1.0

1:100 000 -mittakaavainen kallioperäkartta-aineisto soveltuu ohjaamaan mineraalisten raaka-ainevarojen kartoitusta, kiviaineshuoltoa, tieteellistä ja soveltavaa tutkimusta, maankäytön suunnittelua ja ympäristöhallinnon kallioperään liittyviä suojeluohjelmia. Kartta-aineiston käyttömittakaava on 1:100 000.

Kallioperähavaintopisteiden paikantamisessa on käytetty uusimpia saatavilla olleita Maanmittauslaitoksen 1:100 000 -mittakaavaisia Taloudellisia karttoja, 1:20 000 -mittakaavaisia perus- tai topografikarttoja sekä mustavalko- tai vääräväri-ilmakuvia sekä ilmakuvakarttoja. Vuodesta 1998 lähtien havaintopisteet on paikannettu myös GPS -laitteen avulla, ja laitteen käyttö vakiintui vuonna 2000. Kallioperähavainnot on kirjattu havaintopäiväkirjoihin tai havaintolomakkeisiin ja tallennettu Geologian tutkimuskeskuksen tietokantoihin. Kivilajiyksiköiden rajaamiseen on käytetty kallioperähavaintojen ja tektonisten mittausten lisäksi myös GTK:n geofysikaalisia korkealentokarttoja sekä kulloinkin saatavilla ollutta prosessoitua matalalentoaineistoa.

Kallioperähavaintopisteiden paikantamisessa on käytetty uusimpia saatavilla olleita Maanmittauslaitoksen 1:100 000 -mittakaavaisia Taloudellisia karttoja, 1:20 000 -mittakaavaisia perus- tai topografikarttoja sekä mustavalko- tai vääräväri-ilmakuvia sekä ilmakuvakarttoja. Vuodesta 1998 lähtien havaintopisteet on paikannettu myös GPS -laitteen avulla, ja laitteen käyttö vakiintui vuonna 2000. Kallioperähavainnot on kirjattu havaintopäiväkirjoihin tai havaintolomakkeisiin ja tallennettu Geologian tutkimuskeskuksen tietokantoihin.

Kivilajiyksiköiden rajaamiseen on käytetty kallioperähavaintojen ja tektonisten mittausten lisäksi myös GTK:n geofysikaalisia korkealentokarttoja sekä kulloinkin saatavilla ollutta prosessoitua matalalentoaineistoa.

Kivilajitulkinnan apuna maastossa on käytetty 1960-luvulta lähtien suskeptiivisuusmittaria, jolla mitattiin kalliopaljastumien tai kivilajinäytteiden magneettisia ominaisuuksia. Suskeptiivisuusarvot kirjattiin havaintolomakkeelle, josta ne myöhemmin on viety Geologian tutkimuskeskuksen kallioperähavaintotietokantaan. Magnetometrillä on paikallistettu magneettisten kivilajien rajoja 1970-luvulta alkaen.

Vuodesta 1998 alkaen havaintopisteitä paikannettiin GPS-laitteella, jonka paikannustarkkuus oli >10 metriä ja vuodesta 2000 lähtien <10 metriä. Havainnot tallennettiin Geologian tutkimuskeskuksen kallioperähavainto- ja kairatietokantoihin. 1980-luvulta alkaen aineisto on digitoitu FIN-GIS-ohjelmistolla ja vuodesta 1997 alkaen ArcView-ohjelmalla.

Kallioperähavaintopisteiden paikantamisessa on käytetty uusimpia saatavilla olleita Maanmittauslaitoksen 1:100 000 -mittakaavaisia Taloudellisia karttoja, 1:20 000 -mittakaavaisia perus- tai topografikarttoja sekä mustavalko- tai vääräväri-ilmakuvia sekä ilmakuvakarttoja. Vuodesta 1998 lähtien havaintopisteet on paikannettu myös GPS -laitteen avulla, ja laitteen käyttö vakiintui vuonna 2000. Kallioperähavainnot on kirjattu havaintopäiväkirjoihin tai havaintolomakkeisiin ja tallennettu Geologian tutkimuskeskuksen tietokantoihin.

Kivilajiyksiköiden rajaamiseen on käytetty kallioperähavaintojen ja tektonisten mittausten lisäksi myös GTK:n geofysikaalisia korkealentokarttoja sekä kulloinkin saatavilla ollutta prosessoitua matalalentoaineistoa.

Kallioperä 1:100 000