http://creativecommons.org/licenses/by/4.0/

Luonnonvarakeskuksella on tekijänoikeus ja muut immateriaaliset oikeudet tuotteeseen. Tuotteen ylläpidossa on käytetty Maanmittauslaitoksen maastotietokantaa. Tämä tuote on lisensoitu Creative Commons Nimeä 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä. Tarkastele lisenssiä osoitteessa http://creativecommons.org/licenses/by/4.0/ tai lähetä kirje osoitteeseen Creative Commons, PO Box 1866, Mountain View, CA 94042, USA. Aineistoa käytettäessä on mainittava tuotteen tekijänoikeuden omistaja, ”© Luonnonvarakeskus, 2017” ja aineiston nimi, ”Monilähteisen valtakunnan metsien inventoinnin (MVMI) kartta-aineisto 2015”. Tutkimuskäytössä aineiston metodinen kuvaus löytyy kohdassa "Historia"mainituista julkaisuista.

Monilähteinen inventointi tehtiin Suomeen ensimmäisen kerran

1990-1994. Ensimmäinen koko maan tuote valmistettiin vuosina 1990-1994;

seuraavat ovat vuosilta 1996-2003, 2005, 2007, 2009, 2011, 2013 ja 2015.

Vuoden 2009 karttamuotoiset tulokset olivat ensimmäiset vapaasti jaetut

tuotteet. Jatkossa uudet teemat tuotetaan yhden tai kahden vuoden välein.

Vuoden 2015 tuloslaskentaan käytettiin yhteensä 54 551 VMI-maastokoealaa

metsä-, kitu-, ja joutomaalta. Kuva-aineistona käytettiin 38 kpl Landsat

8 satelliitin OLI-kuvia ja kaksi Sentinel-2A-satelliitin MSI-kuvaa.

Vuoden 2015 tuotteissa maastotiedot päivitettiin ajankohtaan 31.7.2015.

Päivitysjakson pituus laskettiin maastomittausajankohdan ja 31.7.2015

välisen ajan kasvujakson päivien määränä olettaen kasvun alkavan 1.5.

Puuston vuotuinen tilavuuskasvuprosentti ennustettiin puujaksoittain käyttäen

Nyyssösen ja Mielikäisen (1978) metsikkökohtaisia ja puulajiryhmittäisiä

kasvumalleja männiköille ja kuusikoille. Lehtipuille käytettiin männyn

malleja. Monijaksoisissa metsissä jaksojen tilavuusosuudet laskettiin

suhteellisina tunnukseen jakson pohjapinta-ala kertaa jakson pituus ennen

mallien soveltamisesta.

Maastomittausten ja satelliittikuvan ajankohdan välillä tehdyt uudistushakkuut

koealoilla tunnistettiin satelliittikuvien ja osittain ilmakuvien

avulla. Hakattujen koealojen puustotiedot muutettiin vastaamaan aukeiden

alojen puustotunnuksia. Lopullinen tilavuuskasvu kalibroitiin maastotiedoista

estimoidun tilavuuskäyrän avulla seuraavasti. Eri vuosien koealoilla

laskettiin tilavuusestimaatit ja niihin sovitettiin regressiosuora ajan

funktiona. Ajankohdan 31.7.2015 tilavuudet saatiin regressiosuoralta.

Kasvatetut tilavuudet kalibroitiin suhteilla edellä mainittuihin

estimaatteihin puulajeittain.

Metsikön suhteelliselle pituuskasvulle, suhteelliselle läpimitan kasvulle,

suhteelliselle pohjapinta-alan kasvulle johdettiin yksikertaiset

(kiinteäparametriset) regressiomallit VMI10:n pysyvien koealojen avulla.

Malleja sovellettiin vastaavasti kuten tilavuusmalleja.

Puuston biomassaestimaatit koealoittain ja biomassaositteittain

päivitettiin tilavuusmuutosten suhteiden mukaisesti.

