Magneettiset lentomittaukset

1.0

Aineisto soveltuu malminetsintään, kallioperäkartoitukseen ja ympäristötutkimuksiin alueellisessa mittakaavassa.

Magneettisten ominaisuuksien vaihtelu maankamarassa aiheuttaa mittaustuloksiin paikallisia magneettisia anomalioita. Anomalioista voidaan tulkita magnetoituman sijaintia, laajuutta, syvyyttä, asentoa ja voimakkuutta. Tulkinnassa päätellään malmiesiintymän, kivilajien, kokoa, ominaisuuksia ja keskinäisiä suhteita.

Kar-Air

Malmilento

Suomen Ilmailuopisto

Utin Lento

Ilmatieteen laitos

Vuosikymmenten varrella aineistoa on mitattu eri lentokoneilla ja erilaisilla mittausjärjestelmillä ja siten aineisto ei ole täysin yhtenäistä ja sen laatu on eri vuosina eritasoista. Aineisto on kuitenkin kerätty ja tallennettu systemaattisesti sekä yhtenäistetty mahdollisuuksien mukaan. Paikannustarkkuus on myös vuosien varrella vaihdellut. Vuosien 1972 - 1975 paikannus perustuu pelkästään kiintopistesidontoihin, jolloin tarkkuus kiintopisteiden kohdalla on luokkaa 50-100m, pisteiden välillä epätarkempaa. Vuonna 1976 käyttöön saatiin Doppler-navigointilaite, jolloin myös kiintopisteiden välillä pystyttiin pitämään tarkkuus suunnilleen samana kuin kiintopisteiden kohdalla. Vuonna 1993 siirryttiin differentiaaliseen GPS–järjestelmään, ja tällöin tarkkuudessa päästiin metrin kertaluokkaan.

Magneettisen sidonnan apuna on käytetty Ilmatieteen laitoksen toimittamia geofysikaalisten observatorioiden keräämiä magneettikentän tuntikeskiarvoja.

Mitatuille alkuperäisille magnetometrimittaustuloksille on tehty mittausvuonna perustarkistukset ja loogiset korjaukset. Sen jälkeen koko lennon data on jaettu lentolinjakohtaiseksi dataksi ja siihen on yhdistetty koordinaattitieto. Magneettiset mittaustulokset lentokoneesta käsin vaativat menetelmäkorjauksia, jotta muuttuvat häiriötekijät saadaan eliminoitua mahdollisimman tarkasti. Lentokone itsessään on magnetoitunut kappale ja se aiheuttaa korjaamattomana lentokoneen asennosta ja lentosuunnasta riippuvan virheen. Automaattisella kompensoinnilla korjataan koneen alati muuttuvasta asennosta aiheutuvaa virhettä. Kompensointia ei ole ollut alun perin käytössä, vaan se tuli mukaan vasta 90-luvun puolessa välissä. Etukäteen määritellyllä suuntakorjausarvoilla puolestaan saadaan lentosuunnasta aiheutuva virhe minimoitua. Maan magneettikenttä muuttuu hitaasti vuosien mittaan ja se vaatii korjausta mittaustuloksista, jotta useamman vuosikymmenen kuluessa mitatut arvot voidaan yhdistää tarkasti samaan tasoon. Lisäksi mittaustapahtumassa ja rekisteröinnissä syntyvä viive sekä koneen hydraulipumpun aiheuttamat valeanomaliat on korjattu aineistosta pois. Lopuksi aineistoa on tasokorjattu eri menetelmin eri aikoina. Vaatimukset vuosien mittaan ovat kasvaneet, mahdollisuudet korjata aineistoa ovat parantuneet sekä mittalaitteet ovat kehittyneet. Siksi aineisto ei laadultaan ole samanlaista kauttaaltaan. 70- ja 80-luvuilta peräisin oleva data saattaa sisältää kymmenien nT:n tasoeroja viereisten lentolinjojen välillä. Aineiston laatua parannetaan lähivuosina tasokorjaamalla aineisto uudelleen.

Alueelliset mittausaineistot on interpoloitu rasterikuvaksi 50 m x 50 m pisteverkkoon. Interpolointimenetelmänä on käytetty 'Minimum curvature' -algoritmia. Eri vuosina tehtyjen mittaustulosten yhtenäistämiseksi DGRF1965.0 referenssikenttä on poistettu. Tämän jälkeen alueelliset mittaukset on yhdistetty koko maan kattavaksi rasterikuvaksi, jossa magneettisen anomaliakentän standardipoikkeama on 300 nT luokkaa. Pisteverkkoa on saatavilla eri tiheyksillä, 50m x 50m, 100m x 100m, 200m x 200m, 400m x 400m, 500m x 500m ja 1km x 1km. 1 km:n pisteverkko on ilmaiseksi jakelussa.

Kotimaan lentokartoitusmittaukset on tehty DC3 (1972-1979), Twin Otter (1980-2007) ja Cessna Caravan (2000-2006) lentokoneista käsin. Lentokoneiden operaattoreina ja omistajina ovat toimineet: Kar-Air, Malmilento, Suomen Ilmailuopisto ja Utin Lento.

Magneettiset ja säteilymittaukset on tehty kaupallisilla instrumenteilla, sähköiset Geologian tutkimuskeskuksessa rakennetuilla mittalaitteilla. Ohjelmistot ovat alkuaan olleet kokonaan GTK:ssa tehtyjä ja vasta 90-luvun puolessa välissä siirryttiin käyttämään joiltakin osin kaupallisesti saatavissa olevia ohjelmistoja lähinnä interpoloinnissa ja visualisoinnissa (Geosoft Oasis Montaj, ErMapper ja Interpid). 90-luvun puoleen väliin saakka käytettiin Etelä-Suomen yksikön keskustietokonetta ja mikroaikakauden alkaessa siirryttiin mahdollisuuksien mukaan käyttämään henkilökohtaisia PC:tä ja edelleen kannettavia PC:tä kentällä.

Aineisto