81ea4cc2-69d8-4a71-b7a6-1cdbf013edeb Aineisto Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus / Finnish Museum of Natural History helpdesk@laji.fi 2023-08-28T12:10:30 EPSG:3067 EPSG:4326 Suomen 3. Lintuatlas 2011-04-13 1000304 FI Lintuatlasten tavoitteena on selvittää Suomen pesimälintulajien nykyiset levinneisyydet sekä tutkia lajien levinneisyyksien muutoksia. 3. Lintuatlaksessa lintulajien esiintymistieto kerättiin Yhtenäiskoordinaatiston mukaisista 10x10 km2 ruuduista koko Suomesta vuosina 2006–2010. Lintuatlaskartoitus on osa luonnon monimuotoisuuden seurantaa. Hankkeessa kerättyä uusinta tietoa pesimälinnustosta voidaan yhdistää Suomessa aiemmin kerättyyn mittavaan lintutietoon sekä muuhun ympäristötietoon. Erityisen tärkeän vertailuaineiston tässä hankkeessa muodostavat Suomessa aiemmin toteutetut kaksi lintuatlasta (ensimmäinen atlas 1974–79; Hyytiä ym. 1983 ja toinen atlas 1986–89; Väisänen ym. 1998). Lintuatlashanke perustui laaja-alaiseen yhteistyöhön linnustonseurantaa ja lintututkimusta harjoittavien laitosten, järjestöjen, tutkijoiden sekä harrastajien kesken. Linnut ovat eräs maamme parhaiten tunnetuista ja tutkituista eliöryhmistä, joita koskeva tietomme on kansainvälistä huipputasoa. Suomessa on lintututkijoiden lisäksi laaja, asiantunteva ja hyvin organisoitunut lintuharrastajakunta. 3. Lintuatlaksen tulosjulkaisu ja alkuperäiset aineistot ovat ladattavissa Lajitietokeskuksen sivuilta: https://laji.fi/about/5651 Luonnontieteellinen keskusmuseo on julkaissut 3. lintuatlaksen tuloksista kootun tietotuotteen myös rajapintapalveluna. INSPIRE-tietotuotteessa lintuatlaksen pesimävarmuusluokista saatu tieto on yhdistetty osoittamaan pesimälintulajien levinneisyyttä Suomessa. Lajikohtaisiin levinneisyyskarttoihin on laskettu mukaan ne Yhtenäiskoordinaatiston ruudut, joissa lajin kohdalla toteutuu pesimävarmuusluokat 2 – Mahdollinen pesintä, 3 – Todennäköinen pesintä tai 4 – Varma pesintä. Lisätietoa pesimävarmuusluokista: https://lintuatlas.fi/indeksit/ Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus / Finnish Museum of Natural History helpdesk@laji.fi Lajien levinneisyys GEMET - INSPIRE themes, version 1.0 2008-06-01 geonetwork.thesaurus.external.theme.inspire-theme avoindata.fi Levinneisyys Eläin- ja kasvikunta Paikkatietohakemiston asiasanasto 2010-02-03 geonetwork.thesaurus.external.theme.asiasanasto Kansallinen Alueellinen laajuus 2019-05-22 geonetwork.thesaurus.external.theme.SpatialScope julkista saatavuutta ei ole rajoitettu Nimeä 4.0 Kansainvälinen (CC BY 4.0) 10000 biota 18.65442899 31.9512488 59.15817062 70.27975963 2006-01-01 2010-12-31 OGC:WMS 1.3.0 OGC:WFS 2.0.0 https://laji.fi/about/5651 WWW:LINK-1.0-http--link https://geoserver.laji.fi/geoserver/INSPIRE/ows?service=wms&version=1.3.0&request=GetCapabilities http://www.opengis.net/def/serviceType/ogc/wms https://geoserver.laji.fi/geoserver/INSPIRE/ows?service=wfs&version=2.0.0&request=GetCapabilities http://www.opengis.net/def/serviceType/ogc/wfs KOMISSION ASETUS (EU) N:o 1089/2010, annettu 23 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/2/EY täytäntöönpanosta paikkatietoaineistojen ja -palvelujen yhteentoimivuuden