai havaintolomakkeisiin ja tallennettu Geologian tutkimuskeskuksen tietokantoihin.

Kivilajiyksiköiden rajaamiseen on käytetty kallioperähavaintojen ja tektonisten mittausten lisäksi myös GTK:n geofysikaalisia korkealentokarttoja sekä kulloinkin saatavilla ollutta prosessoitua matalalentoaineistoa.

More recent maps available from the National Land Survey of Finland (NLS), such as 1:100 000 scale economic maps, 1:20 000 scale base or topographic maps as well as black and white or false colour aerial photographs and aerial photography maps, have been used to locate and position bedrock observation points. Since 1998, observation points have also been positioned using GPS equipment; a practice which became standard in 2000. Bedrock observations were recorded in observation diaries or on observation forms and entered in the databases of the Geological Survey of Finland (GTK). The high-altitude aerogeophysical maps of the GTK as well as processed low-altitude data that were available at the time were used in the delineation of rock units.