Jotta koko maasta voitaisiin esittää mahdollisimman täydellinen kartta, tässä

tuotteessa on yhdistetty:

1. vuoden 2015 tulos, jossa on käytetty vuosien 2012-2016 koealatietoja

päivitettyinä ajankohtaan 31.7.2015 sekä vuosien 2015-2016 satelliittikuvia,

2. vuoden 2013 tulos, jossa on käytetty vuosien 2009-2013 koealatietoja

päivitettyinä ajankohtaan 31.7.2015 sekä vuosien 2012-2014 satelliittikuvia,

3. vuoden 2011 tulos, jossa on käytetty vuosien 2007-2011 koealatietoja

päivitettyinä ajankohtaan 31.7.2011 sekä vuosien 2009-2012 satelliittikuvia,

4. vuoden 2009 tulos, jossa on käytetty vuosien 2006-2010 VMI-koealatietoja

sekä vuosien 2009-2010 satelliittikuvia,

5. Enontekiön tulos, jossa on käytetty vuoden 2003 koealatietoja ja

vuoden 2000 kuvia.

6. Vuoden 2007 tulos, jossa on käytetty vuosien 2005-2008 koealatietoja ja

vuosien 2005-2007 satelliittikuvia.

Tähän tuotesarjaan kuuluvasta indeksikartasta "Tietolähdeindeksi, MVMI 2013"

näkyy, mistä osa-aineistosta kuva-alkiot ovat peräisin.

Karttamuotoiset ennusteet tuotettiin tarkennetulla ei-parametrisellä k:n

lähimmän naapurin estimointimenetelmällä (k-NN menetelmällä). Useimmiten

estimoinnissa käytettiin viittä lähintä naapuria. Tarkennetussa k-NN

estimoinnissa piirteiden painot optimoidaan minimoimalla estimoitavien

muuttujien ennustevirheet geneettisen algoritmin avulla. Satelliittikuvan

piirteiden lisäksi käytetään metsämuuttujien suuraluekarttoja piirteinä, tässä

aineistossa puuston keskitilavuus puulajeittain. Tarkoituksena on ohjata

lähimpien naapureiden valintaa luokitettavaa kuvanalkiota muistuttaviin

metsiin (kts. alla viitteet). Estimointi tehtiin erikseen kivennäismaan,

puustoisten soiden ja avosoiden ositteille kullekin satelliittikuvalle tai

peräkkäisten satelliittikuvien jonolle. Kuvan ja koealojen ositus perustui

Maanmittauslaitoksen maastotietokannan karttatietoon.

Aineistosarja sisältää tietolähdeindeksin lisäksi kaikkiaan 44 teemaa, jotka

voidaan ryhmitellä muutamaan ryhmään:

Puuston tilavuus on esitetty yhteistuloksena sekä jaoteltuna neljään

puulajiryhmään (mänty, kuusi, koivu, muut lehtipuut) ja puutavaralajeihin

(tukkipuu, kuitupuu). Mänty sisältää kaikki muut havupuut kuin kuusen ja

koivu sisältää hies- ja rauduskoivun. Puun tilavuus tarkoittaa runko-osan

tilavuutta kannon yläpuolelta puun latvaan. Maastokoealan puuston tilavuus

lasketaan koealaan kuuluvista puista käyttäen puista mitattuja tunnuksia sekä

runkotilavuusmalleja. Ladattavissa kartoissa runkotilavuus esitetään 1 m3/ha

luokissa.

Puuston biomassa on jaoteltu seitsemään eri ositteeseen. Puun runkobiomassa

tarkoittaa kuorellisen runko-osan biomassaa kannon yläpuolelta puun

latvaan. Puun elävien oksien biomassa sisältää kaikkien elävien oksien massan

ilman neulasia tai lehtiä. Puun kuolleiden oksien biomassa sisältää elävien

puiden kuolleiden oksien biomassan ilman mahdollisesti jäljellä olevia

neulasia tai lehtiä. Puun lehvästön biomassa tarkoittaa elävien neulasten tai

lehtien biomassaa. Puun kantobiomassa sisältää elävien puiden kantojen

massan. Sekä maanpäälliset että maanalaiset kannon osat otetaan huomioon, ei

kuitenkaan juuria. Puun juuribiomassa sisältää elävien puiden yli 1 cm:n

paksuisten juurien massan. Puun rungon hukkapuuosan biomassa tarkoittaa

sellaisen kuorellisen runko-osan biomassaa, joka osa ei kelpaa aineispuuksi

joko kokonsa tai laatunsa vuoksi.