osalta 2010-12-08 Sääntöjenmukaisuutta ei ole arvioitu. false Lintuatlakseen on pyritty saamaan mukaan mahdollisimman kattavasti kaikki vuosina 2006–2010 kerätty ja tavalla tai toisella lintujen pesintään liittyvä havainto- ja seurantatieto. Tietoa on saatu mm. seuraavista lähteistä: - Hatikan kautta lintuatlasjärjestelmään tallennettu tieto - paperisilla atlaslomakkeilla museolle lähetetty tieto - BirdLife ry:n Tiira-järjestelmästä on siirretty kaikki pesimisvarmuusindeksillä merkityt havainnot atlasjärjestelmään syksyllä 2010. Lisäksi jotkut atlasvastaavat ovat omatoimisesti siirtäneet Tiiran havaintoja atlasjärjestelmään - rengastustiedot on siirretty atlasjärjestelmään siltä osin kuin ne koskevat poikasrengastuksia tai pesivinä rengastettuja tai kontrolloituja emolintuja - museon petolintu- ja sääksirekisterissä olleet tiedot - WWF:n merikotkarekisterin tiedot - Metsähallituksen petolintuseurantojen tiedot (muutto- ja tunturihaukka, maakotka ja merikotka Lapin alueella) - museon linnustonseurannan laskenta-aineistot ja pesäkortit - Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen peltolintu-, vesilintu- ja riistakolmiolaskentojen tiedot - Harvinaisuushavainnoista atlakseen on kelpuutettu vain rariteettikomitean tai paikalliskomiteoiden hyväksymät havainnot Atlasruudun selvitysaste lasketaan painotettuna pesimävarmuussummana ruudussa havaituista lajeista. Laji, josta on todettu varma pesintä antaa eniten painoa ja saa arvon 3; laji, josta on todettu todennäköinen pesintä saa arvon 2; ja laji, josta on todettu mahdollinen pesintä saa arvon 1. Ruudun selvitysasteeseen vaikuttaa siis sekä lajimäärä että kunkin lajin pesinnän varmuus. Esimerkiksi: 15 varmaa pesimälajia, 10 todennäköistä pesimälajia, ja 12 mahdollista pesimälajia antavat ruudulle painotetun summan 77. Sama summa koostuu myös esimerkiksi 25 varmasta pesimälajista, viidestä todennäköisestä, ja 17 mahdollisesta pesimälajista. Selvitysasteluokat erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä, satunnaisahavaintoja, ja ei havaintoja ovat luokittelutyökaluja, joilla lähinnä havainnollistetaan kartoilla eri väreillä kartoituksen tehokkuutta. Luokille on määritelty raja-arvot ja ruudun painotetun pesimävarmuusindeksisumman perusteella määräytyy mihin luokkaan ruutu sijoittuu. Esimerkiksi: jos eteläisen Suomen ruudussa selvitysasteluokan hyvä alaraja on 254 ja yläraja 290, sijoittuu esim. summalla 250 luokkaan tyydyttävä ja summalla 301 luokkaan erinomainen. Selvitysasteiden luokkarajat ovat matalampia maan pohjoisosissa kuin eteläosissa, koska potentiaalisten lajien määrä yleisesti ottaen laskee pohjoista kohden mentäessä. Ruutujen selvitysasteita määriteltäessä on otettu myös huomioon maa-alan vähäisyys ns. rannikkoruuduissa (= sellaiset ruudut, joissa on vähintään 20 km2 vettä). Lisäksi yksittäisiin ruutuihin on tehty tapauskohtaista hienosäätöä selvitysasteiden luokkarajoissa, sillä kaikkiin ruutuihin ei kaavamainen laskentatapa sovellu. Selvitysasteiden määrittely tehtiin toisen atlaksen (1986–89) aikaan, ja tarkempi selvitys aiheesta löytyy kirjan Muuttuva pesimälinnusto (Väisänen ym. 1998) liitteestä 1 (s. 514 lähtien).