Aineisto täydentää GTK:n tuottamaa merenpohjan maalajiaineistoa alueille, joista ei ole varsinaista kartoitustietoa saatavilla. Tavoitteena on ollut määrittää Suomen merialueille kovat ja pehmeät merenpohjan alueet.

Aineisto on luotu päätöksenteon, tutkimuksen ja laajamittaisen merialuesuunnittelun tueksi.

Aineisto on tuotettu 1:250 000 mittakaavaan ja se kertoo kovien ja pehmeiden merenpohjan alueiden esiintymisestä vain yleisellä tasolla eikä se sovellu tarkemman mittakaavan tarkasteluun tai käyttöön.

Puolustusvoimien suoja-alueiden alle osuva aineisto on poistettu.

Vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelman (VELMU) yhteistyökumppanit.

Aineisto on tuotettu ESRI:n ArcGIS -ympäristössä.

Aineisto on muokattu GTK:n tuottamasta merenpohjan 1:20 000 mittakaavaisesta merigeologisesta aineistosta sekä SYKE:n ja Metsähallituksen maalajihavaintojen pohjalta. GTK:n kartoitusohjelma on kerännyt merigeologista aineistoa 1970 -luvulta alkaen. Aineiston laatu ja tarkkuus on parantunut vuosien saatossa menetelmäkehityksen ja paikannusteknologian myötä.

Tässä esitetty Merenpohjan kovat ja pehmeät alueet aineisto tuotettiin merialuekohtaisesti, koska Suomen eri merialueet ovat geologisilta piirteiltään erilaisia. Työssä käytettiin HELCOM 2013 merialuejakoa (Perämeri, Merenkurkku, Selkämeri, Saaristomeri, Suomenlahti) ja Suomenlahti jaettiin edelleen neljään osa-alueeseen; GTK:n aineiston perusteella Hankoniemi, Raasepori - Kirkkonummi, Pääkaupunkiseutu ja Itäinen Suomenlahti eroavat geologisilta piirteiltään toisistaan.

GTK:n merigeologinen aineisto on luokiteltu koviin ja pehmeisiin pohjiin EMODnet Geology -hankkeen mukaisen luokituksen avulla. Lisäksi alkuperäinen aluemuotoinen kartta-aineisto on muutettu pisteiksi joko 500 m tai 200 m pistevälillä alueesta riippuen. Työssä on hyödynnetty myös Hertta -tietokannan merenpohjan maalajihavaintoja. Lisäksi Merenkurkussa sekä Perämerellä on käytetty Metsähallituksen videohavaintoja alueellisen kattavuuden parantamiseksi. Ympäristömuuttujina on hyödynnetty VELMU -hankkeessa työstettyä pohjan avoimuusmallia ja syvyysmallia sekä siitä johdettuja malleja.

Kovien ja pehmeiden pohjien osuuksia kussakin ympäristömuuttujayhdistelmässä tarkasteltiin tilastollisesti merialueittain. Pääsääntöisesti alue luokittui dominoivan maalajin mukaan, eli mikäli yli 50 % ympäristömuuttujayhdistelmäluokkaan osuneista havainnoista oli kovaa, vastaavan yhdistelmän alueet luokittuivat kaikki koviksi. Yllä olevasta poiketen tilastollista mallinnusta, logistista regressiota, hyödynnettiin Perämeren hiekkavaltaisella alueella.

Suomen eri merialueille tuotetut Merenpohjan kovat ja pehmeät alueet mallit on yhdistetty ja yksittäisten aineistojen rajapinnat on tarkastettu ja tarvittaessa editoitu manuaalisesti. Aineisto on ohjelmallisesti yleistetty mittakaavaan 1:250 000 ja pienimmät, alle 0.3 km² alueet on poistettu. Aineistoon on lisätty GTK:n kartoittamilta alueilta EMODnet -hankkeessa tuotettu maalajiaineisto luokiteltuna koviin ja pehmeisiin pohjiin. Lisäksi erityisesti ulkomerialueilla, josta oli olemassa vähän maalajihavaintoja, aineistoa on editoitu käsin syvyysmallin ja olemassa olevan karkean (1:1 000 000) aineiston perusteella. Aineisto on suhteutettu myös käytettävissä olleeseen Ruotsin, Viron ja Venäjän maalajiaineistoon (EMODnet Geology merigeologinen aineisto). Puolustusvoimien suoja-alueiden alle osuva aineisto on poistettu.

Tässä esitetty Merenpohjan kovat ja pehmeät alueet aineisto tuotettiin merialuekohtaisesti, koska Suomen eri merialueet ovat geologisilta piirteiltään erilaisia. Työssä käytettiin HELCOM 2013 merialuejakoa (Perämeri, Merenkurkku, Selkämeri, Saaristomeri, Suomenlahti) ja Suomenlahti jaettiin edelleen neljään osa-alueeseen; GTK:n aineiston perusteella Hankoniemi, Raasepori - Kirkkonummi, Pääkaupunkiseutu ja Itäinen Suomenlahti eroavat geologisilta piirteiltään toisistaan.

GTK:n merigeologinen aineisto on luokiteltu koviin ja pehmeisiin pohjiin EMODnet Geology -hankkeen mukaisen luokituksen avulla. Lisäksi alkuperäinen aluemuotoinen kartta-aineisto on muutettu pisteiksi joko 500 m tai 200 m pistevälillä alueesta riippuen. Työssä on hyödynnetty myös Hertta -tietokannan merenpohjan maalajihavaintoja. Lisäksi Merenkurkussa sekä Perämerellä on käytetty Metsähallituksen videohavaintoja alueellisen kattavuuden parantamiseksi. Ympäristömuuttujina on hyödynnetty VELMU -hankkeessa työstettyä pohjan avoimuusmallia ja syvyysmallia sekä siitä johdettuja malleja.

Kovien ja pehmeiden pohjien osuuksia kussakin ympäristömuuttujayhdistelmässä tarkasteltiin tilastollisesti merialueittain. Pääsääntöisesti alue luokittui dominoivan maalajin mukaan, eli mikäli yli 50 % ympäristömuuttujayhdistelmäluokkaan osuneista havainnoista oli kovaa, vastaavan yhdistelmän alueet luokittuivat kaikki koviksi. Yllä olevasta poiketen tilastollista mallinnusta, logistista regressiota, hyödynnettiin Perämeren hiekkavaltaisella alueella.

Suomen eri merialueille tuotetut Merenpohjan kovat ja pehmeät alueet mallit on yhdistetty ja yksittäisten aineistojen rajapinnat on tarkastettu ja tarvittaessa editoitu manuaalisesti. Aineisto on ohjelmallisesti yleistetty mittakaavaan 1:250 000 ja pienimmät, alle 0.3 km² alueet on poistettu. Aineistoon on lisätty GTK:n kartoittamilta alueilta EMODnet -hankkeessa tuotettu maalajiaineisto luokiteltuna koviin ja pehmeisiin pohjiin. Lisäksi erityisesti ulkomerialueilla, josta oli olemassa vähän maalajihavaintoja, aineistoa on editoitu käsin syvyysmallin ja olemassa olevan karkean (1:1 000 000) aineiston perusteella. Aineisto on suhteutettu myös käytettävissä olleeseen Ruotsin, Viron ja Venäjän maalajiaineistoon (EMODnet Geology merigeologinen aineisto). Puolustusvoimien suoja-alueiden alle osuva aineisto on poistettu.

Aineisto