Maastokoealan biomassat lasketaan koealaan kuuluvista elävistä puista käyttäen

koepuista mitattuja tunnuksia ja tilavuusmalleja sekä puuaineen tiheysmalleja

(Repola ym. 2007) ja biomassamalleja (Repola 2008, 2009). Niin sanottujen

lukupuiden tilavuudet ja runkobiomassat estimoidaan koepuiden estimaattien

sekä lukupuu- ja metsikkötunnusten avulla. Ladattavissa kartoissa biomassat

esitetään luokissa 10 kg/ha.

Metsikkökuvion puuston ikä määritellään elävien puiden pohjapinta-alalla

painotettuna keski-ikänä. Keski-ikä mitataan tai arvioidaan maastossa koealaan

osuneilta metsä- ja kitumaan metsikkökuvioilta yhden vuoden luokissa.

Metsikkökuvion puuston pohjapinta-ala on elävien puiden runkojen

poikkileikkausala 1.3 metrin korkeudelta hehtaaria kohti laskettuna. Puuston

pohjapinta-ala mitataan maastossa koealaan osuneilta metsä- ja kitumaan

metsikkökuvioilta 1 m2/ha luokissa.

Metsikkökuvion puuston keskipituus on elävien puiden pohjapinta-alan mediaania

vastaavan puun pituus. Se on likimain sama kuin pohjapinta-alalla painotettu

puiden pituuksien keskiarvo. Puuston keskipituus mitataan maastossa koealaan

osuneilta metsä- ja kitumaan metsikkökuvioilta 1 dm:n luokissa.

Metsikkökuvion puuston keskiläpimitta 1.3 metrin korkeudelta on elävien puiden

pohjapinta-alan mediaania vastaavan puun läpimitta. Se on likimain sama kuin

pohjapinta-alalla painotettu puiden läpimittojen keskiarvo. Puuston

keskiläpimitta mitataan maastossa koealaan osuneilta metsä- ja kitumaan

metsikkökuvioilta 1 cm:n luokissa.

Puuston latvuspeittävyys VMI:ssa tarkoittaa koealan puuston vaakatasoon

projisoidun latvuston peittämää osuutta koealan alasta. Latvuspeittävyys

arvioitiin VMI10:ssä prosentteina (0-99) kiinteäsäteiseltä koealalta metsä-,

kitu ja joutomaalla. VMI11-koealoille ennustettiin latvuspeittävyys

k-NN-menetelmällä VMI10-koealoja käyttäen. VMI9:ssä (Ylä-Lappi)

latvuspeittävyys arvioitiin koealalta kolmessa luokassa, jos koealan keskipiste

sijaitsi metsä-, kitu-, tai joutomaalla. VMI9 koealoille laadittiin

regressiomalli latvuspeittävyyden ennustamiseksi yhden prosentin yksiköissä.

Lehtipuuston latvuspeittävyyden osuus johdettiin koko puuston

latvuspeittävyydestä käyttäen lehtipuuston tilavuuden arvioitua osuutta

koealan puuston tilavuudesta. Taimikoissa käytettiin vastaavasti runkolukuja.

Maaluokka jakaa metsätalousmaan alaluokkiin metsämaa (arvo 1), kitumaa (2)

ja joutomaa (3) sekä metsätalouden tiet ja varastot. Metsätalousmaan ulkopuolella

maaluokka kuvaa maankäyttöä. Ladattavassa kartassa yhdistetty metsä-, kitu-

ja joutomaa perustuu Maanmittauslaitoksen maastotietokannan rajaukseen,

jonka avulla erotetaan muiden maaluokkien peittämä alue. Jokaiselle

kuva-alkiolle rajauksen sisällä on ennustettu todennäköisin kolmesta

edellä mainitusta maaluokasta. Kansallisen maaluokkamäärittelyn lisäksi

vuoden 2011 tuotteisiin otettiin mukaan uusi teema, maaluokat YK:n maatalous-

ja elintarvikejärjestön (FAO) globaalin metsävara-arvion

(Forest Resource Assessment, FRA) määritelmien mukaan. Kuva-alkion

arvo 1 tarkoittaa metsää (forest), 2 muuta puustoista maata (other wooded

land), 3 muuta maata (other land) ja 4 muuta maata, jossa kasvaa puita

(other land with tree cover).

Päätyyppi jakaa metsämaan, kitumaan ja joutomaan kivennäismaiksi (1) ja

soiksi ja suot edelleen korpiin (2), rämeisiin (3) ja avosoihin (4). Sekä

satelliittikuvat että VMI-koealat ositetaan ennen analyysia

Maanmittauslaitoksen maastotietokannan mukaisiin kivennäismaihin ja soihin.

Jokaiselle kuva-alkiolle ennustetaan todennäköisin neljästä edellä mainitusta

VMI:n päätyypistä. Siten ositteen sisällä voi olla sekä VMI:n mukaisia

kivennäismaita että soita.

Kasvupaikkatyyppiluokituksella eri metsäkasvillisuusvyöhykkeiden metsä- ja

suotyypit ryhmitellään ravinteisuudeltaan ja puuntuotoskyvyltään

yhdenmukaisiin luokkiin. Kansallisessa maankäyttöluokituksessa kaikki

kivennäismailla olevat luokkien 1-6 kasvupaikkatyypit ovat metsämaata

(kuva-alkio arvo 1 on lehto, 2 lehtomainen kangas, 3 tuore kangas, 4 kuivahko

kangas, 5 kuiva kangas ja 6 karukkokangas). Seitsemäs luokka, kalliomaat ja

hietikot voivat olla myös kitu- tai joutomaata. Pohjois-Suomessa luokat 8

(lakimetsät), 9 (tunturikoivikot) ja 10 (avotunturit) aina kitumaata tai

joutomaata. Ojitetut (ojikko- ja muuttumasuot sekä turvekankaat) ja

ojittamattomat korvet, rämeet että avosuot luokitetaan kuuteen

kasvupaikkaluokkaan riippumatta maaluokasta. Luokat ovat lehtomaiset ja

lettosuot (1), ruohoiset suot (2), suursaraiset ja mustikkaiset suot (3),

piensaraiset ja puolikkaiset suot (4), tupasvillaiset ja isovarpuiset suot (5)

sekä rahkaiset suot (6). Sekä satelliittikuvat että VMI -koealat ositetaan

ennen analyysia Maanmittauslaitoksen maastotietokannan mukaisiin

kivennäismaihin, puustoisiin soihin ja avosoihin. Jokaiselle kuvanalkiolle on

ennustettu karttaositteen sisällä todennäköisin kasvupaikkatyyppi. Siten

karttaositteen sisällä voi olla sekä VMI:n mukaisia kivennäismaita että soita.

Kuva-alkion tasolla ennustevirhe on suurehko, mutta pienenee alueen koon

kasvaessa. Teemojen kuvanalkiokohtainen keskivirhe vaihtelee alueen

sijainnista, puuston tilavuudesta ja kasvupaikasta riippuen.

Seuraavat virhearviot perustuvat vuoden 2009 MVMI-tuotteeseen.

Tilavuusteemojen keskimääräiset virheet kuutiometreinä/ha on esitetty alla

kuusikoina (puulajiryhmä puutavaralaji Etelä-Suomi/kivennäismaa

Etelä-Suomi/suo Pohjois-Suomi/kivennäismaa Pohjois-Suomi/suo):

kaikki kaikki 86 66 47 32

mänty kaikki 63 53 40 26

manty tukki 39 29 19 7

mänty kuitu 40 37 30 22

kuusi kaikki 63 37 27 12

kuusi tukki 43 23 12 3

kuusi kuitu 33 21 18 10

koivu kaikki 32 30 19 16

koivu tukki 10 7 2 1

koivu kuitu 25 25 17 13

lehtipuu kaikki 22 10 8 4

lehtipuu tukki 7 3 2 1

lehtipuu kuitu 16 8 7 2

Biomassojen kuvanalkiotason keskivirheiden (yksikkö 10 kg/ha) suuruusluokka on

seuraavassa kuusikoina (puulajiryhmä biomassaosite Etelä-Suomi/kivennäismaa

Etelä-Suomi/suo Pohjois-Suomi/kivennäismaa Pohjois-Suomi/suo):

mänty runko ja kuori 2400 2100 1500 980

mänty elävät oksat 400 350 350 230

mänty kuolleet oksat 95 85 71 52

mänty neulaset 150 140 140 100

mänty kannot 190 170 140 94

mänty juuret 590 500 410 250

mänty hukkapuu 200 220 190 220

kuusi runko ja kuori 2300 1400 1000 450

kuusi elävät oksat 550 340 340 150

kuusi kuolleet oksat 100 63 48 23

kuusi neulaset 360 250 230 110

kuusi kannot 210 120 110 48

kuusi juuret 760 470 430 200

kuusi hukkapuu 19 18 16 14

lehtipuu runko ja kuori 9 8 8 6

lehtipuu elävät oksat 31 35 50 46

lehtipuu kuolleet oksat 62 52 40 25

lehtipuu lehvästö 58 47 41 35

lehtipuu kannot 9 8 6 6

lehtipuu juuret 85 66 47 31

lehtipuu hukkapuu 39 29 18 7

Muiden jatkuva-arvoisten teemojen kuvanalkiotason keskivirheiden suuruusluokka

on seuraavassa kuusikoina (muuttuja Etelä-Suomi/kivennäismaa Etelä-Suomi/suo

Pohjois-Suomi/kivennäismaa Pohjois-Suomi/suo, yksikkö):

ikä 32 35 50 47 a

pohjapinta-ala 9 8 6 6 m3/ha

keskipituus 59 47 42 35 dm

keskiläpimitta 9 8 8 6 cm

latvuspeittävyys 20 18 16 14 %

lehtip. latvuspeittävyys 15 12 11 10 %

Maaluokkateemassa oikein luokitettujen kuva-alkioiden osuus on keskimäärin 92%

kun luokitusta verrataan VMI:n maastoluokitukseen. Metsämaaksi luokitetuista

kuva-alkioista keskimäärin 98% on VMI:n mukaista metsämaata, kun taas VMI:n

mukaisesta metsämaasta 95% on luokitettu metsämaaksi. Kitumaan osalta

vastaavat osuudet ovat 38% ja 50% ja joutomaasta 74% ja 87%.

Päätyyppiteemassa (kangas, korpi, räme, avosuo) luokka on oikein 84%:lla

kuva-alkiosta. 95% kankaiksi luokitetuista on VMI:n maastoluokituksen mukaan

kankaita, kun taas VMI:n mukaisista kankaista 88% on luokitettu

kankaiksi. Korpien vastaavat luvut ovat 20% ja 45%, rämeiden 76% ja 76% ja

avosoiden 71% ja 84%.

Kasvupaikkaluokitus on vaativaa maastossakin ja luokituserot henkilöiden

välillä yleisiä. Kasvupaikkateeman kuva-alkiosta noin 50%:lla

kasvupaikkaluokka on sama kuin VMI:n maastoluokituksessa. Ero on useimmiten

kuitenkin vain yhden luokan suuruinen. Erot ovat yleisimpiä lehdoissa,

lehtomaisilla soilla ja letoilla ja toisaalta karuilla kasvupaikoilla,

karukkokankailla ja rahkaisilla soilla. MVMI:n ja VMI:n luokitukset ovat

useimmiten yhteneviä tuoreilla kankailla ja vastaavilla soilla eli

suursaraisilla ja mustikkaisilla soilla. Tähän luokkaan luokitetuista

kuva-alkioista 60-65% kuuluu VMI:n maastoluokituksen mukaiseen luokkaan, kun

taas maastoluokituksen mukaan ko. luokan kuva-alkioista 60% on luokitettu

oikein.

Luokkamuuttujien kohdalla on huomattava, että aluetasolla

pinta-alaestimaattien virheet ovat edellä mainittuja pienempiä.

Lisää tietoja menetelmistä ja luotettavuudesta on esimerkiksi julkaisuissa

Tomppo, E., Haakana, M., Katila, M. & Peräsaari, J. 2008. Multi-source

national forest inventory - Methods and applications. Managing Forest

Ecosystems 18. Springer. 374 p. ISBN 978-1-4020-8712-7,

Mäkisara, K., Katila, M., Peräsaari, J. & Tomppo, E. 2019. The Multi-Source

National Forest Inventory of Finland – methods and results 2015. Natural

resources and bioeconomy studies 8/2019, Natural Resources Institute

Finland. 57 s. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-711-4

Tomppo, E. & Halme, M. 2004. Using coarse scale forest variables as ancillary

information and weighting of variables in k-NN estimation: a genetic algorithm

approach. Remote Sensing of Environment 92: 1-20.

Lisää tietoa Suomen monilähteisestä valtakunnan metsien inventoinnista on

sivuilla

https://www.luke.fi/tietoa-luonnonvaroista/metsa/metsavarat-ja-metsasuunnittelu/metsavarakartat-ja-kuntatilastot/

Tietoaineistosarja

ISO19115

2003/Cor.1:2006